Sandakanista lennettiin kuala lumpuriin ja hitsi ku 2,5 tunnin lento tuntu taas ihan sairaan lyhyeltä ku on tottunu istuu nois busseis tuntitolkulla. Lentokentält sit bussi keskustaan ja nokka kohti bussiasemaa, mistä saa bussilipun Mersingiin. Ja onneks saatiinkin liput yöbussiin joka oli liikkeelle lähtiessään ihan täynnä. Vähä meinas kielimuuri tulla vastaan ku ei millään ymmärretty lipunmyyjän puhetta siitä, että mistä se bussi oikee lähtee.
Onneks tässä vaiheessa törmättiin kahteen suomalaiseen tytsyyn Nooraan ja Suviin , jotka oli selvittänyt mistä bussi lähtee ja me kerrottiin sit niille, et mistä saa ostettua ne liput. Matkattiin siis toiselle bussiasemalle eli jollekin bersekutuanille. Ooteltiin siellä sitten bussin lähtöä muutama tunti ja kuivateltiin meidän vaatteita, kun pääs sade vähä kastelee.
Bussi siis lähti 23.30 ja perillä oltiin joskus aamu viideltä. Mä onneks vedin puolikkaan pahoinvointi pillerin heti naamaa niin että taju lähti lähes koko matkaks ja tytöt ja Riki nukku vähä huonommin ja seuras meidän reikäpäisen hullun bussikuskin ajamista. Mutkat meni kuulemma aika suoriks, äkkijarrutuksia silloin tällöin ja bussilla voi helposti ohittaa pari öljyrekkaa pimeel mutkasel tiel :) Mä siis aina havahduin silloin tällöin ku ajo oli hurjaa ja löin pään ikkunaan, mutta taju lähti onneks taas nopeesti.
Mersingissä löydettin aamupalapaikka, jonka erikoisuus oli egg roti eli muna pancake parilla soosilla ja muuta siel ei sit saanukkaan, vaikka menussa oli varmaa 50 ruokaa. Riki sai siis appelsiinimehun, kun eivät taas millään kyenneet jättämään sitä rotia pois ja paistaa vaa munia Rikille. No onneksi Malesia on opettanut ja meil oli repussa hätävara pähkinää ja riisikeksii pahimpaan nälkään Rikille. Peloteltiin siinä tyttöjä luteilla ja käärmeillä ja kaikella muulla niin et heidän oli kiva saapua juuri maahan. :)
Mersingis vaihteeks ooteltiin sellai 6 tuntii, että meidän lautta lähti Tioman saarelle. Huomattiin et suomalaisia oli muutamia meidän lisäksi ja muutama niist tuli meidän viereiseen mökkiin asumaan. Meidän resortti on siis Bushman, josta ei tiedetty varatessamme muuta kun, että se on Juara rannalla ja lonely planet matkaopas sano, että on Juaran lottovoitto päästä majoittumaan yhteen viidestä uudesta Bushmanin chaletista. Lisäks he tulivat hakemaan meidät Tekekin satamasta, koska matka Juaraan ois taas ollu sellai, et siihen ei ois kuka tahansa taksikuski pystynyt ja ne jotka ois pystynyt ni ois velottanut törkeitä summia. Eli kuski vei meidät eka ystävällisesti tax free kauppaan ostaa halpaa viiniä vaikka emme sitä erikseen pyytäneet. Sitten se vei meidät vielä kauppaan josta saatiin hyttysmyrkkyä ihan mukavuuttaan ennen kuin lähettiin ajaa 7km Juaralle.
Juara on siis Tiomanin itäpuolen ainoa kunnon ranta ja kaikki muut rannat on länsipuolella. Pitkään Juara kylän asukit oli ihan eristyksissä, koska saarella ei kulkenut tietä Juaraan, mutta nyt ihan jollain betonilla päällystetty tie kulkee kylään/rannalle ihan törkeen korkeen vuoren yli toki. Siinä taas eka mentiin kaksi vaihdekeppisellä lava-autolla hiton jyrkkää siksak tietä ylös ja alas. Tie kulkee sademetsän läpi ja tiellä hyppi lauma apinoitakin.
Me valittiin Juara meidän ekaksi kohteeksi, koska monet kehunut tätä saaren kauneimmaksi rannaksi ja tietty ranta rauhallinen, koska tänne niin vaikee päästä.
Perillä meitä oottikin paratiisimainen leveä pitkä hiekkaranta ja ihana chalet mökki ihan tässä hiekkarannalla ja matkaa mereen 20 metrii ehkä. Meidän mökissä pari parisänkyy, jääkaappi, länkkärivessa, tuuletin, ilmastointi, huonekaluja, lämmin vesi suihkussa ja iso kuisti sohvineen eli kaikkee luxusta. Tää on joku perhemökki kai ja maksetaan tästä vaan joku reilu 17 euroo yö...ihan törkeen halpa näin hienoks. Varsinkin, kun ootin et Tioman kallis turistisaari. No ehkä turismia ei tällä rannalla oo viel niin, et hinnat ois noussu pilviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti