Päätettiin lentää Kudatista Sandakaniin, koska vaihtoehdot oli 50 minsan lento 20euroa per nenä tai joku 10 tunnin epämääränen bussimatkustaminen ilman aikataulullisia busseja ja mahdollisesti viellä vaihto jossain perssiissä bussiin jolla ei myöskään aikataulua.
Eli saatiin liput 24 paikkaseen koneeseen, joka lensi vaan kaksi kertaa viikos ton reitin. Heti tämän tiedon saatuani aloin jänskäämään millasella jeesuksen aikasella koneella tullaankaan lentämään.
Kudatin lentokenttä oli oikeesti yks pieni talo, missä oli yks huone matkustajille. Siinä pari pelottavan armeijamiehen näköistä kaveria tutki meidän laukut ihan tonkimalla, kun ei siellä mitään läpivalasu laitteita ollu. Ei vissiin ollu ennen rinkkaa nähny, kun Rikin rinkkaa alko tutkii ja penkoo pohjasta käsin, mikä teki siit vähä haasteellisempaa. Onneks ne ei vieläkään löytänyt mun linkkaria, koska voi olla etten ois saanu ottaa, ku ne takavarikoi mun pikkusen off hyttysmyrkynkin, koska se voi räjähtää. Eikä ne täälläkään takavarikoinu meidän vaarallista vesipulloa :)
Sit toisessa nurkassa niillä oli tulosteet matkustajista ja käsin kirjas paperille kaikki jotka oli käyny lähtöselvityksen. Lähtöselvitykseen kuulu siis rinkan punnaus ja sit erikseen ihmisten piti mennä käsimatkatavaroiden kaa siihen vaa'alle seisoo ja ne sit kirjas ylös kaikkien ruumiinpainon ja tavaroiden painon. Tän kotikutosen toiminnan jälkeen yllätyin ku istuskelin penkeillä ja mulle tuotiin noin puolen tunnin viiveellä ihan oikea boarding pass käteen :) jonka sit annoin pois hetken päästä ku ovi avattiin siin metrin pääs ja saatiin kävellä ulos koneeseen :) Meitä oli siis noin 15 henkeä ja lähtö ois tän lähtöselvitys ruljanssin hitauden takia varmaan myöhästynyt, jos meit ois ollu enemmän ku 20 :)
Nähtiin ku meidän kone laskeutu kentälle ja yllätyttiin positiivisesti, kone tosi uuden ja hienon näkönen. Me ootettiin vaan et edelliset matkustajat tulee ulos kamojensa kaa ja et lentäjät kävi pissalla ja sit päästiin koneeseen. Oikein sujuvaa loppupeleissä :) Kyytikin oli tosi tasasta.
Kone lens suhteellisen matalalla ja ilmasta käsin tajusin kuinka hitosti tääl on palmuöljy palmu viljelmiä. Oikeesti sademetsää pistetty matalaks ihan järjettömästi, niin pitkälle ku silmät kanto ilmasta käsin ja ihan vaa palmuöljy rahojen takia. Aloin koneessa tajuu, et miksi mm. orankit on kuolemassa sukupuuttoon ja miks tääl on sellai kinabatangan jokialue mis voi nähä paljon sademetsän eläimii retkillä...no siks koska niil ei oo muuta paikkaa ku kaikki vaa palmuöljy plantaasia. Ja sit viel yks taxikuski oikein ylpeili meille kuala lumpurissa kuinka toi palmuöljy palmu on malesian yleisin puu ja he oli aiemmin palmuöljyn suurin tuottaja maa kunnes indonesia ohitti heidät. Eli ne on tuhonnu vissii viel enemmän sademetsää:( Ja jo aattelin et alan välttää palmuöljyä, mut hitto ku sitä on ties missä elintarvikkeissa et liian haastavaa. Saarnaukset sikseen.
Saavuttiin Sandakaniin ja ku astuttiin koneesta ulos niin johan meille heti annettiin sateenvarjot käteen, ettei vaa kastuta tihkusateessa ku jouduttiin kävelee ehkä 50 metrii sisätiloihin. Luxusta! Täällä paikalliset tykkää vissiin valkonaama turisteista. Ku etittiin bussipysäkkiä keskustaan ni johan kaikki oli meit neuvomassa. Ja bussit pysähtyy ottaa kyytiin vaikka et tajuis sitä bussia pysäyttäkää. Ja keskustaan päästyämme meitä taas moikkailtiin, vaikka tää onkin suht iso kaupunki.
Hiukka ahistavaa on toki se, että kun astut jalallaskin johonkin muuhun ku ruokakauppaan ni johan joku myyjä on samantien siinä perssiissä kyttäämässä eikä saa hetken rauhaa yksin kattoo asioita. Täällä sitä kutsutaan varmaan hyväks asiakaspalveluks, elleivät oikeesti luule, että haluan pölliä varvastossut.
Meidän hostelli borneo sandakan backbackers on tosi hyvä ja eka oltiin tääl yks yö ennenku mentiin pariks yöks sepilokkiin ja sit tultiin viel pariks yöks lisää. Ja tää kaupunki on ihan jees. Ei tääl mitään ihmeellistä mut sopivan tiivis ja kiva, et tääl helppo liikkuu jopa busseilla. Ainoona nähtävyytenä käytiin kattoo Puu Jih Shih kiinalaista temppeliä korkeen kukkulan päällä, mikä olikin tosi hieno. Muuten ollaan vaan hoideltu käytännön asioit kuten pyykki, pankki, työnhaku, ja kauppa asioita täällä. Meidän suuri ongelma ollu mistä löydetään taas patukkaa. Eli sellasia pähkinäkaura eväspatukoita, mitä Rikikin saa syödä ja mitä muualla myyty, mut ei hitto tääl vaikka ollaa kierretty kaikki kaupat. Ihan hirveesti ois kyl kaikkee valkosta pullamössöö hyllyt täynnä, eikä juuri paljoa muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti