Sandakanista lähdettiin rohkeesti jollain kälysellä paikallisbussilla kohti sepilokia reilu 20 kilsan päähän. Matka kesti varmaa puoltoista tuntia, mut poppi raikas ni mikäs siinä istuessa rinkka suussa. Tietenkin mitä lähemmäs päästiin määränpäätä ja sademetsää niin sitä enemmän alko sataa. Ja pahin sade tuli ku astuttiin bussista ulos. Juostiin nopee pysäkin katoksen alle ja meinattiin ekaa kertaa reissussa joutuu käyttää meidän sadeviittoja, ku kävelymatkaa pysäkiltä meidän jungle resortille oli viel 2,5 kilsaa, mut onneks joku pimeen taksin näkönen tyyppi tuli tarjoo meille kyytii.
No tää kuski vei meidät johonkin respaan, ja respassa sanottiin, et ei meidän varaus oo sinne. Et te ootte nyt tääl Sepilok jungle resortin takaovilla, et teidän varaus on tuol pääovien puolella. Respan täti käski taksikuskin heittää meidät sit sinne pääoville. Autossa kuski alkokin selittää et nii tää oli tää cheap puoli ja sit pääovilla on expensive puoli. Ja mä luulin et teillä on varaus tonne cheapille puolelle. Mut ei teil olikin varaus kalliille puolelle, et siel on sit hienot huoneet. Ja jatko juttua niin kauan, et meinasin vetää herneen nenään ja vetää sitä korville, ku sen verran jakso jauhaa sitä, että luuli meidän varannee huoneen köyhältä puolelta eli toisinsanoen luuli meit köyhiks. No toisaalta ollaan vähä niinku tavoteltukin tätä köyhän ulkonäköö niin kukaan ei oo kiinnostunut pöllii meiltä mitään. Ja se paikallisbussi millä tultiin siihen risteykseen mistä tää taxikuski meidät bongas ni ehkä anto meist köyhän kuvan, koska siinä bussissa ei ollu yhtää muuta länkkäriä. Et varmaa ne jotka menee kalliille puolelle niin tulee yleensä taxilla ihan koko matkan. Pääovilla kun oli hieno taulukin ulkopuolella, joka toivotti sen päivän tulijat tervetulleeksi ja munkin nimi oli listalla....mitä se taksikuski taas prkl hämmästeli.
No huone oli siis ihan ok reilu 30 euron huone, ei siis mikään kallis, mut ehkä mun hoitsun palkka on eri ku paikallisen pimeen taxikuskin. Tää resortti siis sijaitsi ihan sademetsän kupeessa ja vaan 5 minsan kävelymatkan päässä sepilokin orankien kuntoutus keskuksesta, joka oli siis syy miksi tulimme tänne. Ekana päivänä vaa käveltiin lähiympäristössä ja käytettiin resortin uima-allasta tihkusateella ja syötiin ravintolassa oikeesti malesian mittakaavalla hyvää ruokaa....saatto johtuu siit että oli kiinalaista :)
Tokana päivänä herättiin sitten aikaisin aamulla, buukattiin toinen yö resortissa ja aamupalan kautta kattoo orankien päivän ensimmäistä ruokintaa. Tää sepilok orang-utan rehabilition centre hoitaa siis orpoja ja loukkaantuneita orankeja koittaen saada ne takaisin luontoon itsenäiseen elämään ja näin omalta osaltaan koittavat estää orankien sukupuuttoon kuolemista. Ja turistit pääsee sit kahesti päivässä maksua vastaan kattoo niiden ruokintaa, jotta saavat rahaa toimintaansa. Kamerankin piti maksaa oma sisäänpääsymaksu vajaa 2,5 euroo :) ihmisen puolestaan noin 7 euroo, jolla pääs päivän molempiin ruokailuhetkiin.
Käveltiin siis sellasta puusiltapolkua syvemmälle viidakkoon, kunnes vastaan tuli puuterde jonka vieressä puissa meni köysiä puusta toiseen ja oli joitain pikku puutasoja rakennettu niihin puihin. Odoteltiin vähä aikaa ja heti ku sellai poitsu tuli hedelmäkorin kaa tasanteelle ni johan alko muutama oranki tulla esiin mussuttamaan hedelmiä. Käytiin myös iltapäivällä katsomassa ruokintaa ja silloin orankien lisäks apajilla oli punapersepaviaaneja ja kahdenlaisia makaki apinoita. Tuntu vähä silt et eka isot orankit söi mitä halus ja pikku apinat koitti pöllii jotain sielt välist ja sit ku orankit oli kylläsiä ja lähti menee ni keittiö aukes kunnolla pikkuapinoillekin, ku ne pääs kunnolla syömään kaikki loput. Oli ihan lutusii ja siellä käymällä tuettiin ihan hyvää toimintaa. Poispäin sielt ruokintapaikalta ties aina, et mis on joku ötökkä ku tuli ruuhka siin puupolkusillalla ja kaikki oli puolen metrin mittasten zoomien kaa ottaa kuvaa. Hurjin oli sellai tosi hyvin vihreeseen puskan oksaan maastoutunut vihreä pit viper käärme. Se oli siin ihan ku ois poseerannu kaikille. Työntekijäkin tuli siihen topakasti, et antakaa tietä,antakaa mun nähä sen pää ja totes vaa et ... Aaa, pit viper ja hymyili leveästi. Sitku kysy, et onko myrkyllinen ni se vastas et tappavan. Mut en tiiä kuinka tappava oli oikeesti, ku anto turistien ottaa siit kuvii tyylii 20 cm päästä.
Tosi mukavan olonen paikka meidän mielestä. Vaikka sielä satokin ainakin puolet ajasta. Sade oli jotenkin rauhottavaa ja oli kiva nukahtaa ku kuuli rankkasateen ulkona. Lisäks sade tajus aina loppuu ku mentiin kattoo orankeja, et meidän ei tarvinnu missään vaihees kauheesti seistä rankkasatees. Riki ois kyllä voinu seistä siellä lämpimässä rankkasateessakin vaikka kuinka kauan, ku se jotenkin nautti siit raikkaudesta. Sit toi meidän resortti oli aika iso ja ihan hieno ja mitotettu varmaan ainakin 100 hengelle, mut meit vierait oli siel varmaa jotain 10-20. Eli sielläkin sai ihan rauhassa olla omissa oloissaan ja ruoka tuli ravintolassa nopeesti. Isohkolla ulko uima-altaallakin oltiin ihan kahdestaan.
Sielt saatiin sit yks saksalainen setä meidän matkaseuraks takas Sandakaniin paikallisbussilla. Suositeltiin sille meidän backbackers hostellia mikä tosi hyvä mut kylppäri ja vessa on jaettuja, niin johan se tuli kans tänne asuu pariks päiväks meidän viereiseen huoneeseen. Yllätti meidät, ku oltiin varmoi, et haluis hotellin omalla vessalla ja mennä taksilla keskustaan. Mut sen sijaan sille oli ok meidän nuorisohenkinen pihistelevä matkustustyyli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti