Viimeinen teksti

Piti ekasta päivästä lähtien kun palattiin Suomeen kirjottaa uusi teksti. Jenni ei jaksa joten Riki kirjottaa nyt viimeisen. Saatiin ihmeen kaupalla uus koti ja työpaikat molemmille viikon sisällä palaamisesta ja elämä on palannut nopeasti takaisin ennalleen, reissusta palailee joka päivä useita muistoja mieleen mutta niissä meinaa olla jo unenomainen tuntu, jo ekana päivänä Suomessa todettiin että tuntuu ihan kuin ei oltaisi edes poistuttu.

Asiat unohtuu ja aika kultaa muistot tosi, tosi nopeasti. Alkupäivät Suomessa olivat, ainakin mulla, ihan uskomattoman hienoja pelkästään jo muutaman pienen plussan vuoksi. Siksi tällainen lista asioista mitä omasta mielestä tulisi muistella silloin tällöin, mieluiten mahdollisimman usein:

Kiitos ettei ole luteita tai torakoita.

Kiitos että saimme erittäin hyvät työpaikat ja mukavan asunnon hyvältä sijainnilta.

Kiitos että liikenne on täällä rauhallista.

Kiitos että ihmiset sanovat mitä tarkoittavat, eivätkä myöskään tuijota kadulla.

Kiitos että täällä on kaikkialla puhdasta ja kaduilla helppo kävellä.

Kiitos että Suomessa on mukavan viileää, varsinkin öisin, eikä tukahduttavan kuumaa.

Kiitos että pystyy pitämään toista lähellä ilman että on heti nihkeää ja lopulta hiki.

Mut haist kukkanen ettei tääl oo surffiaaltoja! Ehkä vielä joskus pääsee vielä takaisin aallokkoon pärskimään suolavettä pois suusta ja hieromaan sitä pois silmistä samalla kun meinaa hukkumisrefleksi iskeä laudan kanssa... mutta ei se nyt haittaa vaikkei pääsiskään.

Reissun viimeiset päivät Sydneyssä

Asuttiin ekat kome yötä sellases iha ok hostellissa ja siirryttiin sit vikaksi neljäksi yöksi tällaseen kivempaan Glenferrie Lodge hotelliin. Tällai kiva vanha tunnelmallinen talo tämmösella Kirribilli asuinalueella. Joen toisella puolella onkin sitten Oopperatalo ja ydinkeskusta. Sinne pääsee joko junalla tai munmielestä tunnelmallisempi vaihtoehto on lautta. 3 minuutin kävelymatkan päästä meistä on pikku pikku satama mistä lautalla pääsee 5 minuutissa tuonne ytimeen :)

Täällä oon ekaa kertaa pitkään aikaan saanu hintaan kuuluvalla aamupalalla kunnon mustaa kahvia ja tuoretta maitoa sen kanssa. Ku esim. malesiassa ensinnäkin musta kahvi oli aika pahaa niinku thaimaassakin, koska usein oli murukahvii. Ja sit Malesiassa kun pyysi maitoa siihen kahviin ni ne kaato sinne konsentroitua maitoa eli sellasta paksuu sokerimaitoo mistä vissiin keittämällä sais kinuskia tai jotain :) Sit ku Tiomanilla ostin kaupasta oman maidon, että voin lisätä sitä kahviini ni ei prkl sekin oli pahaa, koska kun katoin mitä maito sisältää niin se ei suinkaan ollut lehmän tissistä suoraan tullutta maitoa vaan se oli tehty maitojauheesta, maitorasvajauheesta ja jostain soijalesitiinistä ja tietty kaikenmaailman säilöntäaineista. Eli tämän takia pidän suuressa arvossa tämän paikan mustaa kahvia ja oikeeta maitoa :) ja muutenkin aika luksus aamupala, koska täällä choco pops muroja ja soijamaitoo aamupalalla mitä taas Riki saa syödä. Tän reissun aikana, kun harvoin ollaan käyty huoneen hintaan kuuluvilla aamupaloilla, ku ne aina paahtoleipää ja hilloo ja joskus muroi ja maitoo ja Riki ei saa syyä niistä mitään muuta ku korkeintaan muroja kuivana, jos on oikeeta merkkiä :) Täällä lisäks tietty saa kaikkee perus brittiaamupala hässäkkää munia, pekonia, papuja yms

Sit meillä on hieno taikalamppu meidän huoneessa yöpöydällä. Siinä ei oo nappia mistä laittaa päälle, vaan ku koskee sitä lampun jalkaa mistä vaan kädellä ni se syttyy. Sit ku painaa toisen ja kolmannen kerran ni se aina kirkastuu ja neljännellä kosketuksella sammuu. Sairaan hieno! Sit meillä käy ghostbuster imuroimassa meidän huoneen. Näyttää siis ihan ghostbustersilta ku sen imuri sellai reppumallinen.

Yks ilta käytiin pilkkopimeellä kylillä syömässä ja säikyttiin ku tuolla pimeillä kaduilla sellaset maitotölkin kokoset rotat hyppi puissa ja aidoilla ja ties missä. Epäiltiin eka et onks oravia, mut ei ollu, joten päädyttiin rottiin ihmetellen toki niiden puussa kiipeemistaitoa. Sit yks sellai istu kiltisti paikoillaan katukyltin päällä ja päästiin tutkailee sitä vähän lähemmäs ja ottaa tietty valokuvia. Alettiin epäilee sitä opossumiks, vaikka kumpikaan ei oikein tienny millanen on opossumi :) Sit toisella puolen katuu kulki nainen jolta kysyttiin, et mikä eläin se on. Nainen sitten vahvisti olennon opossumiksi ja paikalle tuli vanhempi paikallinen mieskin kuvaamaan tolpan päässä istuvaa otusta. Se nainen epäili, et se oli viel ei-täyskasvunen ja vähän peloissaan niin jätettiin se pian rauhaan. Mut jotenkin ne muuttu heti söpömmiksi, ku saatiin tietää et ne ei ole rottia vaan opossumeja eli pussirottia :)

Okei, mitäs muuta ollaan tääl viel tehty. Käytiin hienolla lauantaitorilla Rocks alueella, mikä kai Sydneyn vanhin alue. Oli sellai tori, et mun ois tehny mieli ostaa jokatoisesta kojusta jotain. Paljon käsityöläisten tekemiä hienoja juttuja. Sit toisena päivänä käytiin paddys marketilla. Se nyt muistutti mua lähinnä Viron mustamäen torista eli kauheesti kaikkee krääsää ja olevinaan halvalla.

Sit me ollaan käyty tääl vahingossa yksissä häissä. Käveltiin St. Patrikin kirkon ohi ja haluttiin mielenkiinnosta mennä sisään ni johan siellä kyseltiin, että tahdotko yhtäsuntoista tämän miehen/naisen kanssa. Istuttiin siinä takarivissä parin muutaman ulkopuolisen kaa hetki ja lähettiin menee, ennen ku pariskunta ois lähtenyt kävelee meidän ohi pois kirkosta. Oltais voitu ryhtyy kuokkavieraiks, jos meil ois ollu yhtään siistimmät vaatteet ja jos ei oltais niin erotuttu siitä 70 intialaisen porukasta :)

Me käytiin myös toistamiseen tuolla Manlyn rannalla ja Riki pääs viel vikan kerran surffaamaan. Kesken surffauksen iski syksy ja vesisade ja ukkonen, et siin sit mentiin nopsaa sen jälkeen syömään ja lämmittää Rikiä teekupin ääreen. Tässä vikana kahtena päivänä huomannu, et kyl syksy tänne on tulossa ku lehdet muuttuu keltasiks ja tippuu alas ja vettä alkaa sataa päivällä ja ukkostaa ja kolee tuuli tietty. Onneks tullaan siis syksyä kohta karkuun Suomen kevääseen :)

Meidän vikana päivänä kerettiin käydä viel suositulla bondi beachillä. Lähettiin siit rannikkokävelyreittiä Coogee rannalle. Oli tosi kauniit aalto-, ranta-, kallionseinämaisemat. Lopussa meinattiin viimesiin mäkiin kyl vähä hyytyy, kun energia meinas loppuu, mut hyvin päästiin perille just ennen ku alko sataa vettä. Matkallahan ois voinu pysähtyy uimaan monille rannoille, mut me vaa käveltiin, ku ei ollu mikään super aurinkoinen päivä.

Kaiken kaikkiaan oon kokenut Sydneyn oikein kivaksi kaupungiksi. Mun mielestä täällä on kiva ku pääsee noilla lautoilla joka paikkaan ettei tarvii käyttää vaa junaa ja bussii. Liikkuminen ollu tosi kätevää ku meil ollu viikkokortti millä saa matkaa niin paljon ku haluu. Ihmiset on tosi mukavia ja vaikka tää onkin aika iso kaupunki niin silti jotenkin kivan tiivis. Ja vaikka on kaupunki niin ei tarvii kauas mennä et löytää pienempää kylämeininkiä ja hyviä uimarantoja.

Se pitää kyllä vielä sanoa, että ku puhutaan että Singaporessa ei saa tehä mitään ja kaikesta tulee sakko niin kyllä täälläkin osataan. Ku meet junaan ni seinällä joku 10 merkkii mitkä kertoo mitä et saa tehä ja mitä pitää tehä. Sitku menee puistoon ni siellä on taas kymmenen merkkii mitä ei saa tehä. Esim ei saa telttailla, tehä nuotioo tai harjotella golfin peluuta. Mäku just meinasin alkaa pelaa golfia siinä kivalla nurtsilla rannan vieressä :) sitku menee rannalle ni siel kymmenen merkkii, jotka muun muassa lupaa 200 dollarin sakot tupakoinnista ja leijaa ei missään nimessä saa lennättä ennen huhtikuun ensimmäistä päivää :D Hostelli kieltää sen edessä hengailun klo 10 jälkeen illalla ja joka seinäs lappuu et millo keittiös saa olla tai ei saa olla ja kuin paljo tulee sakkoo jos et lähe ajallaan yms. :D Ja lautan kannella ku yks mies piti lastaan olkapäillään ni johan lautan kauttimien kautta kuullutettiin niin et koko laiva kuuli, et lapsi laitettava alas olkapäiltä. Ja vieressä joku kukkahattutäti jolla ei salee oo omia lapsia niin oli jo tyyliin ilmottamassa lastensuojeluun siitä miehestä, ku kehtas pitää lastaan olkapäillään lautalla, jotta lapsi näkee maisemia. Ja aamuutiset kerto just et legginsit oli laitettu bannaan eli kielletty jossain koulussa, koska häiritsevät koulussa. Et en tiiä erooko Singapore muusta maailmasta mitenkään muutenku et niillä niit purkkakieltojaan, joita liiotellaan. Saahan sinne viedä esim purkkaa, kuhan se ei sisällä nikotiinia jne.

Tänään lähetään ensten Singaporeen ja sieltä sitten Finnairin koneella takas Helsinkiin niin, että meidän pitäis olla torstai aamuna klo 6.20 Helsinki-Vantaalla, jos kaikki menee hyvin. Matka-aika joku 22 tuntia ja risat. Rinkat on pakattuna ja toivotaan ettei meidän Prisman halppisrinkat levii matkan aikana, ku saumat alkaa repee vähä joka suunnasta. Ihan ei vielä tajuta, että tää upee reissu loppuu tähän ja ollaan oikeesti tulossa Suomeen takas. Mut kyl se on ihan kivakin tulla taas Suomeen tuttuun ja turvallisen ja opetella ite tekee taas ruokaa vajaa neljän kuukauden ravintoloissa syönnin jälkeen.

3 ekaa päivää Sydneyssä

Päästiin hengissä perille saakka meidän torakkabussilla. Vaikka sen jälkeen ku tajuttiin torakat, niin ei kauheesti enää nukuttu. Ainoina bussissa pidettiin Rikin kaa lukuvalot päällä ja mulla extra valona viel otsalamppu penkillä. Ja onneks otsalamppui oli kaks, koska ekasta kerkes patterit loppuu ja otin toisen käyttöön. Sit tietty tyhjällä sprite pullolla aina liiskattiin niit torakoita ku tuli meidän reviirille. Isommat mä tosin pelottelin otsalampulla pois, ku en uskalta liiskata niitä.

Okei Sydneyssa onneksemme päästin samantien aamu seitsemän jälkeen meidän huoneeseen nukkumaan, koska huone oli edellisen yön ollu tyhjä :) nukuttiin siinä sit iltapäivän puolelle ja lähettiin tutustumaan ympäristöön kartan kanssa. Kuinka ollakaan tossa meidän lähellä täällä Kings crossissa menee paikallinen punaisten lyhtyjen alue eli sieltä löytyy hierontalaitosta ja liveseksi paikkaa ja vissiin ilosia tyttöjäkin pimeen tullessa yms.

Jatkettiin sieltä Royal botanic gardensiin ihastelemaan tosi kaunista puistoa jättimäisine puineen. Täällä hauska ku papukaijat lentelee tuolla perus harakoitten ja talitintsujen kaa :) Tänään meidän yli lens kakadu, jota ei oltais huomattu ellei ois rääkyny ku syötävä lentäessään meidän yli. Ku käveltiin ton puiston läpi niin päädyttiin maailmankuululle nähtävyydelle eli Sydneyn oopperatalolle. Siinä sitten tuli otettua pakolliset profiilikuvat, joissa oopperatalo ja näitten iso silta näkyy taustalla.

Tokana päivänä hitaan käynnistymisen jälkeen lähettiin lautalla tonne Manly beachille. Ihmisiä oli ihan pirusti ja surffaajia myös niin Riki ei sitten viittinyt mennä siihen tungokseen surffailee. Sen sijaan käveltiin ja shoppailtiin ja käytiin yksillä sellases kivassa havajilais henkisessä paikassa. Huomas, että ei oo kauheesti tullu juotua alkoholia viime aikoina, ku molemmat meistä meinas olla tillintallin yhden vahvan maitain jälkeen. Mä sain kans uudet punaset converset jollain 40 eurolla, mikä vissiin puolet siitä mitä saisin suomessa maksaa eli nyt on ees yhet umpikengät jolla voin tulla Suomeen. Rikillä asiat ei oo yhtä hyvin. Se ei haluu hommaa kunnon vaatteita Suomeen tuloa varten. Se tulee siis varpaat vilkkuen sandaaleilla ja hippihousuilla, joissa sääret vilkkuu. Onneks pakotin sen ostaa yhen hupparin tossa aiemmin, ku itekin ostin. Ettei tarvii kummankaan tulla t-paidassa Suomeen. Vaikka varmaan siel jo viikon päästä hellettä pukkaa.

Riki halus kertoo tähän väliin asian mikä multa ehkä unohtu kertoo ko lanta tekstissä Thaimaasta. Riki ihmetteli ekan puoltoista kuukautta Thaimaassa, et miten vitjassa niillä paikallisilla on niin paljon Iphoneja ja Ipadejä, kun Apple väittää, että hinnat on kiinteet ja niit ei saa yhtään halvemmalla Aasiasta. Miten siis jollain turistiravintolan tarjoilijalla voi esim olla Uusin Iphone 5, ku palkat ei viissiin oo kauheen hyvät Thaimaassa. No Riki sit meni Lantalla ihan asiallisen näköseen elektroniikka liikkeeseen siellä pääkaupungin ostoskadulla ja kysy et onks niillä Iphoneja. Oli siis kiinnostunut kysymään, että paljon ne maksaa. Tähän myyjä suoraan sano, et joo heillä on tosi hyviä Iphone 5 kopioita ja anto lasikaapista Rikille yhen käteen kokeiltavaks. Eli näin Rikin päänvaiva näitten I-laitteista selvis. Oisko sellasen tosi kivan kopion saanu jollain parilla sadalla...ei pysty muistaa ja paikalliset varmaa halvemmallakin. Riki sano, että kädessä laite tuntu ihan rimpulalta ja tökki vaikka kaikki iphone ohjelmat myyjän mukaan muka toimii, et ei Lumia vielä ainakaan joutunut väistymään Iphone kopion tieltä :) Ja Rikin kateus Thaimaalaisten Iphoneista katos :)

Okei palatakseni ausseihin, me käytiin tosi kivassa paikassa. Eli Featherdale wild life parkissa. Koitettiin miettii mikä ois paras paikka nähä koalia ja päädyttiin tohon, koska oli saanu jonkun palkinnonkin hienoudestaan. Sinne oli kyllä aika pitkä matka julkisilla kaikkien lähiöiden läpi, mutta opittiin samalla missä asuu intialaiset, kiinalaiset, mustat ja valkoset jne aina sen mukaa millasta porukkaa hengaili juna-asemilla.

Puisto näytti aluks ulkoo päin aika vaatimattomalta, mut sisältä oli ihana. Me rakastuttiin Oscariin, koalaan siis jolla oli asenne kohillaan. Se vaa mussutti lehtiä ja erittäin ilmeikkäästi poseeras turistien kaa ruokapalkalla. Puistossa siis hirveesti koalia. Ja opittiin, et tytöt ja pojat pidetään yleensä erillään en tosin muista miks ja sit kerran vuodessa ku niillä ois otollinen aika tulla raskaaks ne päästetään olee yhessä ja tapahtuu koalien paras hetki vuodessa eli 45 sekunnin pylsintä...,ja sit ootellaan taas vuosi seuraavaa kertaa. Odotellessa sitten vaa syödään ja nukutaan. Oli tosi chillejä ja lutusia karvakorvia kyllä kaikki.

Sit siel vapaana hyppi wallabeja ja kenguruita joille sai ostaa ruokaa ja syöttää kädestä. Se oli kans aika kivaa, ku ne näki sut niin ne kurkotteli päällään et onks sul ruokaa ja jos oli niin niist tuli sun kamuja ja sait silittää niit samalla ku ne mussutti jotain heinää ja jätskivohvelii sun kädestä. Siel oli kans ihan pikkusii, jotka oli söpöi ja sellasia mammoja joilla oli pikkunen vielä pussissaan. Tyypit jotka ei ollu söpöi ni oli liian isot emut, jotka paskoina koitti tulla pöllii aina ruokaa mitä halusit antaa kengurulle. Ne oli vähä pelottavia ku ykskin lähesty mua takaapäin ja jostain syystä päätti nokkasta tai lyödä päällään mua takaraivoon aika kovaa...paska! Muutkin ihmiset aina vähä hermostu niille ja ajo niit pois.

Sit siel oli kaikkii muitakin aussi eläimii kuten 4,5 metrinen krokotiili ja opossumejaja dingoja ja lepakoita ja tasmania devileitä, liskoja ja pingviinejä ( en tosin tiiä oliko ne ausseja ) sekä hirmuseti erillaisia lintuja ja wallabeja ja kilppareita ja hanhia ja pelikaaneja yms. Suosittelen paikkaa, jos joskus tuutte Sydneyn. Sen verran kauempana keskustaa, et ei oo liikaa turisteja, et mahut hyvin katteleekin niit eläimii. Tosi kiva!

Byron bay

On the road again biisi soi päässä eli taas alotin kirjottaa uutta tekstiä bussissa. Bussimatkaa on reilu 2,5 tuntii takana ja noin 11 tuntia edessäpäin ja aamulla pitäiskin sitten seitsemän jälkeen olla Sydneyssä. Onneks vaa 25 matkustajaa niin saadaan vallata jokainen yks kahenpaikka, josko helpottais unensaantia. Hirvee tosiasia on, että matka on lähellä loppuaan ja enää ollaan viikko Sydneyssä ennenku lähdetään Suomea kohti.

Edelliset kolme yötä oltiin Byron bayssa. Kaupunki suhteellisen pieni, mutta porukkaa aika paljon, ku suosittu turistikohde. Ja me viel mentiin sinne viikonloppuna jolloin enemmän lössii siel bilettämässä. Kaupungissa paljon kaikkee hipahtavia pikku myymälöitä ja paljon trubaduureja ja ruokapaikat mainostaa terveellisyydellään. Mekin löydettiin yks ihana antipasto paikka. Ja Riki sai vielä maidotonta suklaasorbettiaankin tuolta. Kiva pikku asia, et kaikki pukeutuu tosi värikkäästi, harvalla on kokomustaa päällä. Aika rento hippimäinen ympäristö siis kaiken kaikkiaan. Naisetkin avoimesti ottaa tissit paljaana arskaa tien vieressä nurmella. Kaupunki kanssa tunnettu aalloistaan ja siksi surffareitten kohde.

Ku mentiin niin oli tosi kovat aallot, johon aloittelijoita ei päästetty ja seuraavana yönä tulikin siisti ukkosmyrsky. Koko taivas vaan välkky hirveen usein, mutta ääniä ei kauheesti kuulunut. Paikkaansa piti sekin, että myrskyn jälkeen on poutasää. Eli sit tuli pari päivää jolloin Rikikin pääs surffailee. Ekalla kerralla oli tosin viel turhan isot aallot ja paska lauta, mut tänään ennen lähtöä Riki taas nautti surffauksesta paremmalla laudalla ja jokainen jaloilleen pääsy oli riemuvoitto :) Nyt sen nännit huutaa kyllä hoosianna varsinkin ku niihin menee suolaa tai saippua. Onneks meillä bepanthenia mukana :)

Ekat pari yötä oltiin tosiaan 10 hengen dormissa. Ja tietenkin meidän huone oli täynnä 18-21 vuotiaita, jotka oli valmiita bilettää. Oli ihana seurata kuinka meidän viereisissä sängyissä olevat tytsyt kaverustu ku leikkikoulussa lapsena. Esitteli itsensä toisilleen ja kysy, et mennääks yhessä bilettää ja sit ne läksi :) ja niin heistä tuli kavereita. Me oltiin vähä vanhoja ja raihnasia ja jätettiin biletykset väliin. Molemmat yöt meni vähä kehnosti nukkuessa, ku oli sen veran älämölöö ja aikas kuuma. Mut onneks meil oli varattu vika yö sellaselta leirintäalueelta sellasesta pikkasesta peltimökistä. Siellä saatiin sitten vanhoina ja raihnasina nukkua univelkamme pois :)

(( Torkuin tässä kirjotuksen välissä sellai viis tuntia ja herätessäni huomasin et prkl tää bussi kuhisee pikkutorakoita. Nyt oonkin 2,5 tuntii ollu valot päällä ja huitonut otsalampulla mua lähestyviä viel että eivät tulis mun iholle prkl! Riki tappaa niit nyt limpparipullolla :) ))

Me tosiaan vika yö oltiin Glen villa resortiss, missä siis pientä peltimökkii ja paikkoja karavaanareille. Oli ihan hauska nähä sellaikin majotus. Meitä kyl luultiin siel joksku asiattomiks kriminaali oleskelijoiksi, koska ku illalla tultiin sinne alueelle respan ohi niin työntekijätytsy tuijotti meit ikkunasta. Käveltiin ohi ja katsoin taakseni ni se siirty lähimpään ikkunaan tuijottaa meitä viel meidän perään. Jatkettiin matkaa kohti meidän kotia niin johan se kruisailee golfkärryllä meidän perään ja uteli, että asutaanko siellä ja missä mökissä ja piti avainkin näyttää ennenku jätti meidät rauhaan. Mä syytän tota Rikin hippipartaa....ei sopeuduttu kaikkien karavaanareiden joukkoon :)

Matka Ausseihin ja ihana Noosa

Ollaan taas tien päällä greyhoundin bussissa Noosasta Byron Bayhin. Byronissa Riki joutuu kohtaamaan sen mitä on tähän saakka saanut välteltyä eli dormin. Yllättäen päivää aikasemmin lauantaiksi ei tuntunut kaupungista löytyvän mitään muuta kohtuuhintaista kuin dormi sängyt meille niin mikäs siinä. Kaksi yötä nukutaan nytten sitten 10 hengen huoneessa :)

Noh mehän siis tultiin Ausseihin Etihadin yölennolla Singaporesta. Etihadia voisin kyllä suositella lentoyhtiönä. Mun mielestä vähän tilavammat istuimet, ku yleensä ja kaiken kaikkiaan vähän luksuksenpi turistiluokka ku yleensä. Sai menun ruoista ja oli valinnanvaraa ja kunnon kuulokkeet, ei mitään kakkoja nappikuulokkeita yms. Tai sit mun mieltymys Etihadia kohtaan johtuu vaan siitä, että kone ei ollu ihan täynnä, joten minä ja Riki saatiin molemmat 2 istuinta tällä yölennolla ja näin sai nukuttuakin peräti jonkun verran ku pääs makuulleen sikiöasennossa ja silleen.

Aikasemmin mua oli peloteltu, että maahantulo saattaa olla hankala, mut me päästiin vissiin helppoon jonoon ja näin meiltä ei liikoja kyselty. Oltiin tietty maahantulolappuun merkattu kaikkiin kysymyksiin oikeat vastaukset. Eli ei mitään ruokaa ja sille, eikä meil ollukkaa oikeesti ku naksuja mitkä ei niitä kiinnostanut. En tiiä tosin oisko avaamattomassa paketissa olevat kuivatut hedelmät pitäny ilmottaa, ku hedelmät ois, mut en jaksanu, ku en aatellu sitä pussia edes tässä maassa avata. Noh lisäksi merkattiin meidän lappuun tulevaksi majapaikaksi pikku kaupunki nimelta Noosa. Eka nuori jäbä passintarkastuksessa heti huomas sen ja kehu paikkaa ja toivotti meille rentouttavaa lomaa eikä lisäkysymyksiä. Sit päästiin laukkujen luo niin seuraava työntekijä äijä halus nähä meidän lapun. Naureskeli taas meille, että ai noosaan ootte menossa, hyvä paikka ja pisti meille leiman lappuun. Ja merkinnät vissiin, että päästiin koirajonoon eikä kunnolliseen tavaroiden tarkastus jonoon. Koirajonossa sit seistiin punasella viivalla rivissä kamojemme ja muutaman muun turistin kanssa kun koira tuli paikalle. Koira haisteli meidät ohi kävellessään ja päätti jäädä vähän nuolee Rikin reppuu. Sen taluttaja nainen vaa naureskellen kysy, et onks meil jotain makeeta repussa ja ku vastasin et rice crackerseja niin taas nainen vaa naureskeli et sellastako hänen koiransa tekis mieli saada. Se siitä! Tosi. Nopeesti käveltiin maahan, ku kaikki naureskeli meille ilosena :) Sit päästiin viellä samalla pikkupakulla kaikkien eläkeläisten kaa kohti noosa tällasella palvelulla, joka vei kotiovelle saakka :)

Singaporen kentällähän lähtöselvitysnainen alko epäilee, et onks Rikil oikeesti sen passi. Alko kyselee, et milloin kuva otettu yms. Pari päivää aikasemmin oli siis tää malaysian airlinesin kone kadonnu ja siel oli ne tyypit varastetuilla passeilla niin ehkä tuijottivat Singaporessakin sitten passeja tarkemmin. Rikillä siis neljä vuotta vanha kuva passissa, missä sil pitkä tukka ponnarilla ja ei oo partaa niin ei lähtöselvitysnainen meinannu tuntee parrallista Rikiä samaksi mieheksi, mut läpi päästiin.

Oltiin siis Noosassa 5 yötä At the sound nimisessä majapaikassa. Ja ajateltiin et oltais voitu ostaa 100 000 eurolla se kämppä missä majailtiin, myivät siis myös niitä samoja asuntoja. Pihalla hienot grillikatokset, uima-allas ja poreamme. Asuntokin oli tosi kiva studio, missä oli keittiö, olkkari ja makkari kaikki tilavasti samassa huoneessa ja extrana poreamme kylppärissä :) Lisäksi paikan pitäjä naisella oli ihana Angus koira. Sellai jäätävän iso ja paksu pötikkä, joka aina tuli nuolemaan mun sääret. Majapaikkaan sisäänkirjatuessakin oli vaikee pitää pokkaa, ku joku lipo mun sääriä ihan antaumuksella. Sijainti oli vajaan 2 kilsan päässä Noosan päärannasta, missä Riki kävi mm. Surffaamassa eli hyötyliikuntaakin tuli harrastettuu ku käveltiin aina johonkin suuntaan, kun bussi niin kallis. Kerran kyl tavattiin bussikuski, joka innostu mun hiluista vaihtokassaks niin paljon, et velotti meilt vaa 2,6 dollarii, kun yleensä se olis kahelta 10,40 . Sillä sedällä tais olla lääkitys  kohillaan sinä päivänä ja päätti antaa turisteille vähä allennusta :D

Noosassa tuntu silt, et melkein kaikki surffas ja kaikki vietti niin terveellistä elämää. Aamu kuudelta kaduilla suorastaan ruuhka, kun kaikki on lenkillä :) ja sen lisäks kaikki oli kauhian hyväntuulisia ja kovia jutustelemaan. Oikeesti tosi mukavan oloinen pienehkö kaupunki. Me löydettiin sieltä pieni taivas Rikillekin eli Coles supermarketin gluteenittomien tuotteiden osasto. Ei olla nähty mitää gluteenittomaksi merkattua varmaan koko reissun aikana ja nyt löyty kauppa mis oli 10 metrii levee hylly gluteenittomia tuotteita. Riki sai sit pastaa, paahtoleipää, suolakeksejä, kaurapatukoita, riisi crackersejä, nuudeliannoksia yms. Lisäksi kaupungista sai paljon dairy free tuotteita ja Riki sai taas uuden kokemuksen ku pääs syömään maidotonta suklaasorbettia yhestä jätskikiskasta.
Meil oli kans keittiö niin kokattiin ekaa kertaa reilu kolmeen kuukauteen. Tehtiin sellasia herkkuja, ku paprikasienimunakas ja pastakastiketta ja marinoitua kanaa :)

Tuntuu, et ollaan kävelty koko Noosa ympäri ristiinrastiin. Yks ilta ajateltiin, että kävellään kotiin kaupalta joku 3,5 kilsaa kauppakassien kanssa, ei oo paha ku menee joen vartta ni on kivat maisematkin. No ei huomioitu sitä, että seittemän jälkeen yhtäkkiä tuli ihan hiton pimee, et käveltiin pilkkopimeessä niin et jäi maisemien katselu vähän vähemmälle. Lisäks alkumatka käveltiin sellasen ison tien reunass pilkkopimees. Onneks oli otsalamppu taas käsilaukussa, et vähä näki ettei boa käärmeiden päälle hyppiny. Ilman lamppua ois saattanut vähän pelottaa pilkkopimees autotiellä kävely :)

Parin päivän päästä otettiin vähän fiksumpi kävelyreitti. Tarkotus oli lähtee heti aamusta kävelee Noosan luonnonpuistoon, koska aamulla vois viel nähdä koalia. Noh meidän aamulla liikkeelle lähtö on nykyään sitä, että lähetään kotoota klo 12 jälkeen kauppaan ostaa eväät ja sit siin puol kahden aikaan vasta oikeesti lähettiin sille meidän 8 kilsan kävelylle. Eka pari kilsaa oli katusuunnistusta asuinalueella, et löydettiin polun alku. Ja pisteet Noosalle, että oli hiukka paremmat patikointi polut kun tiomanin saarella. Oli ihan silminnähtävä polku ja opas viitatkin aina risteysten kohdalla. Eli hyvin löydettiin reilu parin kilsan jälkeen meidän piknik paikka Alexandria bay eli paikallinen nudisti ranta :) Tää nudisti osuus tuli vähä yllätyksenä, koska olin unohtanut, että Marjo oli sanonut mulle jotain nudistirannasta. No rannan aallot oli ihan sairaan isot, että ei siel voinu ees uida. Eli tosi rauhallinen ranta. Siel oli ehkä vaan 10-20 miestä ulkoiluttamassa pippeliään. Huvittavan näköstä oli ku vastaan tuli mies, jolla oli sairaan iso hattu päässä, paita päällä, iso reppu selässä, mutta housut oli jäänny jonnekin. Et tää mies oli todellakin vaa ulkoiluttamassa siel pippeliä, ei ottamassa kokovartalo rusketusta. Ei taidettu nähdä oikeesti yhtään nakuilevaa naista rannalla. Noh me nautittiin siinä nakujen ihmisten keskellä meidän lounas ja jatkettiin matkaa. Kovasti koitettiin etsiä koalia puista, mutta ei siinä paahteessa paljon koalia nähty. Loppumatka meni rannikkoa pitkin kävellessä katsoen upeita aaltoja ja surffareiden menoa.

Paikalliset kerto meille, että Noosassa käy kauheesti suomalaisia surffamassa, mut yllättäen me törmättiin vaan yhteen vikana iltana ja sekin oli töissä sellasessa turisti matkamyymälässä. Ku yleensä ollaan törmätty suomalaisiin joka paikassa. Meidän matkamuistomyymälän myyjä mies osas vaikka kuinka paljon suomenkielisiä sanoja ja toivotuksia meille sanoa. Ja ihmetteli, et käydäänkö me oikeesti saunassa, hakataan siellä toisiamme risuilla ja sit meinnään lumihankeen kierii....hullua! Koska näin oli joku suomimamma hänelle väittänyt ja pyytänyt mukaansa Suomeen harrastamaan tätä. Ja pakkohan meidän oli vahvistaa, että juuri näin me teemme vaikka tolleen ilmaistuna kuullostaa hieman hullulta :)

Sain vihdoin patistettuu Rikin parturiin!!!  Mut partaan ei tietenkään saanu koskea :) parturikampaajakin kyllä totes, että kannattaa toi reissuparta varmaan ajaa ennenku alkaa Suomessa hakee töitä, et näyttää vähän siistimmältä :)

Vikana iltana niinkuin ekanakin tuhlattiin törkeesti vettä, ku otettiin kylvyt meidän ihanassa poreammeessamme, mutta ne oli ehkä ainoot kylvyt ainakin seuravaan 10 vuoteen ni ehkä ei tunneta huonoa omatuntoa niistä :)

Singapore

Omg! Tänään illalla pitäis päästä yölennolla Singaporesta Brisbaneen Ausseihin. Vähän jänskää, ku malaysian airlinesin konekin tippu vissiin taivaalta tossa vuorokausi sitten :S Noh kyllä kaikki varmasti menee hyvin Etihadilla.

Ollaan oltu siis Singaporessa nyt 4 päivää ja on tää ollu ihan jees kaupunki, vaikka kuultukin negatiivisia mielipiteitä tästä. On ihan kiva pitkästä aikaa olla kaupungissa missä on mm. kunnon jalkakäytävät, ettei tarvii tien reunassa kävellä ja ollaa valppaana ettei tipu johonkin metrin syvään betoniojaan tai jää auton alle. Tää näiden puhuma singlish englanti tuottaa kyllä hieman vaikeuksia, ku ei useimmiten ihan ymmärrä :) Vähän ollu shokki tää yhtäkkinen hintojen nousu. Sama ruoka mistä maksoin viime viikolla alle 2 euroo maksaa nyt 10 euroo plus 17% verot ja palvelumaksut ja on lisäksi paljon mauttomampaa.

Ollaan toki vähän käyty shoppailemassa täällä, koska niin kuuluu Singaporessa tehdä, ku täällä hirveesti kauppoja. Sit käytiin kattoo Lego movie leffassa ja no jaah...ei ollu erikoinen, mut nähtiimpä näiden leffateatterikin. Okei Rikin mielestä oli hyvä :) Vähän yllätti, että täällä kaikessa hienoudessaan ni iso leffateatteri ei ollu yhtä hieno, kun aiemmin Malesiassa pienemmässä Georgetownissa.

Sit jännä juttu mikä tapahtu meille molemmille. Samantien ku ylitettiin raja ja tultiin Singaporeen ni molempien vatsat alkanut toimii paremmin ja normaalimmin eli toivottavasti nyt on takana kolmen kuukauden vatsavaivat suuremmassa tai pienemmässä määrin :D

Rajanylitykseen meni yllättävän paljon aikaa. Kesti oikeesti kaks tuntii se,  että bussi ajo meidät malesian rajan tuntumasta eka heidän passintarkastus rakennukseen mis saatiin leima et ollaan poistuttu maasta. Sit taas bussilla siltaa pitkin Singapore saarelle ja heidän passintarkastukseen tyhmien kysymyksien luo ja sit taas oottelee bussii, jolla päästiin keskustaan. No mut ihan ok rajanylitys vähä sekava.

Meil oli eka kaks yötä huone little indian kupees. Huoneella oli kokoo kai 9m2 ja siin oli parisänky ja kaappi ja noin metri seisomatilaa. Sit siirryttiin toiseen hostelliin lähemmäs keskustaa ja saatiin tällai mielenkiintonen huone. Piti olla 9m2 huone kerrossängyllä. Me saatiin varmaa joku vanha varasto. Lattiapinta-alaa on tollai käytävä, mikä ehkä nippanappa 7 neliöö ja meidän sängyt on täällä katon rajassa parvi henkeen....tosin sillein että ei nukuta huoneemme päällä vaan meidän sänkyjen alla menee hostellin käytävä, mis muut ihmiset ravaa. No Riki on kuulemma aina halunnut tällasen parven :) ja mehän ei siis nukuta vierekkäin vaan tälleen pitkulasti päät vastakkain :) eli täällä ollaan maksettu taas huoneista enemmän ku ikinä missään muualla ja samalla ollaan saatu pienemmät huoneet, ku missään ikinä....mut sopu sijaa antaa.

Singapore Zoo oli muuten tosi upee paikka! En oo ikinä ollu niin upeessa eläintarhassa ja olin tätä mieltä, jo ku tapasin ekat eläimet. Ne oli sellasii sairaan isoja gaviaali krokotiileja, jotka meni siin joessa meidän alla ja yläpuolella roikku puussa mustat apinat. Siis ei mitään nähtäviä aitoja. Tää eläintarha siis jotenkin tollai avomallinen pitkälti, et eläimet ei oo missään häkeissä....vaan just pienen muurin takana tai vallihaudan takana tai sit et siin ei oo mitään näkyvää välissä. Ja ihmettelin et miten se on mahdollista, ettei kaikki apinat hyppää niskaan ja kengurut tuu hyppii päälle....mut toimisko sit jotenkin näkymättömästi sähköllä tai jotain?!? Nähtiin siis kenguruita, valkosia tiikereitä, jätti alligaattori krokotiilejä, monenlaisia apinoita, leijonia, kiraffeja, komodon varaaneja, jättikilppareita ja ties mitä kaikkee siistii! Suosittelen...pesi korkeasaaren ihan viiskytseitsemän nolla!

Sit ku vauhtii päästiin näissä nähtävyyksissä niin mentiin kanssa Universal Studiolle. Mähän oon käyny hollywoodin universal studiolla joten vertailu oli kova, jonka jenkkiversio tietty voitti.....mut oli näittenkin versio ihan siišti. Teemoina oli Madagaskar, Transformers, Muumio paluu, Shrek, Hollywood, New york, Jurassic park, Mupetit ja varmaan oli jotain muutakin. Ku käytiin lauantaina niin nähtiin ihan ok paraatikin. Yllättävän hieno oli niitten Transformers 3D kyyti missä meinas oikeesti tulla pissit housuun ku oli niin pelottava ja kyyti sellasta et tälläselle vanhenevalle ihmiselle meinas jo tulla pahaolo :D

Tää meidän toka majapaikka on aika hienolla sijainnilla boat quaylla eli riversidella eli joki menee meidän "kodin" ohi. Ja koko joenvarsi täynnä kivannäkösii pikku rafloja. Tuolla taustalla sit kohoaa korkeat pilvenpiirtäjät. Tuntuu, että kyl tääl ois enemmänkin nähtävää, mitä me keretään 4,5 päivässä kattoo, mut ei kerkee jäädä kattelee, koska Riki odottaa jo innolla, et pääsee veivaa ausseihin aaltoja ja mä pääsen maahan mihin oon aina halunu päästä :)

Tiomanilta lähdöstä piti viel kertoo, että oli se vähän haikeeta, ku oltiin siel kaks viikkoo oltu. Tajuttiin, et siel ei kukaan koittanut huijata ja hinnat oli tosi halpoja, toisin ku odotettiin. Liskot ei tunkenut vessaan. Ihmiset hirmu mukavia. Vikana iltana tajuttiin, et meillä oli jääny aika paljon rahaa yli siitä mitä oltiin laskettu että oltais voitu kuluttaa, niin annettiin eka 100 ringgettiä tippii meidän resortin henkilökunnalla. Siitä hyvästä tai ainakin sen jälkeen sain koskettavan halin ihanalta naiselta, joka oli oikeesti joka päivä siel bushman resortin kahvilassa töissä. Ja vannotti, et meidän pitää tulla takas kanssa. Sit mentiin huoneeseen ja tajuttii, et tippi oli liian vähän, ku siel monta työntekijää, nii Riki kävi antaa viel 100 ringgettii lisää eli annettiin jotku 45 euron tipit niille työntekijöille meidän kahden viikon oleskelusta. Ikinä ei oo tipattu mitää noin suurella summalla :) mut toi oli ihan sairaan hyvä paikka ihanan henkilökunnan kera.

P.s. Matkalla Tiomanilta Mersingin kautta Singaporeen ruokailtiin Mersingin bussiasemalla. Ja ekaa kertaa mun naaman eteen tuotiin kananjalka kaikkine varpaineen ja säärineen vaikka mä tilasin vaa currykanaa. Ei oikeesti pystynyt ees maistaa. Paikallisille varmaa suurta herkkuu, mut ei vaan pystynyt. Koitin siitä huolimatta syödä kaikkee muuta silt lautaselt sen jälkeen ku siirsin jalan Rikin lautaselle, ku naljaili mulle että miks en syö sitä :)

Tioman osa 2

Viimeistä viedään Tiomanilla, kun huomenna ois lähtö kohti Singaporea. Tänään siis hirveesti tehtävää! Rikin pitäis viel käydä surffaa, pitäis viedä pyykit pestäväks naapurin tädille, pitäis valita rannan suomalaisista kirjoista joku hyvä matkalukemiseks ja jättää omat vanhat kirjat tänne, syödä vikat ruoat meidän tosi hyvässä bushman cafeessa ja maksaa piikki pois, käydä ostaa matka imeskelykarkkeja mun yskän tukehtumiskohtauksii, leikkaa Rikikn viikset taas, kattoo hotelli Singaporesta ja virittää riippukeinu meidän kuistille.

Rikillä oli siis synttärit tossa melkee viikko sitten. Se sai aamulla hirveesti lahjoja kuten tölkkilimppareita ja kaikkia paikallisia erikoisnaksuja, kuten hernenaksuja, mustekalanaksuja, broilerinaksuja ja vegenaksuja sekä muutaman karkin ja sen lemppari rice crackerssejä. Lahjanosto oli vähä haasteellista, koska tässä juarassa on peräti kaksi pikku kauppaa. Eka luulin, et Riki saa tyytyy noihin herkkuihin, mutta sitten löysin sille vielä päälahjaksi Riippumaton. Siinä tosin ei oo köysii mukana ja köyttä ei tältä saarelta niin vaa löydykkään. Käytiin ihan pääkylä Tekekissäkin ettii köyttä, mut ei.

No eilen kun tulimme toiselta rannalta omalle rannallemme seikkailureittiä rantakallioiden kautta, niin arvatkaa mitä me löydettiin rantakivistä??? Kyllä juuri sopivan paksuista sinistä meressä ajelehtinutta köyttä ainakin 10 metriä!!! Köysihän ny oli osin ihan rispaantunutta ja siin oli ties mitä simpukkakotiloo kiinni, mut saatiin siit pari hyvän mittasta pätkää, joita liotettiin yön yli ämpärissä. Ja näin vihdoin löyty köydet meidän riippukeinuun, että Riki voi vikan päivän chillaa kuistillamme vaan uudessa keinussaan :D Ja kyllä tuli hyvä mieli ku siivottiin ympäristöä ja käytettiin kierrätysmatskua sen sijaan et oltais ostettu uus köysi. :)

Riki tosiaan on tykänny käydä surffailee vaikkakin tuo vuorovesi on viimepäivinä vähän vaikeuttanut sitä. Aiemmin päväl vesi oli korkeemmalla mut nyt on niin kova laskuvesi suuren osan päivää ja pienet aallot et se vähä vaikeuttaa. No on Riki pystynyt nytkin aamusin käydä ku vesi vähän korkeemmalla, ei siel hirveit aaltoi kyl oo mut pientä ja tuleepahan tasapainoa harjoteltuu ainakin. Riki on jopa päässy jo seisomaan laudalle pieneksi hetkeksi ennen veteen molskahtamista tai viime aikoina rantahiekkaan törmäämistä, ku ei oo vettä eikä aaltoo. Koitettu löytää surffipaita suojaa nännejä, mut eihän tääl sellast oo löytyny, mut normi t-paitakin ajaa asian.
Viidennellä kerralla ku Riki meni kysyy laudanvuokraajalta, että saako ottaa yhden laudan, mitä on yleensä käyttänyt niin vastaus oli tyyliin, et Tietenkin, siihen on jo kirjoitettu sun nimes :) Tämä ystävällinen vastaus saatto johtuu siit, että siinä paikassa lautavuokran maksaminen on aika haasteellista, ku se maksetaan lähtiessä ja ku sielt ollaa pariin kertaan koitettu lähtee niin kukaan henkilökunnasta ei oo ollu paikalla. Lähettiin siis kerran maksamatta, ku paikka oltiin laitettu kii vissii sil aikaa. No kolme päivää myöhemmin, ku Riki kävi taas ja meni maksaa ja makso edellisenkin kerran samalla, niin siltä jätkältä meinas mennä pasmat ihan sekasin. Yllätty vissiin tästä rehellisyydestä ja näin Riki rehellisyydellään sai nimikkolaudan :D Lisäks tuo surffilaudan vuokrauspaikka Beach shack on Rikin mieleen ku siel Riki pääsee soittaa taas kitaraa.

Jouduttiin tossa kuunvaihtees luopuu meidän ilmastoidusta jättimökistä ja muuttaa tälläseen pienempään kolmenhengen tuuletinmökkiin. Mikä teki kyl ihan hyvää mun kurkkukivulle, joka ei oikein tykänny ilmastoinnista. Tässä mökissä jouduttiin tosin ikkunat sitoo vaatepussien naruilla sisältä kii toisiinsa, etteivät aukeile omia aikojaan. Meinas yks ilta jänskää ku tultiin kotiin ja ikkuna kuistille oli auki....et prkl onks joku murtautunut meille, mut ei onneks salvat ei ihan vaa pidä. Muuten tosi kiva mökki. Samalla päästiin eroon joka yö koputtelevasta oravasta. Isossa mökissä siis väliseinäs asusteli kai orava, joka herätti meidät joka yö koputtelemalla ja raapimalla seinää meidän sängyn päädys. Sille laitettiin ansakin mökin taa banaanihoukuttimella, mut ei meidän aikana ainakaan jääny nalkkiin.

Tyttöjen eli Suvin ja Nooran vikana iltana istuttiin iltaa vähän tavallista pidempään nauttien näitten hyviä viinejä ja bissee. Bushmannissa oli kiire ilta ja yks limanen miesturisti luuli Suvia jo henkilökunnaksikin, ku Suvi vähä vei tiskei keittiöön ja haki meille lisää viiniä ite ja siinä sit vei lisää viiniä muillekin asiakkaille ku henkilökunta ei kerenny. Lopulta ystävällisesti siirryttiin meidän kuistille jatkaa tissuttelua, et henkilökunta pääs kotiin. Tääl ku kauheen kätsästi voi lähtee ravintolasta ja ottaa sielt mukaan matkaevääks pullon viinii ja kuus bissee ja piikkiin tietysti :) meidän seuraan liitty myös noita suomalaisia surffareita ja ihan hauska oli vaihdella matkakokemuksia yms.



P.s. Vaikka beach shackin työntekijä lupas soittaa aalloille, et ne tulis, niin ei ne tullukkaan ja Riki ei täällä päässy vikana päivänä enää surffailee. Sai tyytyy vaan kitaran soitteluun. Saatiin riippukeinu viritettyy. Ja sit chillattu vaa ja heitelty frisbeetä.

Tioman osa 1

Tioman saarella tää Juara ranta on kyllä tosi kiva. Lomakausi on kai vasta aluillaan monsuunien jälkeen ja täällä yllättävän vähän porukkaa. Suomalaisia tosin senkin eestä. Yks ilta ku istuttiin meidän bushman cafessa, niin siel oli 23 ihmistä illalla eli iha täynnä ja niistä 10 oli suomalaisia. Sen jälkeen viel aiemmin tapaamamme tytsyt Noora ja Suvikin ilmesty tälle rannalle ja asustelee tossa ihan vieres. Eksyttiin niistä saarelle tulomatkalla ku meidät ohjattiin eri laivoihin ja tytsyt majottukin muutamaks päiväksi tonne länsipuolen ABC-rannalle ennen tänne tuloa. Sit yhtenä päivänä ne olikin pöllinyt meidän aurinkotuolit ja otti arskaa meidän mökin eessä :D

Meidän ranta on tosi kiva, jos ei lasketa verenhimoisia sandfly öttiäisiä, jotka välillä iltapäivästä tulee syömään ihmisiä. On siis sellasia minikärpäsiä, jotka hyttysten tavoin imee verta. Mut mä oon jotenkin herkkis niitten puremille, koska onnistuin tokana iltana saamaan ihan pirun kutiavia puremia jonku 20 kpl ja ei niihin mitkään hydrokortisonivoiteet tai allergiapillerit auta. Oon koittanut nettivinkkinä dödöäkin levittää puremiin ja käsidesiä, mut vielkin syyhyy melkein viikkoa myöhemmin. Onneks ei oo tullu lisää ja ei nää muut tyypit oo vissiin saanu ihan yhtä kutiavia kuin minä.

Täällä vihdoin Riki on päässy kokeilee surffausta nyt jo pari kertaa. Täällä Juaralla kun on kaksi viereistä rantaa ja me majotutaan tällä pohjosemmalla rannalla ja eteläisempi ranta on sitten surffareitten suosiossa. Meidän kaa samassa resortissa tosiaan oon yks suomalainen surffari poju, joka sit on ystävällisesti vähän ohjeistanut Rikiä laudan valinnassa ja siinä, mitä kandee eka harjotella ja lainas paitaa yms. Rohkas kanssa, että hänellä ekat 5 kertaa tuntu ihan paskalta, mut sen jälkeen se surffaus alko tuntuu ihan kivalta. Rikikin meinas vissiin melkee oksentaa ekan kerran jälkeen, kun aallot oli aika kovat ja heilutti ja hukutti ja kaikki röörit tuli täytettyy suolavedellä, mut toka kerta ei ollu yhtään niin paha. Vaikka nännit kärsikin vähän hinkkauksesta lautaa vasten, ku ei ollu paitaa :) Mut meillä viel reilu kuukaus reissua jäljellä ja innolla toi Riki meinaa loppuajan harjotella tota surffausta.

Sit käytiin yks päivä sellasessa merikilpikonnien suojelu keskuksessa, mikä on käytännössä yks tönö ja pieni piha rannan vieressä. Siel meidän oppaaksi sattu tulee sellai suomalainen tytsy, joka oli vapaaehtosena siel töissä viikon ajan poikaystävänsä kanssa. Se kerto meille sit merikilpikonnien tilanteesta ja heidän työstään. Ne kävelee esim päivittäin useamman kerran rannan päästä päähän ja etsii kilpikonnan pesiä ja löydettyään kaivaa ne ylös. Tää ei ehkä heti kuullosta suojelulta, mut sitä se on. Niiden on pakko kaivaa ne ylös ja kaivaa ne sit uudestaan maahan siihen omalla tontilleen rannan kupeeseen verkkojen sisään, jotta ne pystyy vahtii niitä. Muuten paikalliset löytäis pesät ja tuhois ne ottamalla munat itselleen ja myis ne munat eteenpäin. Sit siel oli yks sokee aika iso kilpikonna niil altaassa näytillä, kosk sitä ei vois päästää luontoon ilman, et se kuolis heti. Turistit voi kans sponssata sellasia pesiä vajaalla 50 eurolla, niin et saa sähköpostiin sit kuvia kuoriutumisesta yms ja tämä osittain siksi, että näytetään paikallisille, että munilla voi tienata myös ilman että niitä myydään syötäväksi.

Tytsyt houkutteli meidät kans sellaselle kivalle viidakkopolulle, jonka päästä löyty vesiputous. Näilt kilpikonna suomalaisilta kuultiin, et ei oo paha reitti. On pientä polkuu ja välillä saa vähän miettii, et mihin suuntaan mut ei paha. Menomatkaan menee max tunti.
No mehän sit lähettiin ja kyllä meinas yhessä vaiheessa pieni itkupotkuraivari iskee, mut onneksi oli uudet tuttavuudet Noora ja Suvi messissä niin en sitten kehdannut. Oikeesti se polku oli ihan käsittämättöman olematon toisinaan ja suuntanuolia tai puuhun hakattuja tölkkejä ei näkynyt missään. Jouduttiin mönkii siel maassa joidenkin puiden ali ja kiipeilee kalliokivien reunoilla. Ihme oli et kukaan ei taittanut niskojaan tippuen johonkin kivenkoloon. Ku lisäks oli sademetsän hiostava kuumuus ja hikee pukkas ja juomavettäkin vaa rajallisesti, niin tietysti hitto eksyttiin! Palloiltiin jonku aikaa etsien polkua ja kuunnellen mistä kohina kuulu ja oli kuuma ja hiki ja jano ja väsy, mut onneks 2 tunnin tarpomisen jälkeen löydettin se putous, minne piti olla max. Tunnin kävelymatka.
Perillä tosin putous oli ehkä pieni pettymys, ku oli sellai pari metrii korkee, jos sitäkään, kun me odotettiin niagaran putouksia. Mut oli siin virtaava raikas vesi, missä saatiin liottaa jalkoja ja levähtää ennen matkaa pois päin. Paluu matkalla eri reittiä tajuttiin vasta, kuinka hiton korkeelle oltiin kiivettykään siin kahessa tunnissa, kun päästiin kohtaan mistä nähtiin merinäköala. Oltiin kiivetty aikas korkeet vuorta hiton korkeelle, et ei ihme, että hetkittäin tuntui hieman rankalta, kun ei tienny milloin perillä ja riittääkö vesi. Mut maisemat siel ylhäältä oli kyllä upeet ja paluumatka oli yhtä alamäen kävelyä onneks ja vähän parempaa polkua pitkin tunnin ajan. Lopussa oli kiva lauttakin millä saatiin vetää ittemme joen yli ja kyllä oli voittajafiilis ku oli taas täällä alhaalla rannalla 3,5 tunnin vuoristo patikoinnin jälkeen.
Muutaman kerran "tappajamuurahaiset" hyökkäs hartioille säikyttele ja Suvikin kiljas yhes vaihees niin, että kaikki lähellä olevat eläimet salee lähti karkuun, ku säikähti vähä, et mikä sen selässä kävelee. Outoja cheek ääniä kuulu kanssa jostain ja johan seurueessamme oltiin jo varmoja, että ollaan jonkun isigorillan alueella, vaikka ei tällä saarella sellasia olekaan. Myöhemmin saimme tietää, että se oli ehkä pöllö :) sit nähtii liskoi ja iso musta orava ja jotai muuta pientä. Mut ei mitää reilu metrin mittasta varaania isompaa.

Tytsyt tutustutti meidät myös geokätköilyyn ja aloitettiin yksi päivä löytämällä eräs kätkö täältä saarelta. Ja koska ne oli niin kiinnostunut viidakkopatikoinnista niin ne patikoi Riki seuranaan tollasen 7 kilsan viidakkopolun vuoren yli Tekekiinkin tuossa yksi päivä. Mie en jaksanut niin innostua vuoren yli kiipeemisestä vaan pääsin pari tuntii myöhemmin kyydillä tuonne kaupunkiin, missä sitten treffasin nuo.
Päätettiin tuolla kaupunkiretkellä Tekekiin, että ollaan varmaan loppuaika Rikin kaa ihan Juarassa, koska ei uskota että löydetään mitää hienompaa paikkaa länsipuolelta. Käytiin täyttämässä meidän pähkinävarasto vaan kaupassa ja lähettiin takas Juaraan. Juarassa kun ei saa pähkinöitä :)

Matka Sandakanista Kuala lumpurin ja Mersingin kautta Tiomanille

Sandakanista lennettiin kuala lumpuriin ja hitsi ku 2,5 tunnin lento tuntu taas ihan sairaan lyhyeltä ku on tottunu istuu nois busseis tuntitolkulla. Lentokentält sit bussi keskustaan ja nokka kohti bussiasemaa, mistä saa bussilipun Mersingiin. Ja onneks saatiinkin liput yöbussiin joka oli liikkeelle lähtiessään ihan täynnä. Vähä meinas kielimuuri tulla vastaan ku ei millään ymmärretty lipunmyyjän puhetta siitä, että mistä se bussi oikee lähtee.

Onneks tässä vaiheessa törmättiin kahteen suomalaiseen tytsyyn Nooraan ja Suviin , jotka oli selvittänyt mistä bussi lähtee ja me kerrottiin sit niille, et mistä saa ostettua ne liput. Matkattiin siis toiselle bussiasemalle eli jollekin bersekutuanille. Ooteltiin siellä sitten bussin lähtöä muutama tunti ja kuivateltiin meidän vaatteita, kun pääs sade vähä kastelee.

Bussi siis lähti 23.30 ja perillä oltiin joskus aamu viideltä. Mä onneks vedin puolikkaan pahoinvointi pillerin heti naamaa niin että taju lähti lähes koko matkaks ja tytöt ja Riki nukku vähä huonommin ja seuras meidän reikäpäisen hullun bussikuskin ajamista. Mutkat meni kuulemma aika suoriks, äkkijarrutuksia silloin tällöin ja bussilla voi helposti ohittaa pari öljyrekkaa pimeel mutkasel tiel :) Mä siis aina havahduin silloin tällöin ku ajo oli hurjaa ja löin pään ikkunaan, mutta taju lähti onneks taas nopeesti.

Mersingissä löydettin aamupalapaikka, jonka erikoisuus oli egg roti eli muna pancake parilla soosilla ja muuta siel ei sit saanukkaan, vaikka menussa oli varmaa 50 ruokaa. Riki sai siis appelsiinimehun, kun eivät taas millään kyenneet jättämään sitä rotia pois ja paistaa vaa munia Rikille. No onneksi Malesia on opettanut ja meil oli repussa hätävara pähkinää ja riisikeksii pahimpaan nälkään Rikille. Peloteltiin siinä tyttöjä luteilla ja käärmeillä ja kaikella muulla niin et heidän oli kiva saapua juuri maahan. :)

Mersingis vaihteeks ooteltiin sellai 6 tuntii, että meidän lautta lähti Tioman saarelle. Huomattiin et suomalaisia oli muutamia meidän lisäksi ja muutama niist tuli meidän viereiseen mökkiin asumaan. Meidän resortti on siis Bushman, josta ei tiedetty varatessamme muuta kun, että se on Juara rannalla ja lonely planet matkaopas sano, että on Juaran lottovoitto päästä majoittumaan yhteen viidestä uudesta Bushmanin chaletista. Lisäks he tulivat hakemaan meidät Tekekin satamasta, koska matka Juaraan ois taas ollu sellai, et siihen ei ois kuka tahansa taksikuski pystynyt ja ne jotka ois pystynyt ni ois velottanut törkeitä summia. Eli kuski vei meidät eka ystävällisesti tax free kauppaan ostaa halpaa viiniä vaikka emme sitä erikseen pyytäneet. Sitten se vei meidät vielä kauppaan josta saatiin hyttysmyrkkyä ihan mukavuuttaan ennen kuin lähettiin ajaa 7km Juaralle.

Juara on siis Tiomanin itäpuolen ainoa kunnon ranta ja kaikki muut rannat on länsipuolella. Pitkään Juara kylän asukit oli ihan eristyksissä, koska saarella ei kulkenut tietä Juaraan, mutta nyt ihan jollain betonilla päällystetty tie kulkee kylään/rannalle ihan törkeen korkeen vuoren yli toki. Siinä taas eka mentiin kaksi vaihdekeppisellä lava-autolla hiton jyrkkää siksak tietä ylös  ja alas. Tie kulkee sademetsän läpi ja tiellä hyppi lauma apinoitakin.
Me valittiin Juara meidän ekaksi kohteeksi, koska monet kehunut tätä saaren kauneimmaksi rannaksi ja tietty ranta rauhallinen, koska tänne niin vaikee päästä.

Perillä meitä oottikin paratiisimainen leveä pitkä hiekkaranta ja ihana chalet mökki ihan tässä hiekkarannalla ja matkaa mereen 20 metrii ehkä. Meidän mökissä pari parisänkyy, jääkaappi, länkkärivessa, tuuletin, ilmastointi, huonekaluja, lämmin vesi suihkussa ja iso kuisti sohvineen eli kaikkee luxusta. Tää on joku perhemökki kai ja maksetaan tästä vaan joku reilu 17 euroo yö...ihan törkeen halpa näin hienoks. Varsinkin, kun ootin et Tioman kallis turistisaari. No ehkä turismia ei tällä rannalla oo viel niin, et hinnat ois noussu pilviin.

Sepilok ja orankien tapaaminen

Sandakanista lähdettiin rohkeesti jollain kälysellä paikallisbussilla kohti sepilokia reilu 20 kilsan päähän. Matka kesti varmaa puoltoista tuntia, mut poppi raikas ni mikäs siinä istuessa rinkka suussa. Tietenkin mitä lähemmäs päästiin määränpäätä ja sademetsää niin sitä enemmän alko sataa. Ja pahin sade tuli ku astuttiin bussista ulos. Juostiin nopee pysäkin katoksen alle ja meinattiin ekaa kertaa reissussa joutuu käyttää meidän sadeviittoja, ku kävelymatkaa pysäkiltä meidän jungle resortille oli viel 2,5 kilsaa, mut onneks joku pimeen taksin näkönen tyyppi tuli tarjoo meille kyytii.

No tää kuski vei meidät johonkin respaan, ja respassa sanottiin, et ei meidän varaus oo sinne. Et te ootte nyt tääl Sepilok jungle resortin takaovilla, et teidän varaus on tuol pääovien puolella. Respan täti käski taksikuskin heittää meidät sit sinne pääoville. Autossa kuski alkokin selittää et nii tää oli tää cheap puoli ja sit pääovilla on expensive puoli. Ja mä luulin et teillä on varaus tonne cheapille puolelle. Mut ei teil olikin varaus kalliille puolelle, et siel on sit hienot huoneet. Ja jatko juttua niin kauan, et meinasin vetää herneen nenään ja vetää sitä korville, ku sen verran jakso jauhaa sitä, että luuli meidän varannee huoneen köyhältä puolelta eli toisinsanoen luuli meit köyhiks. No toisaalta ollaan vähä niinku tavoteltukin tätä köyhän ulkonäköö niin kukaan ei oo kiinnostunut pöllii meiltä mitään. Ja se paikallisbussi millä tultiin siihen risteykseen mistä tää taxikuski meidät bongas ni ehkä anto meist köyhän kuvan, koska siinä bussissa ei ollu yhtää muuta länkkäriä. Et varmaa ne jotka menee kalliille puolelle niin tulee yleensä taxilla ihan koko matkan. Pääovilla kun oli hieno taulukin ulkopuolella, joka toivotti sen päivän tulijat tervetulleeksi ja munkin nimi oli listalla....mitä se taksikuski taas prkl hämmästeli.

No huone oli siis ihan ok reilu 30 euron huone, ei siis mikään kallis, mut ehkä mun hoitsun palkka on eri ku paikallisen pimeen taxikuskin. Tää resortti siis sijaitsi ihan sademetsän kupeessa ja vaan 5 minsan kävelymatkan päässä sepilokin orankien kuntoutus keskuksesta, joka oli siis syy miksi tulimme tänne. Ekana päivänä vaa käveltiin lähiympäristössä ja käytettiin resortin uima-allasta tihkusateella ja syötiin ravintolassa oikeesti malesian mittakaavalla hyvää ruokaa....saatto johtuu siit että oli kiinalaista :)

Tokana päivänä herättiin sitten aikaisin aamulla, buukattiin toinen yö resortissa ja aamupalan kautta kattoo orankien päivän ensimmäistä ruokintaa. Tää sepilok orang-utan rehabilition centre hoitaa siis orpoja ja loukkaantuneita orankeja koittaen saada ne takaisin luontoon itsenäiseen elämään ja näin omalta osaltaan koittavat estää orankien sukupuuttoon kuolemista. Ja turistit pääsee sit kahesti päivässä maksua vastaan kattoo niiden ruokintaa, jotta saavat rahaa toimintaansa. Kamerankin piti maksaa oma sisäänpääsymaksu vajaa 2,5 euroo :) ihmisen puolestaan noin 7 euroo, jolla pääs päivän molempiin ruokailuhetkiin.

Käveltiin siis sellasta puusiltapolkua syvemmälle viidakkoon, kunnes vastaan tuli puuterde jonka vieressä puissa meni köysiä puusta toiseen ja oli joitain pikku puutasoja rakennettu niihin puihin. Odoteltiin vähä aikaa ja heti ku sellai poitsu tuli hedelmäkorin kaa tasanteelle ni johan alko muutama oranki tulla esiin mussuttamaan hedelmiä. Käytiin myös iltapäivällä katsomassa ruokintaa ja silloin orankien lisäks apajilla oli punapersepaviaaneja ja kahdenlaisia makaki apinoita. Tuntu vähä silt et eka isot orankit söi mitä halus ja pikku apinat koitti pöllii jotain sielt välist ja sit ku orankit oli kylläsiä ja lähti menee ni keittiö aukes kunnolla pikkuapinoillekin, ku ne pääs kunnolla syömään kaikki loput. Oli ihan lutusii ja siellä käymällä tuettiin ihan hyvää toimintaa. Poispäin sielt ruokintapaikalta ties aina, et mis on joku ötökkä ku tuli ruuhka siin puupolkusillalla ja kaikki oli puolen metrin mittasten zoomien kaa ottaa kuvaa. Hurjin oli sellai tosi hyvin vihreeseen puskan oksaan maastoutunut vihreä pit viper käärme. Se oli siin ihan ku ois poseerannu kaikille. Työntekijäkin tuli siihen topakasti, et antakaa tietä,antakaa mun nähä sen pää ja totes vaa et ... Aaa, pit viper ja hymyili leveästi. Sitku kysy, et onko myrkyllinen ni se vastas et tappavan. Mut en tiiä kuinka tappava oli oikeesti, ku anto turistien ottaa siit kuvii tyylii 20 cm päästä.

Tosi mukavan olonen paikka meidän mielestä. Vaikka sielä satokin ainakin puolet ajasta. Sade oli jotenkin rauhottavaa ja oli kiva nukahtaa ku kuuli rankkasateen ulkona. Lisäks sade tajus aina loppuu ku mentiin kattoo orankeja, et meidän ei tarvinnu missään vaihees kauheesti seistä rankkasatees. Riki ois kyllä voinu seistä siellä lämpimässä rankkasateessakin vaikka kuinka kauan, ku se jotenkin nautti siit raikkaudesta. Sit toi meidän resortti oli aika iso ja ihan hieno ja mitotettu varmaan ainakin 100 hengelle, mut meit vierait oli siel varmaa jotain 10-20. Eli sielläkin sai ihan rauhassa olla omissa oloissaan ja ruoka tuli ravintolassa nopeesti.  Isohkolla ulko uima-altaallakin oltiin ihan kahdestaan.

Sielt saatiin sit yks saksalainen setä meidän matkaseuraks takas Sandakaniin paikallisbussilla. Suositeltiin sille meidän backbackers hostellia mikä tosi hyvä mut kylppäri ja vessa on jaettuja, niin johan se tuli kans tänne asuu pariks päiväks meidän viereiseen huoneeseen. Yllätti meidät, ku oltiin varmoi, et haluis hotellin omalla vessalla ja mennä taksilla keskustaan. Mut sen sijaan sille oli ok meidän nuorisohenkinen pihistelevä matkustustyyli.

Sandakan ja jännä lento sinne :)

Päätettiin lentää Kudatista Sandakaniin, koska vaihtoehdot oli 50 minsan lento 20euroa per nenä tai joku 10 tunnin epämääränen bussimatkustaminen ilman aikataulullisia busseja ja mahdollisesti viellä vaihto jossain perssiissä bussiin jolla ei myöskään aikataulua.

Eli saatiin liput 24 paikkaseen koneeseen, joka lensi vaan kaksi kertaa viikos ton reitin. Heti tämän tiedon saatuani aloin jänskäämään millasella jeesuksen aikasella koneella tullaankaan lentämään.
Kudatin lentokenttä oli oikeesti yks pieni talo, missä oli yks huone matkustajille. Siinä pari pelottavan armeijamiehen näköistä kaveria tutki meidän laukut ihan tonkimalla, kun ei siellä mitään läpivalasu laitteita ollu. Ei vissiin ollu ennen rinkkaa nähny, kun Rikin rinkkaa alko tutkii ja penkoo pohjasta käsin, mikä teki siit vähä haasteellisempaa. Onneks ne ei vieläkään löytänyt mun linkkaria, koska voi olla etten ois saanu ottaa, ku ne takavarikoi mun pikkusen off hyttysmyrkynkin, koska se voi räjähtää. Eikä ne täälläkään takavarikoinu meidän vaarallista vesipulloa :)

Sit toisessa nurkassa niillä oli tulosteet matkustajista ja käsin kirjas paperille kaikki jotka oli käyny lähtöselvityksen. Lähtöselvitykseen kuulu siis rinkan punnaus ja sit erikseen ihmisten piti mennä käsimatkatavaroiden kaa siihen vaa'alle seisoo ja ne sit kirjas ylös kaikkien ruumiinpainon ja tavaroiden painon. Tän kotikutosen toiminnan jälkeen yllätyin ku istuskelin penkeillä ja mulle tuotiin noin puolen tunnin viiveellä ihan oikea boarding pass käteen :) jonka sit annoin pois hetken päästä ku ovi avattiin siin metrin pääs ja saatiin kävellä ulos koneeseen :) Meitä oli siis noin 15 henkeä ja lähtö ois tän lähtöselvitys ruljanssin hitauden takia varmaan myöhästynyt, jos meit ois ollu enemmän ku 20 :)

Nähtiin ku meidän kone laskeutu kentälle ja yllätyttiin positiivisesti, kone tosi uuden ja hienon näkönen. Me ootettiin vaan et edelliset matkustajat tulee ulos kamojensa kaa ja et lentäjät kävi pissalla ja sit päästiin koneeseen. Oikein sujuvaa loppupeleissä :) Kyytikin oli tosi tasasta.

Kone lens suhteellisen matalalla ja ilmasta käsin tajusin kuinka hitosti tääl on palmuöljy palmu viljelmiä. Oikeesti sademetsää pistetty matalaks ihan järjettömästi, niin pitkälle ku silmät kanto ilmasta käsin ja ihan vaa palmuöljy rahojen takia. Aloin koneessa tajuu, et miksi mm. orankit on kuolemassa sukupuuttoon ja miks tääl on sellai kinabatangan jokialue mis voi nähä paljon sademetsän eläimii retkillä...no siks koska niil ei oo muuta paikkaa ku kaikki vaa palmuöljy plantaasia. Ja sit viel yks taxikuski oikein ylpeili meille kuala lumpurissa kuinka toi palmuöljy palmu on malesian yleisin puu ja he oli aiemmin palmuöljyn suurin tuottaja maa kunnes indonesia ohitti heidät. Eli ne on tuhonnu vissii viel enemmän sademetsää:( Ja jo aattelin et alan välttää palmuöljyä, mut hitto ku sitä on ties missä elintarvikkeissa et liian haastavaa. Saarnaukset sikseen.

Saavuttiin Sandakaniin ja ku astuttiin koneesta ulos niin johan meille heti annettiin sateenvarjot käteen, ettei vaa kastuta tihkusateessa ku jouduttiin kävelee ehkä 50 metrii sisätiloihin. Luxusta! Täällä paikalliset tykkää vissiin valkonaama turisteista. Ku etittiin bussipysäkkiä keskustaan ni johan kaikki oli meit neuvomassa. Ja bussit pysähtyy ottaa kyytiin vaikka et tajuis sitä bussia pysäyttäkää. Ja keskustaan päästyämme meitä taas moikkailtiin, vaikka tää onkin suht iso kaupunki.
Hiukka ahistavaa on toki se, että kun astut jalallaskin johonkin muuhun ku ruokakauppaan ni johan joku myyjä on samantien siinä perssiissä kyttäämässä eikä saa hetken rauhaa yksin kattoo asioita. Täällä sitä kutsutaan varmaan hyväks asiakaspalveluks, elleivät oikeesti luule, että haluan pölliä varvastossut.

Meidän hostelli borneo sandakan backbackers on tosi hyvä ja eka oltiin tääl yks yö ennenku mentiin pariks yöks sepilokkiin ja sit tultiin viel pariks yöks lisää. Ja tää kaupunki on ihan jees. Ei tääl mitään ihmeellistä mut sopivan tiivis ja kiva, et tääl helppo liikkuu jopa busseilla. Ainoona nähtävyytenä käytiin kattoo Puu Jih Shih kiinalaista temppeliä korkeen kukkulan päällä, mikä olikin tosi hieno. Muuten ollaan vaan hoideltu käytännön asioit kuten pyykki, pankki, työnhaku, ja kauppa asioita täällä. Meidän suuri ongelma ollu mistä löydetään taas patukkaa. Eli sellasia pähkinäkaura eväspatukoita, mitä Rikikin saa syödä ja mitä muualla myyty, mut ei hitto tääl vaikka ollaa kierretty kaikki kaupat. Ihan hirveesti ois kyl kaikkee valkosta pullamössöö hyllyt täynnä, eikä juuri paljoa muuta.

Tip of borneo, Kudat - Kauniita maisemia, ruokasäännöstelyä ja ei skarpein henkilökunta

Ollaan vihdoin löydetty ihan kivan oloinen paikka, missä sielu saa levätä :) Ollaan siis täällä Tip of borneolla, Kudatissa. Täällä siis Borneo loppuu, eli oisko täällä nyt borneon pohjoisin kärki. Täällä menee yks tie merenrantaa pitkin ja jonka varrella muutama majapaikka, mutta turisteja ei kyllä oo juuri yhtään missään. Paikalliset rungus ihmiset taas tervehtii aina iloisesti vastaantullessaan.

En oo ihan selvillä borneon sadekausista just, mutta ainakin opaskirjan mukaan nyt Kota kinabalussa muutaman tunnin päässä on kuiva ja vähäsateisin kausi meneillään ja jossain mun mielest sanottiin et kudatin pitäis olla borneon kuivin paikka. No mitä me ollaan nyt vajaa kolme päivää oltu täällä niin joka päivä on satanut kyllä enemmän tai vähemmän ja vähä ukkostanu, mutta kyllä täällä palaneita ihojakin on näkynyt. Eli kyllä aurinkokin sit puolestaan porottaa välillä kunnolla. Rikikin onnistu kaulansa yllättäen polttaa.
Täällä ois siis pitkiä upeita hiekkarantoja vaikka kuinka paljon lähellä ja kauempana ja myös pikkusia salarantoja, mutta ihmisiä ei ollenkaan. Jotenkin tuntuu oudolta, et miten turistit ei löydä itseään tänne missä on vissiin koko saaren parhaimpia rantoja. Johtuuko sit vaan siitä, että sää on epävakaata ja pieni sadekuuro voi tulla milloin vaan. Et rantalomaa etsivät ei tuu  borneolle vaan kaikki menee viidakkoon. Onhan täällä toki vesi sameempaa kuin, jossain Thaimaan paratiisisaari Lipellä. Mut ihanan rauhallista täällä on, kun saa melkee yksin kävellä edestakas tota merenrantaa.
Tääl vähä suomen kesä olo. Vaan makkara ja grilli puuttuu. On havupuita palmujen kera ja sateenvaara useimmiten. Ilma on vaan lämpimämpi ja aika paljon kosteempi :)

Käytiin eilen tuolla ihan itse tip of borneollakin. Eli kärjessä seisomassa. Tormättiin siellä muutamiin aasialaisiin, en osaa sanoa olivatko malesiasta vai mistä. He kuitenkin tulivat kysymään meiltä saavatko ottaa meistä kuvan :) No siinä minä ja riki poseerattiin parin aasialaisen tytön kanssa tip of borneo patsaan edessä, kun malesia lippu liehu tangossa taustalla. Jotenkin tuli sama olo, kuin Marjon kanssa kiinanmuurilla, et kumpikohan oli paikallisille suurempi nähtävyys me vai kiinanmuuri. Sielläkin meistä haluttiin ottaa siis sikana kuvia. No voivat tytöt näyttää sitten kotona, että näkivät matkallaan kaksi valkonaamaa. Toisella punanen tukka ja toisella pidempi parta, ku kaikilla aasian miehillä yhteensä :D
Paikka oli kyllä kanssa ihan kiva. Hienot kalliot, missä pääs tosiaan kävelee ihan borneon viimesille matalille kallionkiville keskelle merta.

Meidän majapaikkojen takaa sit alkaa toi viidakko ja sen huomaa. Iltasin pimeellä hirmunen meteli kuuluu ku kaikki eläimet pitää omaa ääntään :) Täällä ku käveleekin niin koko ajan joku mini ötökkä tai hämähäkki on liimaantunut hikisiin käsivarsiin, mut ei haittaa niin kauan ku ei oo lude. Ja meidän huone on ehkä ekaa kertaa niin tiivis, että ötsit pysyy ulkona. Oikein hieno Ikea kalustettu rivarihuone meillä onkin täällä Tommy's placessa. Ja huoneesta päästiinkin taas valitusaiheeseen :)

Meidän pit tänää vaihtaa huonetta halvempaan kahden hengen huoneeseen, ku ollaan oltu kaks ekaa yötä kolmen hengen huoneessa. Tämä sovittiin siis eilen yhden meidän respan naisen kaa. No tänään siellä tiskin takana istu neljä akkaa ja kukaan ei tienny mitää asiasta ja sano et ei oo huonetta. No täällä kun vasen käsi ei tiedä mitä oikee on tehnyt, niin piti oottaa et tää nainen tulee kyliltä takas, joka siis lupas sen huoneen meille. Lopputulos olikin, että ei mitää vapaata huonetta ollukkaan ja me jäätiin meidän huoneeseen, mutta halvemmalla pienemmän huoneen hinnalla tietty ku sellai oli meille luvattu.
Seuraavaksi pyydettiin meidän kenkiä, jotka oli niillä ollu jo kaks päivää pesussa. Viis akkaa istuu tiskin takana ja ku kysyy, et onks teil ne meidän kengät niin joku vastaa et "yes", mut kukaan ei vahingossakaan nosta persettään hakeakseen ne.
Kaks pelaa kännykällä, yks puristaa kassalipasta ja kaks on muuten vaa pihalla. Sitku kysyttiin, et niin voitaisko saada ne ni vastaus taas "yes" ja mitään ei tapahdu hetkeen. Yks niistä rivissä istuvasta vaa kysy Rikilt, et niin mitä sais olla, ku Riki seiso vaa tiskin eessä. NO PRKL, NE KENGÄT! Alkuosaa tuosta toki emme sanoneet ja sit vihdoin ne sano et joku tuo ne ja muutama minuutti viel ni saatii ne kengät prkl!
Täällä siis tää palvelutyöhön hakeutunut porukka ei oo kyllä ihan skarpeimmasta päästä. Porukkaa on hitosti, mut kukaan ei tee mitään.
Ku meidät haettiinkin tänne tuolta meidän edellisestä hotellista, niin ne kysy, et onks ok jos he hakee viel yhen tyypin keskustasta. Sanottiin tietty, et on ok. No ne pysähty keskustassa hakee sitä tyyppii ja tuli takas ja kysy mun nimee. Prkl, ne luuli hakevansa mua keskustasta. Eli siellä ei ollukkaan ketään haettavaa. Ei taas pysty käsittää miten ne luuli hakevansa rikin ja jennin marina hotellilta ja jennin vielä keskustasta. Varsinkaan ku ainoastaan riki ollu niihi yhteydessä ja minä en missään vaiheessa :D Liian monta kokkia tai jotain!

Ruoka on seuraava valituksen aihe. Täällä todellakin syödään vaan, jotta pysytään hengissä. Ei sen takia, että ruoka ois herkullista. No meidän majapaikas on tyyliin yks ruoka-annos jota Riki pystyy syömään. Se oli jotain rutikuivaks paistettuu kalaa, etikassa uivia kurkkuja ja tomaatteja ja ylikypsää riisii. Ja kaikki ihan mautonta, jos etikan makuu ei lasketa. Eilinen aamupala oli kaiken huippu. Tilattiin puuroa ja saatiin lautaselliset kuivia kaurahiutaleita, joihin sai itse kaataa kylmää soijamaitoa. Siinä ooteltiin sit, että kylmä soijamaito pehmentää kaurahiutaleita, prkl! Tätäkin aamupalaa saa vaan klo 8-10, koska on varmaan liian vaikee valmistaa koko päivän ajan :D
 Ollaan käyty tossa naapurimajatalon tiptop ravintolassa missä saa edes fried ricen rikille, eli vähä enemmän valinnanvaraa ja vähä parempaa. Mut ei sitäkään ruokaa kolmee kertaa päivässä haluu syyä. Useimmat ruoat pirun kuivii ja mauttomia. Eli eletään ruokasäännöstelyllä täällä. Kerta päivässä pakko syödä joku lämmin ruoka nois ravintolois. Sit meil oli onneks 5 omenaa, 6 kauramanteli patukkaa, purkki tonnikalaa ja pikku pussi tollasia hunajapähkinälevy karkkeja. Näitä säännöstelemällä saadaan syötyä myös aamu ja iltapala täällä neljän päivän ajan :) Riki toteskin, et ei ihme et ne viis akkaa respassa on niin pihalla ja nyrpeitä, jos ne elää tällä safkalla. Eli ehkä tää ruoka on yks syy miks tääl ei oo kauheesti turisteja :D

Eli paikka on tosi mukava ja rauhallinen. Mutta ruoka ja meidän majapaikan henkilökunta vähän outoo. Täällä oloa helpottais, jos ois auto. Silleen pääsis ajelee lähirannoillekin ja kiertelee kaunista aluetta. Mutta ois pitäny tietää, et kudatin vuokraamo menny konkkaan ja ottaa auto jo kota kinabalusta, mut ei voinu tietää. Lisäks jos olis auto niin pääsis kauppaan ostaa kans jotain syötäväks kelpaava, mut kyllä neljä päivää hyvin pärjää ruokasäännöstelylläkin :D

P.s. Sain leikkaa Rikin viiksiä mun victorinoxilla, ku sillä meni jo viikset suuhun saakka ja en löytänyt sen huuliakaan enää pussatakseni :D ja Riki alko just siivoo kahvilan pöydiltä astioita ja rikkinäisiä kookoksia joista lihat syöty sisältä, koska ei oo yhtään puhdasta pöytää ja tossa metrin päässä tiskin takana istuu vaan kolme akkaa, joista ilmeisesti yhdenkään tehtävä ei ole siivota pöytiä. Mut tääl oli tosi kaunis auringonlasku äsken :)

Pyykinpesua Kudatissa

Kudatissa oltiin eka yö sellasessa iha ok Ria hotellissa, jonka respan nainen vastas kyllä ihan joka asiaan NO! Koitettiin kysyy et saaks alee jos yöpyy pidempään? - NO! Onks niil kaupungin karttaa? - NO! Onks niil pesula palvelua? - NO! Tietääkö mis sellanen olis? - NO! Onko autovuokraamoa jossain? - NO! Kaikki vastaukset tuli lyhyen ytimekkäästi :D selvä!

Kaupunki on siis tosi pieni, mutta miksi tultiin tänne niin siksi, että ollaan kuultu et tääl pitäis olla upeita rantoja. Mut niille vähän vaikee päästä. Lonely planetin opas suosittelinkin vuokraa auton kyliltä ja lähtee ite seikkailee Kudatin rantaviivaa. No ilmeisesti tää autovuokraamo menny konkkaan, koska kukaan ei tiennyt siitä kylilläkään mitään.

Kaikki oli kyl tosi ystävällisii kylällä. Varsinkin lapset innoissaan tervehti meitä ja koitti puhuu meille mahdollisimman paljon englantia, jota ymmärrettiin joten kuten. Täällä kun ei vissiin ihan hirveesti valkonaamoja pyöri. Kaupungilla yks tai kaks pientä pää kauppakatua ja siinä kaikki. Yks kiinni oleva pesulaki. Lopulta löydettiin ku tarpeeks monelta kysyttiin. Eli seuraava yö nukuttiin taas rinkat partsilla, kun ei päästy pesetyttää niitä.

Seuraavana päivänä mentiin yöks tällaseen kudat golf & marina resortiin ihan vaa sen takia et mainosti, et niil pesula. Oltiin valmiit maksaa yli 40 euroo yöstä jos vaan saadaan se pesula. Oletettiin myös et hienossa golf paikassa on hyvä pesula. No kakat! Tultiin tänne ja chekattiin ittemme sisään ja kysyttiin laundry servicestä ja vastaus oli et "Ei pysty" prkl! Kauheesti vastaus sisäls muminaa housekeepingistä ja ulkopuolisesta pesulasta ja et meidän pitäis viedä taxilla meidän pyykit jonnekin muualle. Siinä vaiheessa meinas alkaa keittää ja ottaa pannuun taas pikkase!!! Hieman ääntä korottaen alettiin avautuu, että se pesula on nyt löydyttävä, koska ne mainosti sitä sivuillaan ja se oli se syy miks tultiin tänne ja meillä paljon pyykkiä ja halutaan pestä ne NYT! No respan nainen lupas tuplachekata housekeepingiltä ja ilmottaa meille.

Onneks soitti, et onnistuu ja et pyykit tullaan hakee 15 minsan päästä. Ovelle meille tulikin sitten nainen jolla oli hinnasto pesuista. Ollaan totuttu Thaimaassa, että peseminen maksaa jonku euron per kilo. Täällä jokainen vaatekappale hinnoteltiin erikseen ja tajuttiin et siit tulee ihan hirveen kallista,jos pestään kaikki mitä meillä on (lähemmäs 100 euroo). Siinä sit sählättiin ja kyseltiin et eikö voi kilo laskuttaa jos meillä kaks rinkallista kamaa. No eivät voi prkl! Ei auttanut muu ku käydä rinkat läpi ja heittää kaikki turha pois eli noin kaksi pussillista ei pakollisia vaatteita lähti roskii  ja pestiin vaa kaikki pakollinen. Saatiin oottaa innolla seuraavaan aamuun laskua joka oli vaan 135 ringgettiä eli n. 30 euroa, mutta huomattavasti kalliimpaa ku Thaimaassa missä ei ois montaa euroa tarvinnu maksaa, eikä ois tarvinnu heittää mitään pois. Saatiin myös tossa pientä alennusta, kun eivät ihan kaikesta laskuttaneet.
Lisäks sanottiin monta kertaa et halutaan, et ne pestään 60 asteessa (tämä siksi, että luteenmunat kuolee) lupasivat näin tehdä, mutta kuka tietää. Saattovat pestä vaikka käsin haalella vedellä niin, ettei munat kuole. Vaatteet ku haiseekin pesun jälkee aika tunkkasilta. Ja kengät ihan hirveeltä. Mutta kaikkemme ollaan nyt tehty. Lisäks käytettiin koko ilta taas siihen et huuhdeltiin ja pyyhittiin kaikki muut kamat huolellisesti. Hieman tää ludevaara rassaa hermoja, mut mitään ei vaan voi enää tehdä.

Ajattelin kyl et meidän kamat ois voinu viedä näiden saunaan, mutta eivät varmana sallis sitä. Näillä siis yllätykseksemme ihan sairaan hyvä sauna. Ihan ku Suomessa. Eli päästiin pitkästä aikaa saunaan, missä sai ihan heittää vettä kiukaalle. Sit tääl kans ihan kiva uima-allas. Ravintola oli kyllä taas surkeimmasta päästä. Ja huoneessakin juoksee liskot ja torakat seinällä. Kuvittelin hitto, et näin kalliissa paikassa ei liskot juoksentelis seinällä, mut turha luulo. Napattiin iso torakka pähkinäpurkkiin ja vietiin se respan tädille mieltä osottaaksemme :) Ei olla ikinä valitettu mistään missään majapaikassa, mutta täällä Borneolla meistä tullu ehkä vähän hankalia asiakkaita. Koko ajan jotain asiaa respaan. Tai sit majapaikkojen taso vaa surkeempi tai tää ludeasia vähän kiristää meitä.

Nyt odotellaan respassa, josko joku tulis hakee meidät täältä seuraavaan majapaikkaan tip of borneolle. Vaikka senkin kyydin tilaaminen oli taas hiton vaikeeta, kun asioitiin jonkun urpon kaa sähköpostilla, joka ei sitten kai pistänyt tilausta eteenpäin ja sit piti soitella perään. Täällä kaikki pitää kyllä doublechekata että mikään onnistuu. Täällä tosiaankin Thaimaan helppous on vain muisto. Siellä kaikki pyykkäyksestä ja kyydeistä alkaen suju niin mutkattomasti. Täällä tuntuu, että kyllä pitää sumplia ja säätää, että saa hommat hoidettua.

Kota kinabalu, Borneo ja hiton luteet!

Yllättävän kivuttomasti meni vajaa kolmen tunnin lento kota kinabaluun. Olin jopa säästövinkkelistä etukäteen katsonut että bussilla pääsee keskustaan ja maksaa 5 ringgettiä per nenä sen sijaan et joku taxikuski ois huijannu vähintään 40 rimpulaa meilt.

Piti vielä kertoa tuosta kuala lumpurin lentokentästä. Se on jännä juttu, että nuo lentokenttä tarkastukset on kauheesti kiristynyt terroristi-iskujen jälkeen. Täällä kuala lumpurissa se ei kyllä näkynyt mitenkään. Meku etsimällä etittiin ennen turvatarkastust roskista minne voidaan heittää meidän 1,5 litran vesipullo, mut ei löytynyt. Päästiin turvatarkastuksesta siis läpi meidän vaarallisen vesipullon kanssa. Eikä siinä muutenkaan keltään mitään nesteitä takavarikoitu. Jossain suomessa missä ei oo yhtään maailmankuulua terroristia niin noudatetaan jokaista sääntöä niin tarkkaan, mutta täällä pyh pah!

Okei palataan kota kinabaluun. Löydettiin meidän Asia adventure lodge majapaikkamme, joka todettiin reilussa vuorokaudessa yhdeksi suureksi persläveksi!!! Oltiin varattu se bookingin nettisivuilt, kun oli saanut ihan ok arvosteluja. Kun päästiin meidän huoneeseen, ni prkl heti ku avas oven niin lattialla oli litistynyt kuivunut lisko, eikä huone muutenkaan kauheen puhdas ollut. Huoneessa oli yks parisänky eli käytännössä patjat lattialla ja kerrossänky ja ei ilmastointia, mikä netissä oltiin tilattu ja maksettu. Lähdettiin siis alakertaan kyselee meidän ilmastoinnin perään. Mummeli tiskillä vaa naureskeli, et ei ole, mut saitte perhehuoneen, ei tuu alennusta! Tästä tulistuneina tsekattiin naapurihostellin huonetilanne ja kun todettiin, että siellä vapaa huone niin mentiin takas meidän paikaan ja ilmotettiin, että halutaan lähteä nyt. Paikalle oli tullut aiemman mummelin tytär, joka ilmeisesti omisti paikan. Ja se oli ihan ihmeissään ja koska se niin pahotteli ja anto meille alennusta ja lupas huomenna siirtää meidät ilmastointi huoneeseen, ku sellainen vapautuu, niin luvattiin jäädä. Ku ei se loppupeleissä ollu siitä ilmastoinnista kiinni vaan siit , että meitä koitettiin kusettaa.

No mentiin takas meidän huoneeseen ja tsekattiin meidän patja ja ei näkyny luteen jälkiä. Iltayöstä kun oltiin menossa nukkuu niin jotenkin tuli siit huoneest kuitenkin sellai olo, että siel vois ihan hyvin olla luteita. Riki alko tutkii sen karrossängyn patjoja ja toisen patjan päädys oli outoja mustia läikkiä ja me alettiin pohtii et voiko olla luteista ja meidän patjat kuitenkin siistit. Alettiin jo nukkuukin valot päällä, ku alettiin panikoimaan, et jos siel onkin luteita. Lopult todettiin et nyt valot sammuu ei tääl mitää oo.

Seuraavana päivänä meidät siirrettiin sit siihen ilmastointihuoneeseen mikä oli jo vähän siistimmän oloinen huone ja patjakin oli puhtaannäköinen alla olevaa puukehikkoa tosin en päässy tutkii, kun oli maassa kiinni. Jätettiin kamat sinne ja lähettiin kylille. Illalla kun tultiin takas ja chillailtiin meidän huoneessa, niin eka Riki näki meidän seinässä menevän luteen. Ei ittu! Sit tutkittiin sänky uudestaan, mitään ei näkynyt, mutta samassa mun nilkassa kiipes toinen lude, prkl! Siin vaiheessa kaikki kamat vauhdilla ulos huoneesta. Koitettiin vähän pudistella niit ennen ku tungettiin rinkkaan. Samassa paikan työntekijä tuli paikalle ja näytettiin sille meidän tappamat kaksi sänkyludetta. Se vaa huokas ja myöns et ne on luteita ja hän soittaa pomolleen ja käski säilyttää ötökät.

Siin ooteltii hetki et pomo nainen tuli paikalle ja alettiin sit tappelee rahasta. Me vaadittiin kaikkia rahoja takas, mut hän pahotteli ja lupas antaa vaan yhen yön rahat takas eli sen tulevan yön. Koska viime yö oltiin toisessa huoneessa ja siel ei varmaa ollu luteita. Ketut! Ihan salee se koko kerros kuhisi niit luteita ku saman huoneen reunustalla kaikki viis huonetta reikäsine seinineen. Noh Riki oiskin jääny vääntää sinne varmaan, mut mä en jaksanu, oli ilta ja halusin löytää uuden huoneen, joten he saivat pitää sen 9 euroo siit ekasta huoneesta. Odotellaan vaan, että saadaan bookingista sellai majapaikan arviointi kaavake, mikä julkastaan netissä. Siihen ku kirjottaa isolla BEDBUGS! Niin muutama matkaaja jättää kyseisen paikan välistä. Ja tää omistaja sano viel, et hän pyytää heti äitinsä siivoo sen huonee, ihan ku se jotain auttais. Kerrottiin et se pitäis myrkyttää ni se omistaja vaa nyökytteli eli ei salee hoida niin luteita kunnolla pois. Kaiken lisäks näin edellisenä päivänä ku tän meidän tulevan huoneen ovi oli auki ja patja ilman lakanoita vaikka siel piti olla joku jenkkipariskunta. Ettei vaa ois ollu niin, ettei saatu meidän ilmastointihuonetta heti, ku koittivat huonosti puhdistaa sitä luteista just parhaillaan. Kuka tietää. Ois vaa pitäny lähtee koko paikasta ekana iltana, kun oli huono kutina paikasta. Mut ei voi mitään, kaikesta oppii!

No me päästiin seuraavaan rainforest lodgeen, mikä oli oikein kiva ja siel oli parveke mihin saatiin yöks laitettuu meidän kamat. Käytiin viel ostaa illalla kaupasta jotain torakkamyrkkyy ja desinfioivaa pesuainetta ja siel partsilla sit ravisteltiin vaatteita ja myrkyteltiin ja pyyhittiin kovia asioita...et sellai ihana illan vietto.

Seuraavana aamuna lähettiinkin jo aikasin aamusta bussipysäkille, josta lähti bussit Kudatiin. Saavuttiin ennen seiskaa niin bussi lähti siinä kasin jälkeen, ku se oli saatu täyteen. Täällä vissiin bussit vähä lähtee just silloin, kun on tarpeeks matkustajii. Ei silloin ku jotku aikataulut sanois. Tääkin matka kesti jonku reilun tunnin pidempää ku piti, koska bussi aina poikkes pääreitilt jonnekin pikku hiekkakinttupoluille heittää porukkaa ihan pihalle saakka kotiin :) oikein ystävällistä :)

Kota kinabalussa meinas kyllä Malesia ottaa pannuun ihan hirmusesti tän ludeshown myötä, mutta ei lannistuta. Vielä Malesiasta löytyy joku kiva paikka. Jos jotain hyvää haluu löytää kota kinabalun vierailusta niin siel oli oikein kiva ravintola El centro. Mistä sai hyvää länkkäriruokaa, hyvii juomii ja me saatiin osallistua pubivisaankin. Oltiin ihan keskivertoja tässä tietovisassa mikä tietty suosi natiivi englanninpuhujia, koska pitäjä oli aussi. Mut kyl se kysy Rovion pelistäkin, mihin vastaus oli Angry birds :) Sit kaupungissa oli kivan paljon apteekkeja, että saatiin tuhlattuu sellai reilu 150 euroo meidän 36 pilleriin Malaronea eli malarialääkettä. Kuala lumpurista kun ei löydetty lääkettä, mut onneks täältä ennen ku lähetään yhtään syvemmälle pusikkoon.

Kuala lumpur

Lähdettiin Georgetownista Kuala lumpuriin ihan törkeen hienolla bussilla. Se bussi oli ku suoraan johonkin woodstockiin menossa ja kaikilla oli tilaa istua vähintään yhtä paljon ku lentokoneen ykkösluokassa. Jokaselle riville mahtu siis vaan kolme penkkiä normaalin neljän sijaan, koska oli niin isot penkit, joista sai keposee selkänojan taakse ilman, et se on takanaistuvan otsassa. Ja sisustus oli niin pärtsiä kirjavaa oranssia ja vihreä puffi rimpsulaverhoineen että ei huhhuh :D eikä maksanut ku 38 rimmeriä per naama eli reilu 8 euroo sellai  6,5 tunnin matka....ois tosin menny ainakin 1,5 tuntii nopeemmin ilman kaikkia pysähdyksiä mm. Kuskin oli pakko päästä puolessa välissä syömään ja siihen tuli puolen tunnin ruokatauko. Meillehän myös lippuja myydessä sanottiin, et matka kestää 5 tuntia :)

Ekaa kertaa törmättiin yllättävän reiluun taxikuskiin ja vielä kuala lumpurissa. Pyydettiin sitä viemään meidät meidän submarine guesthouseen chinatowniin ja se vaan sano et kävelkää, chinatown on 2 minuuttia tohon suuntaan. Sen sijaan ois hyvin voinu sopii meidän kaa jonkun törkeen hinnan, ku mittareita ei suostuta käyttää ja ajeluttaa meit vähä rinkii :D mut ei! Onneks oli helposti löydettävä majapaikka loppupeleissä.

Meidän oikein ok majapaikka oli siis chinatownissa ja lähettiin vesi kielellä pitkän matkan jälkeen etsii jotain hyvää kiinalaista ruokaa. Ihan vieressä olikin vilkas katu kaikkine kojuineen jotka halus myydä meille kaikkee feikkii ja myös paljon ruokapaikkoja. Mentiin yhteen ja jestas mitä ylihintasta kakkaa saatiinkaan!!! No fried rice oli ihan ok, sitä on vaikee mokata ihan hirveen pahasti. Mut satay kanavartaat mitkä yleensä ollu ihan jumalaisen hyviä thaimaan puolella tuli ekan kerran meille ensinnäkin pöytään ihan raakoina. Liha oli lisäks punasta, mikä on kanalla hieman omituista!?! Lähetettiin ne takas keittiöön. Siin vaiheesku saatiin ne toisen kerran ni ruokahalu niiden osalta kadonnu. Ne maistukin ihan oudolta ja oli edelleen hieman raa'an oloisia. Jätettiin siis syömättä.

Tästä päästäänkin ruoan laatuun, mikä on yllättävän kakka Thaimaaseen verrattuna, vaikka hinta vähintään sama ellei korkeempi. Kanaruoat useimmiten sellasia et puolet kanasta on jännettä, limasta nahkaa ja luita. On myös paljon mauttomampia. Thaimaassa halpa katuruoka oli aina ainakin ok ja ihan mielellään söi. Täällä sitä on pari kertaa pitäny miettii halvan katuruoan kohalla ottaisinko ennemmin selkääni kuin söisin annoksen. Eikä tarvii olla ees halpa katuruoka...ihan hienon hotellin ravintolassakin saa enemmän nahkaa, luita ja jänteitä annoksessaan kuin kanaa. Thaimaas syötiin mielellään 3 kertaa päivässä ulkona. Täällä on riittänyt yks kerta ja aamupalat ja iltapalat sitten hedelminä ynnä muina naposteltavina. Ja ollaan alettu skippaa muutenkin noita katukeittiöitä ruokapaikkoina ja koitettu ettii jotain laadukkaampaa, välillä onnistuen :) Rikikään ei enää saa sen lemppari coconushakeja, kun eivät malesiassa harrasta shakeja ollenkaan.

Ekaa kertaa reissun aikana päästiin käyttää metroakin, mikä aina tuntuu ihanan helpolta ja selvältä tavalta matkustaa. Mentiin kattoo petronas towerit ja kiertelee niiden yhteydessä olevaa ostaria. Rikikin alkanut viihtyy tääl Malesiassa ostareill lähinnä sen takia, että niissä aina parhaat ilmastoinnit. Malesian ilma kun tuntuu jotenkin viel kuumemmalta ja kosteemmalta kuin thaimaan. Ostarilt saatiin poikkeuksena tosi hyvää japanilaista ruokaa. Ja no olihan ne petronas toweritkin ihan komeet ku alko hämärtää ja niiden valaistuskin näky paremmin. Petronastorneihinhan pääsis sisällekin opaskierrokselle, mut lippuja pitäis alkaa jonottaa aamukasilta, joten ei jaksettu. Toisena päivänä käytiin berjaya times square ostarilla, mihin oikein rakennettu huvipuistokin sisälle.

Kuala lumpurissa oltiin siis vaan pari päivää kunnes saatiin päätettyä mitä seuraavaksi. Päätettiin ostaa lennot borneon kota kinabaluun. Vikaks yöks mentiinkin sellasen hotlaan mikä oli lähellä lentokenttää ku lennot lähti aamulla niin aikasin, ettei oltais ehkä keskustasta keretty. Eli vika päivä ja yö vietettiin keskellä ei mitään. Mut matkalla sinne nähtiin sepangin formularata. Harmi, et formulakisat siel vissiin vast maaliskuun lopussa.

Georgetown, Penang

Langkawilta lähdettiin lautalla kohti Penangin Georgetownia. Langkawis tää lauttaterminaali oli muuten sairaan hieno, ihan ku joku lentokenttä kaikkine myymälöineen ja laukun läpivalaisujen kera. Ekaa kertaa reissussa pelotti hieman mun victorinoxin puolesta, joka oli mun käsilaukussa. Onneks läpivalasu äijät vaa laiskasti makas tuoleissaan, eikä ollu kiinnostuneita mun linkkarista. Riki jo ehotti et siit pitäis katkasta se ison veitsen kärki, niin ei vaikuttais niin terroristi vehkeeltä, mut en haluu. Katkastaessa se kärki korkeintaan lentäis jonku ottaan.
Noh mut kolmen tunnin lauttamatka meni taas kivasti torkkuen pahoinvointipillerin ansiosta.

Valittiin georgetown meidän kohteeks, koska pari suomalaista langkawilla oli kuullu et tääl on isot bileet ku kiinalainen uus vuos vaihtuu eli 30. Ja 31. päivä tammikuuta, koska tääl paljon kiinalaisia. Lisäks olin nähny kivoja kuvia tän paikan vanhoista rakennuksista. Mitä tulee isoihin uudenvuoden bileisiin niin pyh pah sanon minä. Tää kaupunki on ihan kuollut mesta.

Alettiin tääl kyselee ihmisiltä, et missä ois juhlintaa niin eka hostellin mies sano et ei ole ennen 2. Helmikuuta mitään. Et vaikka 30. ja 31. on paikalliset juhlapyhät ja vapaapäivät niin kunnon karnevaali juhlat vast 2. päivä. Ei perse, ei voi pitää paikkaansa! Koska tultiin tänne vaan juhlien takia jotain on pakko olla ja oltiin päätetty lähtee 1. Päivä toiseen kaupunkiin. Noh sen huomas et juhlapyhät oli päällänsä, koska melkein kaikki liikkeet kiinni. Isoissa ostareissakin vaan harva kauppa auki.
Seuraavaks kysyttiin yhelt kiinalaiselta viinakaupan pitäjältä et tietääks se jotain juhlista ja totes et tänään eli 30. päivä ei mitään, mut huomenna jossain tuolla liikennevalojen oikealla puolella on porukkaa :S just!
Meidän hotellin respan mies puolestaan kerto meille yhen puiston missä iltaysistä puolilleöin ois juhlintaa 30. Päivä. No me mentiin sitten sinne ilta kymmenen jälkeen ja siel ei ollu mitään tietoo juhlista. Joitain perheitä vaa chillamassa. Noh olihan se kivan tunnelmallista kävellä pimeessä puistossa.

Käveltiin sit hotellille parin kilsan matka ja nähtiin kyl kuinka katuja koristeltiin hienoilla punasilla paperilyhdyillä, jotka roikku katujen yllä ja pikku esiintymislavoja tehtiin sinne tänne chinatown little india aluetta. Mut mitään merkkejä juhlista muuten ei ollu. Paitsi muutamat yksittäiset ilotuliteet aina jossain päin. Eli suuret juhlat vissiin vast 2. päivä ja me missataan ne :( noh ei aina voi voittaa. Ilmeisesti nää pyhät on perheiden kokoontumista varten ja pyhien jälkeen sitten juhlitaan. Uutta vuotta kun juhlitaan aina 15. Päivään saakka.Meidän georgetown kokemus on ollu siis tällai puoliks suljetussa kaupungissa hengailuu.

On ollu ihan kiva kyl nähä tää kulttuurien kirjo täällä. Samalla kadulla on muslimien moskeija, kiinalaisten temppeli, hindujen temppeli ja anglikaanikirkko. Kiinalaisten temppelis käytiin sisälläkin ja nähtiin ku munkki vaa räpläs kännyä. Kaikki paikalliset kiinalaiset oli jotain suitsukkeita siellä polttelemassa ja mahdollisesti toivomassa jotais. Hengille tuotiin kukkia ja ruokaa.

Muslimien moskeijaankin koitettin mennä, mut ei sinne päässy turistit pyörii. Sinne ois vaa saanu mennä rukoilee. Oli vissiin rukoiluaika. Ulkopuolella oli lisäks iso taulu mikä kerto, et milloin ei saa tulla ja kuka ei saa tulla yms. ohjeita ja kieltoja. Esimerkiksi nainen jolla on menkat niin ei ois saanu tulla moskeijaan. Saastuttais varmaan koko pyhän tilan. Mua vaa kiinnostaa millä ne sitäkin vahtii.....onks niil joku menkkakoira siin ovella haistelemassa ja heti ku se haukkuu niin joku ohjaa sisääntulevan naisen pois :S

Meidän hotellin ihan vieressä on sit tollai hindujen temppeli tai vastaava. Et aina aamulla varhain tyyliin kuuden aikaan hindujen kellot koittaa kalkattaa meidät hereille, mut me käännetään kylkee ja jatketaan unia.

Asiasta kukkaruukkuun eli meidän hotelliin. Ekaa kertaa meil on varmaa oikee hotelli eikä mikää guesthouse. Meil oikein 25 euron queen deluxe huonekin. Queen meinaa siis sitä et meil on parisänky ja deluxe varmaan sitä, että meillä on lämmin vesi suihkussa, länkkärivessa mihin saa heittää paperia, lavuaari mikä ei vuoda, käsienpesusaippuaa, fööni, ilmastointi, peitto, telkkari sätkyvällä kuvalla, puhelin, pöytä, tuoli, peili, ikkuna ja ennen kaikkea huone jossa ei oo yhtään ötökkää tai liskon mentävää aukkoo ulkoilmaan. Huone on aika pieni ja vessaankaan ei oo voitu laittaa oikeeta ovee, kun ei mahtuis aukee ilmastointilaitteen sijainnin takia eli vessassa on haitariovi, joka ei pidä mitään ääntä sisällään. Eikä oo nettii. Mut tää on niin luksusta meille!!! Tääl ei edes haise kakka ja viemärit.....voi olla että ei voida mennä enää mihinkään queen deluxea huonompaan majapaikkaan :D Kuala lumpuristakin varattiin jo 15 euron queen deluxe huone.

Päätettiin siis lähtee täältä kuala lumpuriin huomenna 1.2. Kun ei keksitty viel muutakaan paikkaa. Oltais haluttu ehkä perhentian saarille, mutta ne on kiinni monsuunisateiden takia kokonaan turismilta. Sit ku kysyttiin täältä matkatoimiston tyypeilt, et mitä hienoi paikkoi malesiassa on et minne kandeis mennä niin ne oli ihan huuli pyöreenä. Ehdotteli vaa Thaimaata tai Langkawia missä ollaan jo oltu. Sit ne keksi cameron highlandsin vuoristossa teeviljelmineen, mut siinä kaikki. Ilmeisesti niiden mielestä malesiassa ei oo mitää paikkaa missä kannattais käydä. Eli mieleen tuli jo ajatus että Malesia on paska maa! No eih, annetaan viel mahdollisuus tälle maalle. Mennään kuala lumpuriin ja sielt sit varmaan borneolle tai tioman saarille saas kattoo....

Meidän vikana iltana ei jaksettu metsästää enää olemattomia juhlia. Luovutettiin. Meidän vieressä on sen sijaan monta ostaria ja 1. Avenue ostarilla on 8.kerroksessa eli ylimmässä hieno näköalaikkuna, peliluola, karaokehuoneita, leffateatteri yms. Ostettiin illaksi leffaliput Robocop leffaan. Ensi-illassa täällä aiempana iltana. Saatiin viel sellai kahdenistuttava loossi penkki, eli oltiin kunnon treffeillä. Leffaliput 3-4 euroo kpl tällee perjantai iltana uudessa ostarissa, et ei paha. Teatteri oli kaiken kaikkiaan ihan hieno ja leffakin yllättävän ok.

Pitää viel avautuu tän kaupungin intialaisista. Tekis mieli lyödä melkeen jokaista vastaantulevaa intialaista käsilaukulla ottaan. Oikeesti ne tuijottaa ihan häpeilemättä aina meikäläistä ja varmaa kaikkia naisia päästä varpaisiin aina ku kävelee ohi. Näyttää just silt et miettii et kenen naisen kimppuun sitä nurkan takana hyökkäis. Onneks on Riki. Yksin pelottais ehkä vähä pimees kävellä niiden ohi ku ne maleksii tuol isoissa äijälaumoissa kadulla tuijottaen naisia.

Toinen melkee yhtä ällö asia on päänkokoset rotat, joiden nähtiin tunkeutuvan viemäreistä kadulle. Siinä vieressä istuva kissakin meinas lähtee karkuun, ku viemärist tulee melkeen hänenkokonen otus.

Langkawi, Malesia

Luin joskus jonkun blogista vertauksen, että hänen speedboat kyyti oli ku ois ollu pesukoneessa tai kuivausrummussa. Tämä kuvaus täsmäs oikein hyvin meidän reilu tunnin matkaan  langkawille. Oikeesti alusta loppuun ei meinannu perse pysyä penkissä oikeen missään vaiheessa. Vene hakkas ihan sairaasti aaltoja vasten, niin että vene aina lens ilmaan ja rysähti takas meren pintaan. Ryske oli julmeton ja ihmettelen miten sen veneen saumat ei ratkenut liitoksistaan. Onneks tällanen ylöspäin hyppiminen ja ryske ei aiheuta samallalailla pahoinvointia ku heiluminen. Ainoo mikä meinas tehä pahaa jossain vaiheessa oli bensan käry mikä leiju koko veneessä. Bensaa kulukin sitten jonkun verran, koska noin 3 minuuttia ennenku oltiin perillä niin bensa loppu! Onneks bensakanisteri oli penkin alla, et puolet turisteista joutu nostaa perssiin ylös jotta penkki saatiin nostettua, että päästiin käsiks bensatankkiin ja kanisteriin.

Satamaan päästyämme kaikki turistit tungettiin pariin pikkupakuun ja ajettiin jonnekin passien leimausmestaan, missä piti antaa ihan molempien etusormienkin jäljet. Mut tosi sukkelaan meni passisysteemit. Sit samat pikkupakut heitti meidät rannalla.

Meidät jätettiin cenang rannan ytimeen, mistä lähettiin sitten etsimään majapaikkaa. Päädyttiin sellaseen drive-in motelliin...kuullostaa ihan härskiltä mun mielestä...just sellaselta paikalta mis käydää pikaseen ladyboyn kanssa. Mut oikeesti oli tosi siisti. Meillä oma pikku mökki, mikä oli tosi siisti ja syytä oli ollakin, koska oli koko meidän reissun kallein eli 30 euroo yö. "Ihana" puoli meidän mökis oli kans se et jotku kiinalaiset turistit piti aina meidän kuistii jonain lepopaikkana iltasin ja tulivat siihen meidän kuistin tuoleille huutamaan. Ehkä heidän kotona saa mennä naapurin kuistille istuu jos haluu. Lisäks paikalliset mopopojat tuli iltasin päristelee siihen mökin eteen, mut muuten oikein luxus.

Ekana iltana eksyttiin cenang mall ostariin iltapalalle ja löydettiin sielt ihanat tax free kaupat. Langkawi siis verovapaa saari jostain syystä eli viina ja karkit mm. halvempii ku muualla malesiassa. Sinäänsä huvittavaa tuo halpa viina ku saari on kuitenkin muslimien asuttama suurelta osin. No me löydettii ihanii länsimaalasii suklaita ja jotain kai aussi siideriäkin sielt halvalla ekan illan iloksi. Samantien huomas et jotenkin malesiassa paljon länsimaalasempi tunnelma, ku thaimaassa vaikka länkkäri turisteja ei ookkaan yhtä paljon.

Ekaa kertaa ollaan siis paikassa jossa aasialaisia ja lähi-idän turisteja paljon enemmän kuin ihan perus valkonaamoja. Hauska sinäänsä. Huivipäisiä ihmisiä siis aika paljon ja jostain oon kuulu, et esim saudien suosittu kohde. Ja kerran oli mielenkiintoista nähdä, kun cenang rannan vieressä menevän tien varrella käveli kaks länkkäri naista bikineis niin et olivat kietoneet vaan huivin ympärilleen ja kävivät rannalla makoilun ohessa kaupassa. Jalkakäytävällä eräässä kahvilan pöydässä istui sitten huivipäinen nainen...varmaan just saudeista. Nää bikininaiset käveli tämän huivipäisen naisen ohi, niin johon tuli tuima tuijotus. Tää musliminainen iski silmänsä näihin bikinaisii ja käänty kattoo perään oikeen vihasen tuomitsevalla katseella, hyvä ettei tyyliin sylkässy päälle ja huutanut "lortto". Et joo pitää alkaa vissiin taas tässä maassa miettii polvien ja olkapäiden peittämistä tietyissä tilanteissa :)

Langkawille saavuttuamme alettiin miettii vast, et mitä siel tekis. Ja jotenkin saari ei iskeny meihin juuri yhtään. Ranta aika täynnä ja äänekäs kun siel pysty tekee kaikkee vesiaktiviteettii kuten liitovarjoiluu, vesiskootterii, banaanilla menoa yms. Ja iltasin maasturit ajaa rannalla ku ne kerää vesiskootterit ja veneet pois rantavedestä.  Riki jäi kaipaa myös edes yhtä chillii rantabaaria, jota ei ollu. Saari muutenkin rikkaille venäläisille ja aasialaisille ja saudeille tehty. Hintataso kaikenkaikkeaan korkeempi ja kaikkee pääs tekee ku oli valmis maksaa. Helikopterilentojakin sai varattuu.

Jotain piti tehdä niin käytiin paikallisella nightmarketilla eli krääsätorilla mist sai halpaa ruokaa. Tori ihan jees mut aika nopee kierretty. Sit käytiin kanssa orientall villagessa. Jossain verrattiin sitä disneylandiks, mut vähä oli köyhän miehen disneyland. Sellai turistirysä mihin rakennettu kai orientaaleja rakennuksia, jotka myi krääsää. Sit siel oli lampii mis sai ruokkii kaloja. Suurin vetonaula, miks mekin siis mentiin oli skycable. Eli sieltä maan tasasta lähti sellai hiihtohissi kaapelivaunu 700 metrii korkean vuoren päälle. Makso jonku 7 egee per naama ja oli ihan jännä kyl. Hieman oli pelottavaa istuu pikkusessa kopissa joka nous yhen kaapelinvarassa 700  metrii ylöspäin vuorelle. Onneks oli aika tasasta kyytiä. Maisemat olikin sit ihan jees sieltä ylhäältä. Oli siis hieman odotettua parempi kokemus meille. Ja hengissä selvittiin ylös ja alas.

Voi olla et meidän suurimmaks osaks negatiiviseen kuvaan saaresta vaikutti se että Riki oli kuumeisessä kakkataudissa koko ajan ja ei sen takii hirveesti kierretty saarta. Voi olla, et jossain ois ollu kivempi pikkuranta. Mut ainakaa tuo cenang rannan ympäristö ei ollu meidän mieleen. Eikä löydetty kyl kauheesti tietoo mistään kiinnostavista kohteista. Jos Riki ois ollu terve oltais ehkä menty dragonfruit viljelmille ku se oli mielenkiintosin asia mitä oisin keksiny tekemiseks tuolla, kun ei oikein rantakaaan miellyttänyt ja en tahtonu pistää rahaa helikopterilentoihin tai muuten tuhlata rahaa kalliiseen saareen.