Sandakanista lennettiin kuala lumpuriin ja hitsi ku 2,5 tunnin lento tuntu taas ihan sairaan lyhyeltä ku on tottunu istuu nois busseis tuntitolkulla. Lentokentält sit bussi keskustaan ja nokka kohti bussiasemaa, mistä saa bussilipun Mersingiin. Ja onneks saatiinkin liput yöbussiin joka oli liikkeelle lähtiessään ihan täynnä. Vähä meinas kielimuuri tulla vastaan ku ei millään ymmärretty lipunmyyjän puhetta siitä, että mistä se bussi oikee lähtee.
Onneks tässä vaiheessa törmättiin kahteen suomalaiseen tytsyyn Nooraan ja Suviin , jotka oli selvittänyt mistä bussi lähtee ja me kerrottiin sit niille, et mistä saa ostettua ne liput. Matkattiin siis toiselle bussiasemalle eli jollekin bersekutuanille. Ooteltiin siellä sitten bussin lähtöä muutama tunti ja kuivateltiin meidän vaatteita, kun pääs sade vähä kastelee.
Bussi siis lähti 23.30 ja perillä oltiin joskus aamu viideltä. Mä onneks vedin puolikkaan pahoinvointi pillerin heti naamaa niin että taju lähti lähes koko matkaks ja tytöt ja Riki nukku vähä huonommin ja seuras meidän reikäpäisen hullun bussikuskin ajamista. Mutkat meni kuulemma aika suoriks, äkkijarrutuksia silloin tällöin ja bussilla voi helposti ohittaa pari öljyrekkaa pimeel mutkasel tiel :) Mä siis aina havahduin silloin tällöin ku ajo oli hurjaa ja löin pään ikkunaan, mutta taju lähti onneks taas nopeesti.
Mersingissä löydettin aamupalapaikka, jonka erikoisuus oli egg roti eli muna pancake parilla soosilla ja muuta siel ei sit saanukkaan, vaikka menussa oli varmaa 50 ruokaa. Riki sai siis appelsiinimehun, kun eivät taas millään kyenneet jättämään sitä rotia pois ja paistaa vaa munia Rikille. No onneksi Malesia on opettanut ja meil oli repussa hätävara pähkinää ja riisikeksii pahimpaan nälkään Rikille. Peloteltiin siinä tyttöjä luteilla ja käärmeillä ja kaikella muulla niin et heidän oli kiva saapua juuri maahan. :)
Mersingis vaihteeks ooteltiin sellai 6 tuntii, että meidän lautta lähti Tioman saarelle. Huomattiin et suomalaisia oli muutamia meidän lisäksi ja muutama niist tuli meidän viereiseen mökkiin asumaan. Meidän resortti on siis Bushman, josta ei tiedetty varatessamme muuta kun, että se on Juara rannalla ja lonely planet matkaopas sano, että on Juaran lottovoitto päästä majoittumaan yhteen viidestä uudesta Bushmanin chaletista. Lisäks he tulivat hakemaan meidät Tekekin satamasta, koska matka Juaraan ois taas ollu sellai, et siihen ei ois kuka tahansa taksikuski pystynyt ja ne jotka ois pystynyt ni ois velottanut törkeitä summia. Eli kuski vei meidät eka ystävällisesti tax free kauppaan ostaa halpaa viiniä vaikka emme sitä erikseen pyytäneet. Sitten se vei meidät vielä kauppaan josta saatiin hyttysmyrkkyä ihan mukavuuttaan ennen kuin lähettiin ajaa 7km Juaralle.
Juara on siis Tiomanin itäpuolen ainoa kunnon ranta ja kaikki muut rannat on länsipuolella. Pitkään Juara kylän asukit oli ihan eristyksissä, koska saarella ei kulkenut tietä Juaraan, mutta nyt ihan jollain betonilla päällystetty tie kulkee kylään/rannalle ihan törkeen korkeen vuoren yli toki. Siinä taas eka mentiin kaksi vaihdekeppisellä lava-autolla hiton jyrkkää siksak tietä ylös ja alas. Tie kulkee sademetsän läpi ja tiellä hyppi lauma apinoitakin.
Me valittiin Juara meidän ekaksi kohteeksi, koska monet kehunut tätä saaren kauneimmaksi rannaksi ja tietty ranta rauhallinen, koska tänne niin vaikee päästä.
Perillä meitä oottikin paratiisimainen leveä pitkä hiekkaranta ja ihana chalet mökki ihan tässä hiekkarannalla ja matkaa mereen 20 metrii ehkä. Meidän mökissä pari parisänkyy, jääkaappi, länkkärivessa, tuuletin, ilmastointi, huonekaluja, lämmin vesi suihkussa ja iso kuisti sohvineen eli kaikkee luxusta. Tää on joku perhemökki kai ja maksetaan tästä vaan joku reilu 17 euroo yö...ihan törkeen halpa näin hienoks. Varsinkin, kun ootin et Tioman kallis turistisaari. No ehkä turismia ei tällä rannalla oo viel niin, et hinnat ois noussu pilviin.
Fdsdfgd
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
maanantai 17. helmikuuta 2014
Sepilok ja orankien tapaaminen
Sandakanista lähdettiin rohkeesti jollain kälysellä paikallisbussilla kohti sepilokia reilu 20 kilsan päähän. Matka kesti varmaa puoltoista tuntia, mut poppi raikas ni mikäs siinä istuessa rinkka suussa. Tietenkin mitä lähemmäs päästiin määränpäätä ja sademetsää niin sitä enemmän alko sataa. Ja pahin sade tuli ku astuttiin bussista ulos. Juostiin nopee pysäkin katoksen alle ja meinattiin ekaa kertaa reissussa joutuu käyttää meidän sadeviittoja, ku kävelymatkaa pysäkiltä meidän jungle resortille oli viel 2,5 kilsaa, mut onneks joku pimeen taksin näkönen tyyppi tuli tarjoo meille kyytii.
No tää kuski vei meidät johonkin respaan, ja respassa sanottiin, et ei meidän varaus oo sinne. Et te ootte nyt tääl Sepilok jungle resortin takaovilla, et teidän varaus on tuol pääovien puolella. Respan täti käski taksikuskin heittää meidät sit sinne pääoville. Autossa kuski alkokin selittää et nii tää oli tää cheap puoli ja sit pääovilla on expensive puoli. Ja mä luulin et teillä on varaus tonne cheapille puolelle. Mut ei teil olikin varaus kalliille puolelle, et siel on sit hienot huoneet. Ja jatko juttua niin kauan, et meinasin vetää herneen nenään ja vetää sitä korville, ku sen verran jakso jauhaa sitä, että luuli meidän varannee huoneen köyhältä puolelta eli toisinsanoen luuli meit köyhiks. No toisaalta ollaan vähä niinku tavoteltukin tätä köyhän ulkonäköö niin kukaan ei oo kiinnostunut pöllii meiltä mitään. Ja se paikallisbussi millä tultiin siihen risteykseen mistä tää taxikuski meidät bongas ni ehkä anto meist köyhän kuvan, koska siinä bussissa ei ollu yhtää muuta länkkäriä. Et varmaa ne jotka menee kalliille puolelle niin tulee yleensä taxilla ihan koko matkan. Pääovilla kun oli hieno taulukin ulkopuolella, joka toivotti sen päivän tulijat tervetulleeksi ja munkin nimi oli listalla....mitä se taksikuski taas prkl hämmästeli.
No huone oli siis ihan ok reilu 30 euron huone, ei siis mikään kallis, mut ehkä mun hoitsun palkka on eri ku paikallisen pimeen taxikuskin. Tää resortti siis sijaitsi ihan sademetsän kupeessa ja vaan 5 minsan kävelymatkan päässä sepilokin orankien kuntoutus keskuksesta, joka oli siis syy miksi tulimme tänne. Ekana päivänä vaa käveltiin lähiympäristössä ja käytettiin resortin uima-allasta tihkusateella ja syötiin ravintolassa oikeesti malesian mittakaavalla hyvää ruokaa....saatto johtuu siit että oli kiinalaista :)
Tokana päivänä herättiin sitten aikaisin aamulla, buukattiin toinen yö resortissa ja aamupalan kautta kattoo orankien päivän ensimmäistä ruokintaa. Tää sepilok orang-utan rehabilition centre hoitaa siis orpoja ja loukkaantuneita orankeja koittaen saada ne takaisin luontoon itsenäiseen elämään ja näin omalta osaltaan koittavat estää orankien sukupuuttoon kuolemista. Ja turistit pääsee sit kahesti päivässä maksua vastaan kattoo niiden ruokintaa, jotta saavat rahaa toimintaansa. Kamerankin piti maksaa oma sisäänpääsymaksu vajaa 2,5 euroo :) ihmisen puolestaan noin 7 euroo, jolla pääs päivän molempiin ruokailuhetkiin.
Käveltiin siis sellasta puusiltapolkua syvemmälle viidakkoon, kunnes vastaan tuli puuterde jonka vieressä puissa meni köysiä puusta toiseen ja oli joitain pikku puutasoja rakennettu niihin puihin. Odoteltiin vähä aikaa ja heti ku sellai poitsu tuli hedelmäkorin kaa tasanteelle ni johan alko muutama oranki tulla esiin mussuttamaan hedelmiä. Käytiin myös iltapäivällä katsomassa ruokintaa ja silloin orankien lisäks apajilla oli punapersepaviaaneja ja kahdenlaisia makaki apinoita. Tuntu vähä silt et eka isot orankit söi mitä halus ja pikku apinat koitti pöllii jotain sielt välist ja sit ku orankit oli kylläsiä ja lähti menee ni keittiö aukes kunnolla pikkuapinoillekin, ku ne pääs kunnolla syömään kaikki loput. Oli ihan lutusii ja siellä käymällä tuettiin ihan hyvää toimintaa. Poispäin sielt ruokintapaikalta ties aina, et mis on joku ötökkä ku tuli ruuhka siin puupolkusillalla ja kaikki oli puolen metrin mittasten zoomien kaa ottaa kuvaa. Hurjin oli sellai tosi hyvin vihreeseen puskan oksaan maastoutunut vihreä pit viper käärme. Se oli siin ihan ku ois poseerannu kaikille. Työntekijäkin tuli siihen topakasti, et antakaa tietä,antakaa mun nähä sen pää ja totes vaa et ... Aaa, pit viper ja hymyili leveästi. Sitku kysy, et onko myrkyllinen ni se vastas et tappavan. Mut en tiiä kuinka tappava oli oikeesti, ku anto turistien ottaa siit kuvii tyylii 20 cm päästä.
Tosi mukavan olonen paikka meidän mielestä. Vaikka sielä satokin ainakin puolet ajasta. Sade oli jotenkin rauhottavaa ja oli kiva nukahtaa ku kuuli rankkasateen ulkona. Lisäks sade tajus aina loppuu ku mentiin kattoo orankeja, et meidän ei tarvinnu missään vaihees kauheesti seistä rankkasatees. Riki ois kyllä voinu seistä siellä lämpimässä rankkasateessakin vaikka kuinka kauan, ku se jotenkin nautti siit raikkaudesta. Sit toi meidän resortti oli aika iso ja ihan hieno ja mitotettu varmaan ainakin 100 hengelle, mut meit vierait oli siel varmaa jotain 10-20. Eli sielläkin sai ihan rauhassa olla omissa oloissaan ja ruoka tuli ravintolassa nopeesti. Isohkolla ulko uima-altaallakin oltiin ihan kahdestaan.
Sielt saatiin sit yks saksalainen setä meidän matkaseuraks takas Sandakaniin paikallisbussilla. Suositeltiin sille meidän backbackers hostellia mikä tosi hyvä mut kylppäri ja vessa on jaettuja, niin johan se tuli kans tänne asuu pariks päiväks meidän viereiseen huoneeseen. Yllätti meidät, ku oltiin varmoi, et haluis hotellin omalla vessalla ja mennä taksilla keskustaan. Mut sen sijaan sille oli ok meidän nuorisohenkinen pihistelevä matkustustyyli.
No tää kuski vei meidät johonkin respaan, ja respassa sanottiin, et ei meidän varaus oo sinne. Et te ootte nyt tääl Sepilok jungle resortin takaovilla, et teidän varaus on tuol pääovien puolella. Respan täti käski taksikuskin heittää meidät sit sinne pääoville. Autossa kuski alkokin selittää et nii tää oli tää cheap puoli ja sit pääovilla on expensive puoli. Ja mä luulin et teillä on varaus tonne cheapille puolelle. Mut ei teil olikin varaus kalliille puolelle, et siel on sit hienot huoneet. Ja jatko juttua niin kauan, et meinasin vetää herneen nenään ja vetää sitä korville, ku sen verran jakso jauhaa sitä, että luuli meidän varannee huoneen köyhältä puolelta eli toisinsanoen luuli meit köyhiks. No toisaalta ollaan vähä niinku tavoteltukin tätä köyhän ulkonäköö niin kukaan ei oo kiinnostunut pöllii meiltä mitään. Ja se paikallisbussi millä tultiin siihen risteykseen mistä tää taxikuski meidät bongas ni ehkä anto meist köyhän kuvan, koska siinä bussissa ei ollu yhtää muuta länkkäriä. Et varmaa ne jotka menee kalliille puolelle niin tulee yleensä taxilla ihan koko matkan. Pääovilla kun oli hieno taulukin ulkopuolella, joka toivotti sen päivän tulijat tervetulleeksi ja munkin nimi oli listalla....mitä se taksikuski taas prkl hämmästeli.
No huone oli siis ihan ok reilu 30 euron huone, ei siis mikään kallis, mut ehkä mun hoitsun palkka on eri ku paikallisen pimeen taxikuskin. Tää resortti siis sijaitsi ihan sademetsän kupeessa ja vaan 5 minsan kävelymatkan päässä sepilokin orankien kuntoutus keskuksesta, joka oli siis syy miksi tulimme tänne. Ekana päivänä vaa käveltiin lähiympäristössä ja käytettiin resortin uima-allasta tihkusateella ja syötiin ravintolassa oikeesti malesian mittakaavalla hyvää ruokaa....saatto johtuu siit että oli kiinalaista :)
Tokana päivänä herättiin sitten aikaisin aamulla, buukattiin toinen yö resortissa ja aamupalan kautta kattoo orankien päivän ensimmäistä ruokintaa. Tää sepilok orang-utan rehabilition centre hoitaa siis orpoja ja loukkaantuneita orankeja koittaen saada ne takaisin luontoon itsenäiseen elämään ja näin omalta osaltaan koittavat estää orankien sukupuuttoon kuolemista. Ja turistit pääsee sit kahesti päivässä maksua vastaan kattoo niiden ruokintaa, jotta saavat rahaa toimintaansa. Kamerankin piti maksaa oma sisäänpääsymaksu vajaa 2,5 euroo :) ihmisen puolestaan noin 7 euroo, jolla pääs päivän molempiin ruokailuhetkiin.
Käveltiin siis sellasta puusiltapolkua syvemmälle viidakkoon, kunnes vastaan tuli puuterde jonka vieressä puissa meni köysiä puusta toiseen ja oli joitain pikku puutasoja rakennettu niihin puihin. Odoteltiin vähä aikaa ja heti ku sellai poitsu tuli hedelmäkorin kaa tasanteelle ni johan alko muutama oranki tulla esiin mussuttamaan hedelmiä. Käytiin myös iltapäivällä katsomassa ruokintaa ja silloin orankien lisäks apajilla oli punapersepaviaaneja ja kahdenlaisia makaki apinoita. Tuntu vähä silt et eka isot orankit söi mitä halus ja pikku apinat koitti pöllii jotain sielt välist ja sit ku orankit oli kylläsiä ja lähti menee ni keittiö aukes kunnolla pikkuapinoillekin, ku ne pääs kunnolla syömään kaikki loput. Oli ihan lutusii ja siellä käymällä tuettiin ihan hyvää toimintaa. Poispäin sielt ruokintapaikalta ties aina, et mis on joku ötökkä ku tuli ruuhka siin puupolkusillalla ja kaikki oli puolen metrin mittasten zoomien kaa ottaa kuvaa. Hurjin oli sellai tosi hyvin vihreeseen puskan oksaan maastoutunut vihreä pit viper käärme. Se oli siin ihan ku ois poseerannu kaikille. Työntekijäkin tuli siihen topakasti, et antakaa tietä,antakaa mun nähä sen pää ja totes vaa et ... Aaa, pit viper ja hymyili leveästi. Sitku kysy, et onko myrkyllinen ni se vastas et tappavan. Mut en tiiä kuinka tappava oli oikeesti, ku anto turistien ottaa siit kuvii tyylii 20 cm päästä.
Tosi mukavan olonen paikka meidän mielestä. Vaikka sielä satokin ainakin puolet ajasta. Sade oli jotenkin rauhottavaa ja oli kiva nukahtaa ku kuuli rankkasateen ulkona. Lisäks sade tajus aina loppuu ku mentiin kattoo orankeja, et meidän ei tarvinnu missään vaihees kauheesti seistä rankkasatees. Riki ois kyllä voinu seistä siellä lämpimässä rankkasateessakin vaikka kuinka kauan, ku se jotenkin nautti siit raikkaudesta. Sit toi meidän resortti oli aika iso ja ihan hieno ja mitotettu varmaan ainakin 100 hengelle, mut meit vierait oli siel varmaa jotain 10-20. Eli sielläkin sai ihan rauhassa olla omissa oloissaan ja ruoka tuli ravintolassa nopeesti. Isohkolla ulko uima-altaallakin oltiin ihan kahdestaan.
Sielt saatiin sit yks saksalainen setä meidän matkaseuraks takas Sandakaniin paikallisbussilla. Suositeltiin sille meidän backbackers hostellia mikä tosi hyvä mut kylppäri ja vessa on jaettuja, niin johan se tuli kans tänne asuu pariks päiväks meidän viereiseen huoneeseen. Yllätti meidät, ku oltiin varmoi, et haluis hotellin omalla vessalla ja mennä taksilla keskustaan. Mut sen sijaan sille oli ok meidän nuorisohenkinen pihistelevä matkustustyyli.
Sandakan ja jännä lento sinne :)
Päätettiin lentää Kudatista Sandakaniin, koska vaihtoehdot oli 50 minsan lento 20euroa per nenä tai joku 10 tunnin epämääränen bussimatkustaminen ilman aikataulullisia busseja ja mahdollisesti viellä vaihto jossain perssiissä bussiin jolla ei myöskään aikataulua.
Eli saatiin liput 24 paikkaseen koneeseen, joka lensi vaan kaksi kertaa viikos ton reitin. Heti tämän tiedon saatuani aloin jänskäämään millasella jeesuksen aikasella koneella tullaankaan lentämään.
Kudatin lentokenttä oli oikeesti yks pieni talo, missä oli yks huone matkustajille. Siinä pari pelottavan armeijamiehen näköistä kaveria tutki meidän laukut ihan tonkimalla, kun ei siellä mitään läpivalasu laitteita ollu. Ei vissiin ollu ennen rinkkaa nähny, kun Rikin rinkkaa alko tutkii ja penkoo pohjasta käsin, mikä teki siit vähä haasteellisempaa. Onneks ne ei vieläkään löytänyt mun linkkaria, koska voi olla etten ois saanu ottaa, ku ne takavarikoi mun pikkusen off hyttysmyrkynkin, koska se voi räjähtää. Eikä ne täälläkään takavarikoinu meidän vaarallista vesipulloa :)
Sit toisessa nurkassa niillä oli tulosteet matkustajista ja käsin kirjas paperille kaikki jotka oli käyny lähtöselvityksen. Lähtöselvitykseen kuulu siis rinkan punnaus ja sit erikseen ihmisten piti mennä käsimatkatavaroiden kaa siihen vaa'alle seisoo ja ne sit kirjas ylös kaikkien ruumiinpainon ja tavaroiden painon. Tän kotikutosen toiminnan jälkeen yllätyin ku istuskelin penkeillä ja mulle tuotiin noin puolen tunnin viiveellä ihan oikea boarding pass käteen :) jonka sit annoin pois hetken päästä ku ovi avattiin siin metrin pääs ja saatiin kävellä ulos koneeseen :) Meitä oli siis noin 15 henkeä ja lähtö ois tän lähtöselvitys ruljanssin hitauden takia varmaan myöhästynyt, jos meit ois ollu enemmän ku 20 :)
Nähtiin ku meidän kone laskeutu kentälle ja yllätyttiin positiivisesti, kone tosi uuden ja hienon näkönen. Me ootettiin vaan et edelliset matkustajat tulee ulos kamojensa kaa ja et lentäjät kävi pissalla ja sit päästiin koneeseen. Oikein sujuvaa loppupeleissä :) Kyytikin oli tosi tasasta.
Kone lens suhteellisen matalalla ja ilmasta käsin tajusin kuinka hitosti tääl on palmuöljy palmu viljelmiä. Oikeesti sademetsää pistetty matalaks ihan järjettömästi, niin pitkälle ku silmät kanto ilmasta käsin ja ihan vaa palmuöljy rahojen takia. Aloin koneessa tajuu, et miksi mm. orankit on kuolemassa sukupuuttoon ja miks tääl on sellai kinabatangan jokialue mis voi nähä paljon sademetsän eläimii retkillä...no siks koska niil ei oo muuta paikkaa ku kaikki vaa palmuöljy plantaasia. Ja sit viel yks taxikuski oikein ylpeili meille kuala lumpurissa kuinka toi palmuöljy palmu on malesian yleisin puu ja he oli aiemmin palmuöljyn suurin tuottaja maa kunnes indonesia ohitti heidät. Eli ne on tuhonnu vissii viel enemmän sademetsää:( Ja jo aattelin et alan välttää palmuöljyä, mut hitto ku sitä on ties missä elintarvikkeissa et liian haastavaa. Saarnaukset sikseen.
Saavuttiin Sandakaniin ja ku astuttiin koneesta ulos niin johan meille heti annettiin sateenvarjot käteen, ettei vaa kastuta tihkusateessa ku jouduttiin kävelee ehkä 50 metrii sisätiloihin. Luxusta! Täällä paikalliset tykkää vissiin valkonaama turisteista. Ku etittiin bussipysäkkiä keskustaan ni johan kaikki oli meit neuvomassa. Ja bussit pysähtyy ottaa kyytiin vaikka et tajuis sitä bussia pysäyttäkää. Ja keskustaan päästyämme meitä taas moikkailtiin, vaikka tää onkin suht iso kaupunki.
Hiukka ahistavaa on toki se, että kun astut jalallaskin johonkin muuhun ku ruokakauppaan ni johan joku myyjä on samantien siinä perssiissä kyttäämässä eikä saa hetken rauhaa yksin kattoo asioita. Täällä sitä kutsutaan varmaan hyväks asiakaspalveluks, elleivät oikeesti luule, että haluan pölliä varvastossut.
Meidän hostelli borneo sandakan backbackers on tosi hyvä ja eka oltiin tääl yks yö ennenku mentiin pariks yöks sepilokkiin ja sit tultiin viel pariks yöks lisää. Ja tää kaupunki on ihan jees. Ei tääl mitään ihmeellistä mut sopivan tiivis ja kiva, et tääl helppo liikkuu jopa busseilla. Ainoona nähtävyytenä käytiin kattoo Puu Jih Shih kiinalaista temppeliä korkeen kukkulan päällä, mikä olikin tosi hieno. Muuten ollaan vaan hoideltu käytännön asioit kuten pyykki, pankki, työnhaku, ja kauppa asioita täällä. Meidän suuri ongelma ollu mistä löydetään taas patukkaa. Eli sellasia pähkinäkaura eväspatukoita, mitä Rikikin saa syödä ja mitä muualla myyty, mut ei hitto tääl vaikka ollaa kierretty kaikki kaupat. Ihan hirveesti ois kyl kaikkee valkosta pullamössöö hyllyt täynnä, eikä juuri paljoa muuta.
Eli saatiin liput 24 paikkaseen koneeseen, joka lensi vaan kaksi kertaa viikos ton reitin. Heti tämän tiedon saatuani aloin jänskäämään millasella jeesuksen aikasella koneella tullaankaan lentämään.
Kudatin lentokenttä oli oikeesti yks pieni talo, missä oli yks huone matkustajille. Siinä pari pelottavan armeijamiehen näköistä kaveria tutki meidän laukut ihan tonkimalla, kun ei siellä mitään läpivalasu laitteita ollu. Ei vissiin ollu ennen rinkkaa nähny, kun Rikin rinkkaa alko tutkii ja penkoo pohjasta käsin, mikä teki siit vähä haasteellisempaa. Onneks ne ei vieläkään löytänyt mun linkkaria, koska voi olla etten ois saanu ottaa, ku ne takavarikoi mun pikkusen off hyttysmyrkynkin, koska se voi räjähtää. Eikä ne täälläkään takavarikoinu meidän vaarallista vesipulloa :)
Sit toisessa nurkassa niillä oli tulosteet matkustajista ja käsin kirjas paperille kaikki jotka oli käyny lähtöselvityksen. Lähtöselvitykseen kuulu siis rinkan punnaus ja sit erikseen ihmisten piti mennä käsimatkatavaroiden kaa siihen vaa'alle seisoo ja ne sit kirjas ylös kaikkien ruumiinpainon ja tavaroiden painon. Tän kotikutosen toiminnan jälkeen yllätyin ku istuskelin penkeillä ja mulle tuotiin noin puolen tunnin viiveellä ihan oikea boarding pass käteen :) jonka sit annoin pois hetken päästä ku ovi avattiin siin metrin pääs ja saatiin kävellä ulos koneeseen :) Meitä oli siis noin 15 henkeä ja lähtö ois tän lähtöselvitys ruljanssin hitauden takia varmaan myöhästynyt, jos meit ois ollu enemmän ku 20 :)
Nähtiin ku meidän kone laskeutu kentälle ja yllätyttiin positiivisesti, kone tosi uuden ja hienon näkönen. Me ootettiin vaan et edelliset matkustajat tulee ulos kamojensa kaa ja et lentäjät kävi pissalla ja sit päästiin koneeseen. Oikein sujuvaa loppupeleissä :) Kyytikin oli tosi tasasta.
Kone lens suhteellisen matalalla ja ilmasta käsin tajusin kuinka hitosti tääl on palmuöljy palmu viljelmiä. Oikeesti sademetsää pistetty matalaks ihan järjettömästi, niin pitkälle ku silmät kanto ilmasta käsin ja ihan vaa palmuöljy rahojen takia. Aloin koneessa tajuu, et miksi mm. orankit on kuolemassa sukupuuttoon ja miks tääl on sellai kinabatangan jokialue mis voi nähä paljon sademetsän eläimii retkillä...no siks koska niil ei oo muuta paikkaa ku kaikki vaa palmuöljy plantaasia. Ja sit viel yks taxikuski oikein ylpeili meille kuala lumpurissa kuinka toi palmuöljy palmu on malesian yleisin puu ja he oli aiemmin palmuöljyn suurin tuottaja maa kunnes indonesia ohitti heidät. Eli ne on tuhonnu vissii viel enemmän sademetsää:( Ja jo aattelin et alan välttää palmuöljyä, mut hitto ku sitä on ties missä elintarvikkeissa et liian haastavaa. Saarnaukset sikseen.
Saavuttiin Sandakaniin ja ku astuttiin koneesta ulos niin johan meille heti annettiin sateenvarjot käteen, ettei vaa kastuta tihkusateessa ku jouduttiin kävelee ehkä 50 metrii sisätiloihin. Luxusta! Täällä paikalliset tykkää vissiin valkonaama turisteista. Ku etittiin bussipysäkkiä keskustaan ni johan kaikki oli meit neuvomassa. Ja bussit pysähtyy ottaa kyytiin vaikka et tajuis sitä bussia pysäyttäkää. Ja keskustaan päästyämme meitä taas moikkailtiin, vaikka tää onkin suht iso kaupunki.
Hiukka ahistavaa on toki se, että kun astut jalallaskin johonkin muuhun ku ruokakauppaan ni johan joku myyjä on samantien siinä perssiissä kyttäämässä eikä saa hetken rauhaa yksin kattoo asioita. Täällä sitä kutsutaan varmaan hyväks asiakaspalveluks, elleivät oikeesti luule, että haluan pölliä varvastossut.
Meidän hostelli borneo sandakan backbackers on tosi hyvä ja eka oltiin tääl yks yö ennenku mentiin pariks yöks sepilokkiin ja sit tultiin viel pariks yöks lisää. Ja tää kaupunki on ihan jees. Ei tääl mitään ihmeellistä mut sopivan tiivis ja kiva, et tääl helppo liikkuu jopa busseilla. Ainoona nähtävyytenä käytiin kattoo Puu Jih Shih kiinalaista temppeliä korkeen kukkulan päällä, mikä olikin tosi hieno. Muuten ollaan vaan hoideltu käytännön asioit kuten pyykki, pankki, työnhaku, ja kauppa asioita täällä. Meidän suuri ongelma ollu mistä löydetään taas patukkaa. Eli sellasia pähkinäkaura eväspatukoita, mitä Rikikin saa syödä ja mitä muualla myyty, mut ei hitto tääl vaikka ollaa kierretty kaikki kaupat. Ihan hirveesti ois kyl kaikkee valkosta pullamössöö hyllyt täynnä, eikä juuri paljoa muuta.
tiistai 11. helmikuuta 2014
Tip of borneo, Kudat - Kauniita maisemia, ruokasäännöstelyä ja ei skarpein henkilökunta
Ollaan vihdoin löydetty ihan kivan oloinen paikka, missä sielu saa levätä :) Ollaan siis täällä Tip of borneolla, Kudatissa. Täällä siis Borneo loppuu, eli oisko täällä nyt borneon pohjoisin kärki. Täällä menee yks tie merenrantaa pitkin ja jonka varrella muutama majapaikka, mutta turisteja ei kyllä oo juuri yhtään missään. Paikalliset rungus ihmiset taas tervehtii aina iloisesti vastaantullessaan.
En oo ihan selvillä borneon sadekausista just, mutta ainakin opaskirjan mukaan nyt Kota kinabalussa muutaman tunnin päässä on kuiva ja vähäsateisin kausi meneillään ja jossain mun mielest sanottiin et kudatin pitäis olla borneon kuivin paikka. No mitä me ollaan nyt vajaa kolme päivää oltu täällä niin joka päivä on satanut kyllä enemmän tai vähemmän ja vähä ukkostanu, mutta kyllä täällä palaneita ihojakin on näkynyt. Eli kyllä aurinkokin sit puolestaan porottaa välillä kunnolla. Rikikin onnistu kaulansa yllättäen polttaa.
Täällä ois siis pitkiä upeita hiekkarantoja vaikka kuinka paljon lähellä ja kauempana ja myös pikkusia salarantoja, mutta ihmisiä ei ollenkaan. Jotenkin tuntuu oudolta, et miten turistit ei löydä itseään tänne missä on vissiin koko saaren parhaimpia rantoja. Johtuuko sit vaan siitä, että sää on epävakaata ja pieni sadekuuro voi tulla milloin vaan. Et rantalomaa etsivät ei tuu borneolle vaan kaikki menee viidakkoon. Onhan täällä toki vesi sameempaa kuin, jossain Thaimaan paratiisisaari Lipellä. Mut ihanan rauhallista täällä on, kun saa melkee yksin kävellä edestakas tota merenrantaa.
Tääl vähä suomen kesä olo. Vaan makkara ja grilli puuttuu. On havupuita palmujen kera ja sateenvaara useimmiten. Ilma on vaan lämpimämpi ja aika paljon kosteempi :)
Käytiin eilen tuolla ihan itse tip of borneollakin. Eli kärjessä seisomassa. Tormättiin siellä muutamiin aasialaisiin, en osaa sanoa olivatko malesiasta vai mistä. He kuitenkin tulivat kysymään meiltä saavatko ottaa meistä kuvan :) No siinä minä ja riki poseerattiin parin aasialaisen tytön kanssa tip of borneo patsaan edessä, kun malesia lippu liehu tangossa taustalla. Jotenkin tuli sama olo, kuin Marjon kanssa kiinanmuurilla, et kumpikohan oli paikallisille suurempi nähtävyys me vai kiinanmuuri. Sielläkin meistä haluttiin ottaa siis sikana kuvia. No voivat tytöt näyttää sitten kotona, että näkivät matkallaan kaksi valkonaamaa. Toisella punanen tukka ja toisella pidempi parta, ku kaikilla aasian miehillä yhteensä :D
Paikka oli kyllä kanssa ihan kiva. Hienot kalliot, missä pääs tosiaan kävelee ihan borneon viimesille matalille kallionkiville keskelle merta.
Meidän majapaikkojen takaa sit alkaa toi viidakko ja sen huomaa. Iltasin pimeellä hirmunen meteli kuuluu ku kaikki eläimet pitää omaa ääntään :) Täällä ku käveleekin niin koko ajan joku mini ötökkä tai hämähäkki on liimaantunut hikisiin käsivarsiin, mut ei haittaa niin kauan ku ei oo lude. Ja meidän huone on ehkä ekaa kertaa niin tiivis, että ötsit pysyy ulkona. Oikein hieno Ikea kalustettu rivarihuone meillä onkin täällä Tommy's placessa. Ja huoneesta päästiinkin taas valitusaiheeseen :)
Meidän pit tänää vaihtaa huonetta halvempaan kahden hengen huoneeseen, ku ollaan oltu kaks ekaa yötä kolmen hengen huoneessa. Tämä sovittiin siis eilen yhden meidän respan naisen kaa. No tänään siellä tiskin takana istu neljä akkaa ja kukaan ei tienny mitää asiasta ja sano et ei oo huonetta. No täällä kun vasen käsi ei tiedä mitä oikee on tehnyt, niin piti oottaa et tää nainen tulee kyliltä takas, joka siis lupas sen huoneen meille. Lopputulos olikin, että ei mitää vapaata huonetta ollukkaan ja me jäätiin meidän huoneeseen, mutta halvemmalla pienemmän huoneen hinnalla tietty ku sellai oli meille luvattu.
Seuraavaksi pyydettiin meidän kenkiä, jotka oli niillä ollu jo kaks päivää pesussa. Viis akkaa istuu tiskin takana ja ku kysyy, et onks teil ne meidän kengät niin joku vastaa et "yes", mut kukaan ei vahingossakaan nosta persettään hakeakseen ne.
Kaks pelaa kännykällä, yks puristaa kassalipasta ja kaks on muuten vaa pihalla. Sitku kysyttiin, et niin voitaisko saada ne ni vastaus taas "yes" ja mitään ei tapahdu hetkeen. Yks niistä rivissä istuvasta vaa kysy Rikilt, et niin mitä sais olla, ku Riki seiso vaa tiskin eessä. NO PRKL, NE KENGÄT! Alkuosaa tuosta toki emme sanoneet ja sit vihdoin ne sano et joku tuo ne ja muutama minuutti viel ni saatii ne kengät prkl!
Täällä siis tää palvelutyöhön hakeutunut porukka ei oo kyllä ihan skarpeimmasta päästä. Porukkaa on hitosti, mut kukaan ei tee mitään.
Ku meidät haettiinkin tänne tuolta meidän edellisestä hotellista, niin ne kysy, et onks ok jos he hakee viel yhen tyypin keskustasta. Sanottiin tietty, et on ok. No ne pysähty keskustassa hakee sitä tyyppii ja tuli takas ja kysy mun nimee. Prkl, ne luuli hakevansa mua keskustasta. Eli siellä ei ollukkaan ketään haettavaa. Ei taas pysty käsittää miten ne luuli hakevansa rikin ja jennin marina hotellilta ja jennin vielä keskustasta. Varsinkaan ku ainoastaan riki ollu niihi yhteydessä ja minä en missään vaiheessa :D Liian monta kokkia tai jotain!
Ruoka on seuraava valituksen aihe. Täällä todellakin syödään vaan, jotta pysytään hengissä. Ei sen takia, että ruoka ois herkullista. No meidän majapaikas on tyyliin yks ruoka-annos jota Riki pystyy syömään. Se oli jotain rutikuivaks paistettuu kalaa, etikassa uivia kurkkuja ja tomaatteja ja ylikypsää riisii. Ja kaikki ihan mautonta, jos etikan makuu ei lasketa. Eilinen aamupala oli kaiken huippu. Tilattiin puuroa ja saatiin lautaselliset kuivia kaurahiutaleita, joihin sai itse kaataa kylmää soijamaitoa. Siinä ooteltiin sit, että kylmä soijamaito pehmentää kaurahiutaleita, prkl! Tätäkin aamupalaa saa vaan klo 8-10, koska on varmaan liian vaikee valmistaa koko päivän ajan :D
Ollaan käyty tossa naapurimajatalon tiptop ravintolassa missä saa edes fried ricen rikille, eli vähä enemmän valinnanvaraa ja vähä parempaa. Mut ei sitäkään ruokaa kolmee kertaa päivässä haluu syyä. Useimmat ruoat pirun kuivii ja mauttomia. Eli eletään ruokasäännöstelyllä täällä. Kerta päivässä pakko syödä joku lämmin ruoka nois ravintolois. Sit meil oli onneks 5 omenaa, 6 kauramanteli patukkaa, purkki tonnikalaa ja pikku pussi tollasia hunajapähkinälevy karkkeja. Näitä säännöstelemällä saadaan syötyä myös aamu ja iltapala täällä neljän päivän ajan :) Riki toteskin, et ei ihme et ne viis akkaa respassa on niin pihalla ja nyrpeitä, jos ne elää tällä safkalla. Eli ehkä tää ruoka on yks syy miks tääl ei oo kauheesti turisteja :D
Eli paikka on tosi mukava ja rauhallinen. Mutta ruoka ja meidän majapaikan henkilökunta vähän outoo. Täällä oloa helpottais, jos ois auto. Silleen pääsis ajelee lähirannoillekin ja kiertelee kaunista aluetta. Mutta ois pitäny tietää, et kudatin vuokraamo menny konkkaan ja ottaa auto jo kota kinabalusta, mut ei voinu tietää. Lisäks jos olis auto niin pääsis kauppaan ostaa kans jotain syötäväks kelpaava, mut kyllä neljä päivää hyvin pärjää ruokasäännöstelylläkin :D
P.s. Sain leikkaa Rikin viiksiä mun victorinoxilla, ku sillä meni jo viikset suuhun saakka ja en löytänyt sen huuliakaan enää pussatakseni :D ja Riki alko just siivoo kahvilan pöydiltä astioita ja rikkinäisiä kookoksia joista lihat syöty sisältä, koska ei oo yhtään puhdasta pöytää ja tossa metrin päässä tiskin takana istuu vaan kolme akkaa, joista ilmeisesti yhdenkään tehtävä ei ole siivota pöytiä. Mut tääl oli tosi kaunis auringonlasku äsken :)
En oo ihan selvillä borneon sadekausista just, mutta ainakin opaskirjan mukaan nyt Kota kinabalussa muutaman tunnin päässä on kuiva ja vähäsateisin kausi meneillään ja jossain mun mielest sanottiin et kudatin pitäis olla borneon kuivin paikka. No mitä me ollaan nyt vajaa kolme päivää oltu täällä niin joka päivä on satanut kyllä enemmän tai vähemmän ja vähä ukkostanu, mutta kyllä täällä palaneita ihojakin on näkynyt. Eli kyllä aurinkokin sit puolestaan porottaa välillä kunnolla. Rikikin onnistu kaulansa yllättäen polttaa.
Täällä ois siis pitkiä upeita hiekkarantoja vaikka kuinka paljon lähellä ja kauempana ja myös pikkusia salarantoja, mutta ihmisiä ei ollenkaan. Jotenkin tuntuu oudolta, et miten turistit ei löydä itseään tänne missä on vissiin koko saaren parhaimpia rantoja. Johtuuko sit vaan siitä, että sää on epävakaata ja pieni sadekuuro voi tulla milloin vaan. Et rantalomaa etsivät ei tuu borneolle vaan kaikki menee viidakkoon. Onhan täällä toki vesi sameempaa kuin, jossain Thaimaan paratiisisaari Lipellä. Mut ihanan rauhallista täällä on, kun saa melkee yksin kävellä edestakas tota merenrantaa.
Tääl vähä suomen kesä olo. Vaan makkara ja grilli puuttuu. On havupuita palmujen kera ja sateenvaara useimmiten. Ilma on vaan lämpimämpi ja aika paljon kosteempi :)
Käytiin eilen tuolla ihan itse tip of borneollakin. Eli kärjessä seisomassa. Tormättiin siellä muutamiin aasialaisiin, en osaa sanoa olivatko malesiasta vai mistä. He kuitenkin tulivat kysymään meiltä saavatko ottaa meistä kuvan :) No siinä minä ja riki poseerattiin parin aasialaisen tytön kanssa tip of borneo patsaan edessä, kun malesia lippu liehu tangossa taustalla. Jotenkin tuli sama olo, kuin Marjon kanssa kiinanmuurilla, et kumpikohan oli paikallisille suurempi nähtävyys me vai kiinanmuuri. Sielläkin meistä haluttiin ottaa siis sikana kuvia. No voivat tytöt näyttää sitten kotona, että näkivät matkallaan kaksi valkonaamaa. Toisella punanen tukka ja toisella pidempi parta, ku kaikilla aasian miehillä yhteensä :D
Paikka oli kyllä kanssa ihan kiva. Hienot kalliot, missä pääs tosiaan kävelee ihan borneon viimesille matalille kallionkiville keskelle merta.
Meidän majapaikkojen takaa sit alkaa toi viidakko ja sen huomaa. Iltasin pimeellä hirmunen meteli kuuluu ku kaikki eläimet pitää omaa ääntään :) Täällä ku käveleekin niin koko ajan joku mini ötökkä tai hämähäkki on liimaantunut hikisiin käsivarsiin, mut ei haittaa niin kauan ku ei oo lude. Ja meidän huone on ehkä ekaa kertaa niin tiivis, että ötsit pysyy ulkona. Oikein hieno Ikea kalustettu rivarihuone meillä onkin täällä Tommy's placessa. Ja huoneesta päästiinkin taas valitusaiheeseen :)
Meidän pit tänää vaihtaa huonetta halvempaan kahden hengen huoneeseen, ku ollaan oltu kaks ekaa yötä kolmen hengen huoneessa. Tämä sovittiin siis eilen yhden meidän respan naisen kaa. No tänään siellä tiskin takana istu neljä akkaa ja kukaan ei tienny mitää asiasta ja sano et ei oo huonetta. No täällä kun vasen käsi ei tiedä mitä oikee on tehnyt, niin piti oottaa et tää nainen tulee kyliltä takas, joka siis lupas sen huoneen meille. Lopputulos olikin, että ei mitää vapaata huonetta ollukkaan ja me jäätiin meidän huoneeseen, mutta halvemmalla pienemmän huoneen hinnalla tietty ku sellai oli meille luvattu.
Seuraavaksi pyydettiin meidän kenkiä, jotka oli niillä ollu jo kaks päivää pesussa. Viis akkaa istuu tiskin takana ja ku kysyy, et onks teil ne meidän kengät niin joku vastaa et "yes", mut kukaan ei vahingossakaan nosta persettään hakeakseen ne.
Kaks pelaa kännykällä, yks puristaa kassalipasta ja kaks on muuten vaa pihalla. Sitku kysyttiin, et niin voitaisko saada ne ni vastaus taas "yes" ja mitään ei tapahdu hetkeen. Yks niistä rivissä istuvasta vaa kysy Rikilt, et niin mitä sais olla, ku Riki seiso vaa tiskin eessä. NO PRKL, NE KENGÄT! Alkuosaa tuosta toki emme sanoneet ja sit vihdoin ne sano et joku tuo ne ja muutama minuutti viel ni saatii ne kengät prkl!
Täällä siis tää palvelutyöhön hakeutunut porukka ei oo kyllä ihan skarpeimmasta päästä. Porukkaa on hitosti, mut kukaan ei tee mitään.
Ku meidät haettiinkin tänne tuolta meidän edellisestä hotellista, niin ne kysy, et onks ok jos he hakee viel yhen tyypin keskustasta. Sanottiin tietty, et on ok. No ne pysähty keskustassa hakee sitä tyyppii ja tuli takas ja kysy mun nimee. Prkl, ne luuli hakevansa mua keskustasta. Eli siellä ei ollukkaan ketään haettavaa. Ei taas pysty käsittää miten ne luuli hakevansa rikin ja jennin marina hotellilta ja jennin vielä keskustasta. Varsinkaan ku ainoastaan riki ollu niihi yhteydessä ja minä en missään vaiheessa :D Liian monta kokkia tai jotain!
Ruoka on seuraava valituksen aihe. Täällä todellakin syödään vaan, jotta pysytään hengissä. Ei sen takia, että ruoka ois herkullista. No meidän majapaikas on tyyliin yks ruoka-annos jota Riki pystyy syömään. Se oli jotain rutikuivaks paistettuu kalaa, etikassa uivia kurkkuja ja tomaatteja ja ylikypsää riisii. Ja kaikki ihan mautonta, jos etikan makuu ei lasketa. Eilinen aamupala oli kaiken huippu. Tilattiin puuroa ja saatiin lautaselliset kuivia kaurahiutaleita, joihin sai itse kaataa kylmää soijamaitoa. Siinä ooteltiin sit, että kylmä soijamaito pehmentää kaurahiutaleita, prkl! Tätäkin aamupalaa saa vaan klo 8-10, koska on varmaan liian vaikee valmistaa koko päivän ajan :D
Ollaan käyty tossa naapurimajatalon tiptop ravintolassa missä saa edes fried ricen rikille, eli vähä enemmän valinnanvaraa ja vähä parempaa. Mut ei sitäkään ruokaa kolmee kertaa päivässä haluu syyä. Useimmat ruoat pirun kuivii ja mauttomia. Eli eletään ruokasäännöstelyllä täällä. Kerta päivässä pakko syödä joku lämmin ruoka nois ravintolois. Sit meil oli onneks 5 omenaa, 6 kauramanteli patukkaa, purkki tonnikalaa ja pikku pussi tollasia hunajapähkinälevy karkkeja. Näitä säännöstelemällä saadaan syötyä myös aamu ja iltapala täällä neljän päivän ajan :) Riki toteskin, et ei ihme et ne viis akkaa respassa on niin pihalla ja nyrpeitä, jos ne elää tällä safkalla. Eli ehkä tää ruoka on yks syy miks tääl ei oo kauheesti turisteja :D
Eli paikka on tosi mukava ja rauhallinen. Mutta ruoka ja meidän majapaikan henkilökunta vähän outoo. Täällä oloa helpottais, jos ois auto. Silleen pääsis ajelee lähirannoillekin ja kiertelee kaunista aluetta. Mutta ois pitäny tietää, et kudatin vuokraamo menny konkkaan ja ottaa auto jo kota kinabalusta, mut ei voinu tietää. Lisäks jos olis auto niin pääsis kauppaan ostaa kans jotain syötäväks kelpaava, mut kyllä neljä päivää hyvin pärjää ruokasäännöstelylläkin :D
P.s. Sain leikkaa Rikin viiksiä mun victorinoxilla, ku sillä meni jo viikset suuhun saakka ja en löytänyt sen huuliakaan enää pussatakseni :D ja Riki alko just siivoo kahvilan pöydiltä astioita ja rikkinäisiä kookoksia joista lihat syöty sisältä, koska ei oo yhtään puhdasta pöytää ja tossa metrin päässä tiskin takana istuu vaan kolme akkaa, joista ilmeisesti yhdenkään tehtävä ei ole siivota pöytiä. Mut tääl oli tosi kaunis auringonlasku äsken :)
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Pyykinpesua Kudatissa
Kudatissa oltiin eka yö sellasessa iha ok Ria hotellissa, jonka respan nainen vastas kyllä ihan joka asiaan NO! Koitettiin kysyy et saaks alee jos yöpyy pidempään? - NO! Onks niil kaupungin karttaa? - NO! Onks niil pesula palvelua? - NO! Tietääkö mis sellanen olis? - NO! Onko autovuokraamoa jossain? - NO! Kaikki vastaukset tuli lyhyen ytimekkäästi :D selvä!
Kaupunki on siis tosi pieni, mutta miksi tultiin tänne niin siksi, että ollaan kuultu et tääl pitäis olla upeita rantoja. Mut niille vähän vaikee päästä. Lonely planetin opas suosittelinkin vuokraa auton kyliltä ja lähtee ite seikkailee Kudatin rantaviivaa. No ilmeisesti tää autovuokraamo menny konkkaan, koska kukaan ei tiennyt siitä kylilläkään mitään.
Kaikki oli kyl tosi ystävällisii kylällä. Varsinkin lapset innoissaan tervehti meitä ja koitti puhuu meille mahdollisimman paljon englantia, jota ymmärrettiin joten kuten. Täällä kun ei vissiin ihan hirveesti valkonaamoja pyöri. Kaupungilla yks tai kaks pientä pää kauppakatua ja siinä kaikki. Yks kiinni oleva pesulaki. Lopulta löydettiin ku tarpeeks monelta kysyttiin. Eli seuraava yö nukuttiin taas rinkat partsilla, kun ei päästy pesetyttää niitä.
Seuraavana päivänä mentiin yöks tällaseen kudat golf & marina resortiin ihan vaa sen takia et mainosti, et niil pesula. Oltiin valmiit maksaa yli 40 euroo yöstä jos vaan saadaan se pesula. Oletettiin myös et hienossa golf paikassa on hyvä pesula. No kakat! Tultiin tänne ja chekattiin ittemme sisään ja kysyttiin laundry servicestä ja vastaus oli et "Ei pysty" prkl! Kauheesti vastaus sisäls muminaa housekeepingistä ja ulkopuolisesta pesulasta ja et meidän pitäis viedä taxilla meidän pyykit jonnekin muualle. Siinä vaiheessa meinas alkaa keittää ja ottaa pannuun taas pikkase!!! Hieman ääntä korottaen alettiin avautuu, että se pesula on nyt löydyttävä, koska ne mainosti sitä sivuillaan ja se oli se syy miks tultiin tänne ja meillä paljon pyykkiä ja halutaan pestä ne NYT! No respan nainen lupas tuplachekata housekeepingiltä ja ilmottaa meille.
Onneks soitti, et onnistuu ja et pyykit tullaan hakee 15 minsan päästä. Ovelle meille tulikin sitten nainen jolla oli hinnasto pesuista. Ollaan totuttu Thaimaassa, että peseminen maksaa jonku euron per kilo. Täällä jokainen vaatekappale hinnoteltiin erikseen ja tajuttiin et siit tulee ihan hirveen kallista,jos pestään kaikki mitä meillä on (lähemmäs 100 euroo). Siinä sit sählättiin ja kyseltiin et eikö voi kilo laskuttaa jos meillä kaks rinkallista kamaa. No eivät voi prkl! Ei auttanut muu ku käydä rinkat läpi ja heittää kaikki turha pois eli noin kaksi pussillista ei pakollisia vaatteita lähti roskii ja pestiin vaa kaikki pakollinen. Saatiin oottaa innolla seuraavaan aamuun laskua joka oli vaan 135 ringgettiä eli n. 30 euroa, mutta huomattavasti kalliimpaa ku Thaimaassa missä ei ois montaa euroa tarvinnu maksaa, eikä ois tarvinnu heittää mitään pois. Saatiin myös tossa pientä alennusta, kun eivät ihan kaikesta laskuttaneet.
Lisäks sanottiin monta kertaa et halutaan, et ne pestään 60 asteessa (tämä siksi, että luteenmunat kuolee) lupasivat näin tehdä, mutta kuka tietää. Saattovat pestä vaikka käsin haalella vedellä niin, ettei munat kuole. Vaatteet ku haiseekin pesun jälkee aika tunkkasilta. Ja kengät ihan hirveeltä. Mutta kaikkemme ollaan nyt tehty. Lisäks käytettiin koko ilta taas siihen et huuhdeltiin ja pyyhittiin kaikki muut kamat huolellisesti. Hieman tää ludevaara rassaa hermoja, mut mitään ei vaan voi enää tehdä.
Ajattelin kyl et meidän kamat ois voinu viedä näiden saunaan, mutta eivät varmana sallis sitä. Näillä siis yllätykseksemme ihan sairaan hyvä sauna. Ihan ku Suomessa. Eli päästiin pitkästä aikaa saunaan, missä sai ihan heittää vettä kiukaalle. Sit tääl kans ihan kiva uima-allas. Ravintola oli kyllä taas surkeimmasta päästä. Ja huoneessakin juoksee liskot ja torakat seinällä. Kuvittelin hitto, et näin kalliissa paikassa ei liskot juoksentelis seinällä, mut turha luulo. Napattiin iso torakka pähkinäpurkkiin ja vietiin se respan tädille mieltä osottaaksemme :) Ei olla ikinä valitettu mistään missään majapaikassa, mutta täällä Borneolla meistä tullu ehkä vähän hankalia asiakkaita. Koko ajan jotain asiaa respaan. Tai sit majapaikkojen taso vaa surkeempi tai tää ludeasia vähän kiristää meitä.
Nyt odotellaan respassa, josko joku tulis hakee meidät täältä seuraavaan majapaikkaan tip of borneolle. Vaikka senkin kyydin tilaaminen oli taas hiton vaikeeta, kun asioitiin jonkun urpon kaa sähköpostilla, joka ei sitten kai pistänyt tilausta eteenpäin ja sit piti soitella perään. Täällä kaikki pitää kyllä doublechekata että mikään onnistuu. Täällä tosiaankin Thaimaan helppous on vain muisto. Siellä kaikki pyykkäyksestä ja kyydeistä alkaen suju niin mutkattomasti. Täällä tuntuu, että kyllä pitää sumplia ja säätää, että saa hommat hoidettua.
Kaupunki on siis tosi pieni, mutta miksi tultiin tänne niin siksi, että ollaan kuultu et tääl pitäis olla upeita rantoja. Mut niille vähän vaikee päästä. Lonely planetin opas suosittelinkin vuokraa auton kyliltä ja lähtee ite seikkailee Kudatin rantaviivaa. No ilmeisesti tää autovuokraamo menny konkkaan, koska kukaan ei tiennyt siitä kylilläkään mitään.
Kaikki oli kyl tosi ystävällisii kylällä. Varsinkin lapset innoissaan tervehti meitä ja koitti puhuu meille mahdollisimman paljon englantia, jota ymmärrettiin joten kuten. Täällä kun ei vissiin ihan hirveesti valkonaamoja pyöri. Kaupungilla yks tai kaks pientä pää kauppakatua ja siinä kaikki. Yks kiinni oleva pesulaki. Lopulta löydettiin ku tarpeeks monelta kysyttiin. Eli seuraava yö nukuttiin taas rinkat partsilla, kun ei päästy pesetyttää niitä.
Seuraavana päivänä mentiin yöks tällaseen kudat golf & marina resortiin ihan vaa sen takia et mainosti, et niil pesula. Oltiin valmiit maksaa yli 40 euroo yöstä jos vaan saadaan se pesula. Oletettiin myös et hienossa golf paikassa on hyvä pesula. No kakat! Tultiin tänne ja chekattiin ittemme sisään ja kysyttiin laundry servicestä ja vastaus oli et "Ei pysty" prkl! Kauheesti vastaus sisäls muminaa housekeepingistä ja ulkopuolisesta pesulasta ja et meidän pitäis viedä taxilla meidän pyykit jonnekin muualle. Siinä vaiheessa meinas alkaa keittää ja ottaa pannuun taas pikkase!!! Hieman ääntä korottaen alettiin avautuu, että se pesula on nyt löydyttävä, koska ne mainosti sitä sivuillaan ja se oli se syy miks tultiin tänne ja meillä paljon pyykkiä ja halutaan pestä ne NYT! No respan nainen lupas tuplachekata housekeepingiltä ja ilmottaa meille.
Onneks soitti, et onnistuu ja et pyykit tullaan hakee 15 minsan päästä. Ovelle meille tulikin sitten nainen jolla oli hinnasto pesuista. Ollaan totuttu Thaimaassa, että peseminen maksaa jonku euron per kilo. Täällä jokainen vaatekappale hinnoteltiin erikseen ja tajuttiin et siit tulee ihan hirveen kallista,jos pestään kaikki mitä meillä on (lähemmäs 100 euroo). Siinä sit sählättiin ja kyseltiin et eikö voi kilo laskuttaa jos meillä kaks rinkallista kamaa. No eivät voi prkl! Ei auttanut muu ku käydä rinkat läpi ja heittää kaikki turha pois eli noin kaksi pussillista ei pakollisia vaatteita lähti roskii ja pestiin vaa kaikki pakollinen. Saatiin oottaa innolla seuraavaan aamuun laskua joka oli vaan 135 ringgettiä eli n. 30 euroa, mutta huomattavasti kalliimpaa ku Thaimaassa missä ei ois montaa euroa tarvinnu maksaa, eikä ois tarvinnu heittää mitään pois. Saatiin myös tossa pientä alennusta, kun eivät ihan kaikesta laskuttaneet.
Lisäks sanottiin monta kertaa et halutaan, et ne pestään 60 asteessa (tämä siksi, että luteenmunat kuolee) lupasivat näin tehdä, mutta kuka tietää. Saattovat pestä vaikka käsin haalella vedellä niin, ettei munat kuole. Vaatteet ku haiseekin pesun jälkee aika tunkkasilta. Ja kengät ihan hirveeltä. Mutta kaikkemme ollaan nyt tehty. Lisäks käytettiin koko ilta taas siihen et huuhdeltiin ja pyyhittiin kaikki muut kamat huolellisesti. Hieman tää ludevaara rassaa hermoja, mut mitään ei vaan voi enää tehdä.
Ajattelin kyl et meidän kamat ois voinu viedä näiden saunaan, mutta eivät varmana sallis sitä. Näillä siis yllätykseksemme ihan sairaan hyvä sauna. Ihan ku Suomessa. Eli päästiin pitkästä aikaa saunaan, missä sai ihan heittää vettä kiukaalle. Sit tääl kans ihan kiva uima-allas. Ravintola oli kyllä taas surkeimmasta päästä. Ja huoneessakin juoksee liskot ja torakat seinällä. Kuvittelin hitto, et näin kalliissa paikassa ei liskot juoksentelis seinällä, mut turha luulo. Napattiin iso torakka pähkinäpurkkiin ja vietiin se respan tädille mieltä osottaaksemme :) Ei olla ikinä valitettu mistään missään majapaikassa, mutta täällä Borneolla meistä tullu ehkä vähän hankalia asiakkaita. Koko ajan jotain asiaa respaan. Tai sit majapaikkojen taso vaa surkeempi tai tää ludeasia vähän kiristää meitä.
Nyt odotellaan respassa, josko joku tulis hakee meidät täältä seuraavaan majapaikkaan tip of borneolle. Vaikka senkin kyydin tilaaminen oli taas hiton vaikeeta, kun asioitiin jonkun urpon kaa sähköpostilla, joka ei sitten kai pistänyt tilausta eteenpäin ja sit piti soitella perään. Täällä kaikki pitää kyllä doublechekata että mikään onnistuu. Täällä tosiaankin Thaimaan helppous on vain muisto. Siellä kaikki pyykkäyksestä ja kyydeistä alkaen suju niin mutkattomasti. Täällä tuntuu, että kyllä pitää sumplia ja säätää, että saa hommat hoidettua.
lauantai 8. helmikuuta 2014
Kota kinabalu, Borneo ja hiton luteet!
Yllättävän kivuttomasti meni vajaa kolmen tunnin lento kota kinabaluun. Olin jopa säästövinkkelistä etukäteen katsonut että bussilla pääsee keskustaan ja maksaa 5 ringgettiä per nenä sen sijaan et joku taxikuski ois huijannu vähintään 40 rimpulaa meilt.
Piti vielä kertoa tuosta kuala lumpurin lentokentästä. Se on jännä juttu, että nuo lentokenttä tarkastukset on kauheesti kiristynyt terroristi-iskujen jälkeen. Täällä kuala lumpurissa se ei kyllä näkynyt mitenkään. Meku etsimällä etittiin ennen turvatarkastust roskista minne voidaan heittää meidän 1,5 litran vesipullo, mut ei löytynyt. Päästiin turvatarkastuksesta siis läpi meidän vaarallisen vesipullon kanssa. Eikä siinä muutenkaan keltään mitään nesteitä takavarikoitu. Jossain suomessa missä ei oo yhtään maailmankuulua terroristia niin noudatetaan jokaista sääntöä niin tarkkaan, mutta täällä pyh pah!
Okei palataan kota kinabaluun. Löydettiin meidän Asia adventure lodge majapaikkamme, joka todettiin reilussa vuorokaudessa yhdeksi suureksi persläveksi!!! Oltiin varattu se bookingin nettisivuilt, kun oli saanut ihan ok arvosteluja. Kun päästiin meidän huoneeseen, ni prkl heti ku avas oven niin lattialla oli litistynyt kuivunut lisko, eikä huone muutenkaan kauheen puhdas ollut. Huoneessa oli yks parisänky eli käytännössä patjat lattialla ja kerrossänky ja ei ilmastointia, mikä netissä oltiin tilattu ja maksettu. Lähdettiin siis alakertaan kyselee meidän ilmastoinnin perään. Mummeli tiskillä vaa naureskeli, et ei ole, mut saitte perhehuoneen, ei tuu alennusta! Tästä tulistuneina tsekattiin naapurihostellin huonetilanne ja kun todettiin, että siellä vapaa huone niin mentiin takas meidän paikaan ja ilmotettiin, että halutaan lähteä nyt. Paikalle oli tullut aiemman mummelin tytär, joka ilmeisesti omisti paikan. Ja se oli ihan ihmeissään ja koska se niin pahotteli ja anto meille alennusta ja lupas huomenna siirtää meidät ilmastointi huoneeseen, ku sellainen vapautuu, niin luvattiin jäädä. Ku ei se loppupeleissä ollu siitä ilmastoinnista kiinni vaan siit , että meitä koitettiin kusettaa.
No mentiin takas meidän huoneeseen ja tsekattiin meidän patja ja ei näkyny luteen jälkiä. Iltayöstä kun oltiin menossa nukkuu niin jotenkin tuli siit huoneest kuitenkin sellai olo, että siel vois ihan hyvin olla luteita. Riki alko tutkii sen karrossängyn patjoja ja toisen patjan päädys oli outoja mustia läikkiä ja me alettiin pohtii et voiko olla luteista ja meidän patjat kuitenkin siistit. Alettiin jo nukkuukin valot päällä, ku alettiin panikoimaan, et jos siel onkin luteita. Lopult todettiin et nyt valot sammuu ei tääl mitää oo.
Seuraavana päivänä meidät siirrettiin sit siihen ilmastointihuoneeseen mikä oli jo vähän siistimmän oloinen huone ja patjakin oli puhtaannäköinen alla olevaa puukehikkoa tosin en päässy tutkii, kun oli maassa kiinni. Jätettiin kamat sinne ja lähettiin kylille. Illalla kun tultiin takas ja chillailtiin meidän huoneessa, niin eka Riki näki meidän seinässä menevän luteen. Ei ittu! Sit tutkittiin sänky uudestaan, mitään ei näkynyt, mutta samassa mun nilkassa kiipes toinen lude, prkl! Siin vaiheessa kaikki kamat vauhdilla ulos huoneesta. Koitettiin vähän pudistella niit ennen ku tungettiin rinkkaan. Samassa paikan työntekijä tuli paikalle ja näytettiin sille meidän tappamat kaksi sänkyludetta. Se vaa huokas ja myöns et ne on luteita ja hän soittaa pomolleen ja käski säilyttää ötökät.
Siin ooteltii hetki et pomo nainen tuli paikalle ja alettiin sit tappelee rahasta. Me vaadittiin kaikkia rahoja takas, mut hän pahotteli ja lupas antaa vaan yhen yön rahat takas eli sen tulevan yön. Koska viime yö oltiin toisessa huoneessa ja siel ei varmaa ollu luteita. Ketut! Ihan salee se koko kerros kuhisi niit luteita ku saman huoneen reunustalla kaikki viis huonetta reikäsine seinineen. Noh Riki oiskin jääny vääntää sinne varmaan, mut mä en jaksanu, oli ilta ja halusin löytää uuden huoneen, joten he saivat pitää sen 9 euroo siit ekasta huoneesta. Odotellaan vaan, että saadaan bookingista sellai majapaikan arviointi kaavake, mikä julkastaan netissä. Siihen ku kirjottaa isolla BEDBUGS! Niin muutama matkaaja jättää kyseisen paikan välistä. Ja tää omistaja sano viel, et hän pyytää heti äitinsä siivoo sen huonee, ihan ku se jotain auttais. Kerrottiin et se pitäis myrkyttää ni se omistaja vaa nyökytteli eli ei salee hoida niin luteita kunnolla pois. Kaiken lisäks näin edellisenä päivänä ku tän meidän tulevan huoneen ovi oli auki ja patja ilman lakanoita vaikka siel piti olla joku jenkkipariskunta. Ettei vaa ois ollu niin, ettei saatu meidän ilmastointihuonetta heti, ku koittivat huonosti puhdistaa sitä luteista just parhaillaan. Kuka tietää. Ois vaa pitäny lähtee koko paikasta ekana iltana, kun oli huono kutina paikasta. Mut ei voi mitään, kaikesta oppii!
No me päästiin seuraavaan rainforest lodgeen, mikä oli oikein kiva ja siel oli parveke mihin saatiin yöks laitettuu meidän kamat. Käytiin viel ostaa illalla kaupasta jotain torakkamyrkkyy ja desinfioivaa pesuainetta ja siel partsilla sit ravisteltiin vaatteita ja myrkyteltiin ja pyyhittiin kovia asioita...et sellai ihana illan vietto.
Seuraavana aamuna lähettiinkin jo aikasin aamusta bussipysäkille, josta lähti bussit Kudatiin. Saavuttiin ennen seiskaa niin bussi lähti siinä kasin jälkeen, ku se oli saatu täyteen. Täällä vissiin bussit vähä lähtee just silloin, kun on tarpeeks matkustajii. Ei silloin ku jotku aikataulut sanois. Tääkin matka kesti jonku reilun tunnin pidempää ku piti, koska bussi aina poikkes pääreitilt jonnekin pikku hiekkakinttupoluille heittää porukkaa ihan pihalle saakka kotiin :) oikein ystävällistä :)
Kota kinabalussa meinas kyllä Malesia ottaa pannuun ihan hirmusesti tän ludeshown myötä, mutta ei lannistuta. Vielä Malesiasta löytyy joku kiva paikka. Jos jotain hyvää haluu löytää kota kinabalun vierailusta niin siel oli oikein kiva ravintola El centro. Mistä sai hyvää länkkäriruokaa, hyvii juomii ja me saatiin osallistua pubivisaankin. Oltiin ihan keskivertoja tässä tietovisassa mikä tietty suosi natiivi englanninpuhujia, koska pitäjä oli aussi. Mut kyl se kysy Rovion pelistäkin, mihin vastaus oli Angry birds :) Sit kaupungissa oli kivan paljon apteekkeja, että saatiin tuhlattuu sellai reilu 150 euroo meidän 36 pilleriin Malaronea eli malarialääkettä. Kuala lumpurista kun ei löydetty lääkettä, mut onneks täältä ennen ku lähetään yhtään syvemmälle pusikkoon.
Piti vielä kertoa tuosta kuala lumpurin lentokentästä. Se on jännä juttu, että nuo lentokenttä tarkastukset on kauheesti kiristynyt terroristi-iskujen jälkeen. Täällä kuala lumpurissa se ei kyllä näkynyt mitenkään. Meku etsimällä etittiin ennen turvatarkastust roskista minne voidaan heittää meidän 1,5 litran vesipullo, mut ei löytynyt. Päästiin turvatarkastuksesta siis läpi meidän vaarallisen vesipullon kanssa. Eikä siinä muutenkaan keltään mitään nesteitä takavarikoitu. Jossain suomessa missä ei oo yhtään maailmankuulua terroristia niin noudatetaan jokaista sääntöä niin tarkkaan, mutta täällä pyh pah!
Okei palataan kota kinabaluun. Löydettiin meidän Asia adventure lodge majapaikkamme, joka todettiin reilussa vuorokaudessa yhdeksi suureksi persläveksi!!! Oltiin varattu se bookingin nettisivuilt, kun oli saanut ihan ok arvosteluja. Kun päästiin meidän huoneeseen, ni prkl heti ku avas oven niin lattialla oli litistynyt kuivunut lisko, eikä huone muutenkaan kauheen puhdas ollut. Huoneessa oli yks parisänky eli käytännössä patjat lattialla ja kerrossänky ja ei ilmastointia, mikä netissä oltiin tilattu ja maksettu. Lähdettiin siis alakertaan kyselee meidän ilmastoinnin perään. Mummeli tiskillä vaa naureskeli, et ei ole, mut saitte perhehuoneen, ei tuu alennusta! Tästä tulistuneina tsekattiin naapurihostellin huonetilanne ja kun todettiin, että siellä vapaa huone niin mentiin takas meidän paikaan ja ilmotettiin, että halutaan lähteä nyt. Paikalle oli tullut aiemman mummelin tytär, joka ilmeisesti omisti paikan. Ja se oli ihan ihmeissään ja koska se niin pahotteli ja anto meille alennusta ja lupas huomenna siirtää meidät ilmastointi huoneeseen, ku sellainen vapautuu, niin luvattiin jäädä. Ku ei se loppupeleissä ollu siitä ilmastoinnista kiinni vaan siit , että meitä koitettiin kusettaa.
No mentiin takas meidän huoneeseen ja tsekattiin meidän patja ja ei näkyny luteen jälkiä. Iltayöstä kun oltiin menossa nukkuu niin jotenkin tuli siit huoneest kuitenkin sellai olo, että siel vois ihan hyvin olla luteita. Riki alko tutkii sen karrossängyn patjoja ja toisen patjan päädys oli outoja mustia läikkiä ja me alettiin pohtii et voiko olla luteista ja meidän patjat kuitenkin siistit. Alettiin jo nukkuukin valot päällä, ku alettiin panikoimaan, et jos siel onkin luteita. Lopult todettiin et nyt valot sammuu ei tääl mitää oo.
Seuraavana päivänä meidät siirrettiin sit siihen ilmastointihuoneeseen mikä oli jo vähän siistimmän oloinen huone ja patjakin oli puhtaannäköinen alla olevaa puukehikkoa tosin en päässy tutkii, kun oli maassa kiinni. Jätettiin kamat sinne ja lähettiin kylille. Illalla kun tultiin takas ja chillailtiin meidän huoneessa, niin eka Riki näki meidän seinässä menevän luteen. Ei ittu! Sit tutkittiin sänky uudestaan, mitään ei näkynyt, mutta samassa mun nilkassa kiipes toinen lude, prkl! Siin vaiheessa kaikki kamat vauhdilla ulos huoneesta. Koitettiin vähän pudistella niit ennen ku tungettiin rinkkaan. Samassa paikan työntekijä tuli paikalle ja näytettiin sille meidän tappamat kaksi sänkyludetta. Se vaa huokas ja myöns et ne on luteita ja hän soittaa pomolleen ja käski säilyttää ötökät.
Siin ooteltii hetki et pomo nainen tuli paikalle ja alettiin sit tappelee rahasta. Me vaadittiin kaikkia rahoja takas, mut hän pahotteli ja lupas antaa vaan yhen yön rahat takas eli sen tulevan yön. Koska viime yö oltiin toisessa huoneessa ja siel ei varmaa ollu luteita. Ketut! Ihan salee se koko kerros kuhisi niit luteita ku saman huoneen reunustalla kaikki viis huonetta reikäsine seinineen. Noh Riki oiskin jääny vääntää sinne varmaan, mut mä en jaksanu, oli ilta ja halusin löytää uuden huoneen, joten he saivat pitää sen 9 euroo siit ekasta huoneesta. Odotellaan vaan, että saadaan bookingista sellai majapaikan arviointi kaavake, mikä julkastaan netissä. Siihen ku kirjottaa isolla BEDBUGS! Niin muutama matkaaja jättää kyseisen paikan välistä. Ja tää omistaja sano viel, et hän pyytää heti äitinsä siivoo sen huonee, ihan ku se jotain auttais. Kerrottiin et se pitäis myrkyttää ni se omistaja vaa nyökytteli eli ei salee hoida niin luteita kunnolla pois. Kaiken lisäks näin edellisenä päivänä ku tän meidän tulevan huoneen ovi oli auki ja patja ilman lakanoita vaikka siel piti olla joku jenkkipariskunta. Ettei vaa ois ollu niin, ettei saatu meidän ilmastointihuonetta heti, ku koittivat huonosti puhdistaa sitä luteista just parhaillaan. Kuka tietää. Ois vaa pitäny lähtee koko paikasta ekana iltana, kun oli huono kutina paikasta. Mut ei voi mitään, kaikesta oppii!
No me päästiin seuraavaan rainforest lodgeen, mikä oli oikein kiva ja siel oli parveke mihin saatiin yöks laitettuu meidän kamat. Käytiin viel ostaa illalla kaupasta jotain torakkamyrkkyy ja desinfioivaa pesuainetta ja siel partsilla sit ravisteltiin vaatteita ja myrkyteltiin ja pyyhittiin kovia asioita...et sellai ihana illan vietto.
Seuraavana aamuna lähettiinkin jo aikasin aamusta bussipysäkille, josta lähti bussit Kudatiin. Saavuttiin ennen seiskaa niin bussi lähti siinä kasin jälkeen, ku se oli saatu täyteen. Täällä vissiin bussit vähä lähtee just silloin, kun on tarpeeks matkustajii. Ei silloin ku jotku aikataulut sanois. Tääkin matka kesti jonku reilun tunnin pidempää ku piti, koska bussi aina poikkes pääreitilt jonnekin pikku hiekkakinttupoluille heittää porukkaa ihan pihalle saakka kotiin :) oikein ystävällistä :)
Kota kinabalussa meinas kyllä Malesia ottaa pannuun ihan hirmusesti tän ludeshown myötä, mutta ei lannistuta. Vielä Malesiasta löytyy joku kiva paikka. Jos jotain hyvää haluu löytää kota kinabalun vierailusta niin siel oli oikein kiva ravintola El centro. Mistä sai hyvää länkkäriruokaa, hyvii juomii ja me saatiin osallistua pubivisaankin. Oltiin ihan keskivertoja tässä tietovisassa mikä tietty suosi natiivi englanninpuhujia, koska pitäjä oli aussi. Mut kyl se kysy Rovion pelistäkin, mihin vastaus oli Angry birds :) Sit kaupungissa oli kivan paljon apteekkeja, että saatiin tuhlattuu sellai reilu 150 euroo meidän 36 pilleriin Malaronea eli malarialääkettä. Kuala lumpurista kun ei löydetty lääkettä, mut onneks täältä ennen ku lähetään yhtään syvemmälle pusikkoon.
Kuala lumpur
Lähdettiin Georgetownista Kuala lumpuriin ihan törkeen hienolla bussilla. Se bussi oli ku suoraan johonkin woodstockiin menossa ja kaikilla oli tilaa istua vähintään yhtä paljon ku lentokoneen ykkösluokassa. Jokaselle riville mahtu siis vaan kolme penkkiä normaalin neljän sijaan, koska oli niin isot penkit, joista sai keposee selkänojan taakse ilman, et se on takanaistuvan otsassa. Ja sisustus oli niin pärtsiä kirjavaa oranssia ja vihreä puffi rimpsulaverhoineen että ei huhhuh :D eikä maksanut ku 38 rimmeriä per naama eli reilu 8 euroo sellai 6,5 tunnin matka....ois tosin menny ainakin 1,5 tuntii nopeemmin ilman kaikkia pysähdyksiä mm. Kuskin oli pakko päästä puolessa välissä syömään ja siihen tuli puolen tunnin ruokatauko. Meillehän myös lippuja myydessä sanottiin, et matka kestää 5 tuntia :)
Ekaa kertaa törmättiin yllättävän reiluun taxikuskiin ja vielä kuala lumpurissa. Pyydettiin sitä viemään meidät meidän submarine guesthouseen chinatowniin ja se vaan sano et kävelkää, chinatown on 2 minuuttia tohon suuntaan. Sen sijaan ois hyvin voinu sopii meidän kaa jonkun törkeen hinnan, ku mittareita ei suostuta käyttää ja ajeluttaa meit vähä rinkii :D mut ei! Onneks oli helposti löydettävä majapaikka loppupeleissä.
Meidän oikein ok majapaikka oli siis chinatownissa ja lähettiin vesi kielellä pitkän matkan jälkeen etsii jotain hyvää kiinalaista ruokaa. Ihan vieressä olikin vilkas katu kaikkine kojuineen jotka halus myydä meille kaikkee feikkii ja myös paljon ruokapaikkoja. Mentiin yhteen ja jestas mitä ylihintasta kakkaa saatiinkaan!!! No fried rice oli ihan ok, sitä on vaikee mokata ihan hirveen pahasti. Mut satay kanavartaat mitkä yleensä ollu ihan jumalaisen hyviä thaimaan puolella tuli ekan kerran meille ensinnäkin pöytään ihan raakoina. Liha oli lisäks punasta, mikä on kanalla hieman omituista!?! Lähetettiin ne takas keittiöön. Siin vaiheesku saatiin ne toisen kerran ni ruokahalu niiden osalta kadonnu. Ne maistukin ihan oudolta ja oli edelleen hieman raa'an oloisia. Jätettiin siis syömättä.
Tästä päästäänkin ruoan laatuun, mikä on yllättävän kakka Thaimaaseen verrattuna, vaikka hinta vähintään sama ellei korkeempi. Kanaruoat useimmiten sellasia et puolet kanasta on jännettä, limasta nahkaa ja luita. On myös paljon mauttomampia. Thaimaassa halpa katuruoka oli aina ainakin ok ja ihan mielellään söi. Täällä sitä on pari kertaa pitäny miettii halvan katuruoan kohalla ottaisinko ennemmin selkääni kuin söisin annoksen. Eikä tarvii olla ees halpa katuruoka...ihan hienon hotellin ravintolassakin saa enemmän nahkaa, luita ja jänteitä annoksessaan kuin kanaa. Thaimaas syötiin mielellään 3 kertaa päivässä ulkona. Täällä on riittänyt yks kerta ja aamupalat ja iltapalat sitten hedelminä ynnä muina naposteltavina. Ja ollaan alettu skippaa muutenkin noita katukeittiöitä ruokapaikkoina ja koitettu ettii jotain laadukkaampaa, välillä onnistuen :) Rikikään ei enää saa sen lemppari coconushakeja, kun eivät malesiassa harrasta shakeja ollenkaan.
Ekaa kertaa reissun aikana päästiin käyttää metroakin, mikä aina tuntuu ihanan helpolta ja selvältä tavalta matkustaa. Mentiin kattoo petronas towerit ja kiertelee niiden yhteydessä olevaa ostaria. Rikikin alkanut viihtyy tääl Malesiassa ostareill lähinnä sen takia, että niissä aina parhaat ilmastoinnit. Malesian ilma kun tuntuu jotenkin viel kuumemmalta ja kosteemmalta kuin thaimaan. Ostarilt saatiin poikkeuksena tosi hyvää japanilaista ruokaa. Ja no olihan ne petronas toweritkin ihan komeet ku alko hämärtää ja niiden valaistuskin näky paremmin. Petronastorneihinhan pääsis sisällekin opaskierrokselle, mut lippuja pitäis alkaa jonottaa aamukasilta, joten ei jaksettu. Toisena päivänä käytiin berjaya times square ostarilla, mihin oikein rakennettu huvipuistokin sisälle.
Kuala lumpurissa oltiin siis vaan pari päivää kunnes saatiin päätettyä mitä seuraavaksi. Päätettiin ostaa lennot borneon kota kinabaluun. Vikaks yöks mentiinkin sellasen hotlaan mikä oli lähellä lentokenttää ku lennot lähti aamulla niin aikasin, ettei oltais ehkä keskustasta keretty. Eli vika päivä ja yö vietettiin keskellä ei mitään. Mut matkalla sinne nähtiin sepangin formularata. Harmi, et formulakisat siel vissiin vast maaliskuun lopussa.
Ekaa kertaa törmättiin yllättävän reiluun taxikuskiin ja vielä kuala lumpurissa. Pyydettiin sitä viemään meidät meidän submarine guesthouseen chinatowniin ja se vaan sano et kävelkää, chinatown on 2 minuuttia tohon suuntaan. Sen sijaan ois hyvin voinu sopii meidän kaa jonkun törkeen hinnan, ku mittareita ei suostuta käyttää ja ajeluttaa meit vähä rinkii :D mut ei! Onneks oli helposti löydettävä majapaikka loppupeleissä.
Meidän oikein ok majapaikka oli siis chinatownissa ja lähettiin vesi kielellä pitkän matkan jälkeen etsii jotain hyvää kiinalaista ruokaa. Ihan vieressä olikin vilkas katu kaikkine kojuineen jotka halus myydä meille kaikkee feikkii ja myös paljon ruokapaikkoja. Mentiin yhteen ja jestas mitä ylihintasta kakkaa saatiinkaan!!! No fried rice oli ihan ok, sitä on vaikee mokata ihan hirveen pahasti. Mut satay kanavartaat mitkä yleensä ollu ihan jumalaisen hyviä thaimaan puolella tuli ekan kerran meille ensinnäkin pöytään ihan raakoina. Liha oli lisäks punasta, mikä on kanalla hieman omituista!?! Lähetettiin ne takas keittiöön. Siin vaiheesku saatiin ne toisen kerran ni ruokahalu niiden osalta kadonnu. Ne maistukin ihan oudolta ja oli edelleen hieman raa'an oloisia. Jätettiin siis syömättä.
Tästä päästäänkin ruoan laatuun, mikä on yllättävän kakka Thaimaaseen verrattuna, vaikka hinta vähintään sama ellei korkeempi. Kanaruoat useimmiten sellasia et puolet kanasta on jännettä, limasta nahkaa ja luita. On myös paljon mauttomampia. Thaimaassa halpa katuruoka oli aina ainakin ok ja ihan mielellään söi. Täällä sitä on pari kertaa pitäny miettii halvan katuruoan kohalla ottaisinko ennemmin selkääni kuin söisin annoksen. Eikä tarvii olla ees halpa katuruoka...ihan hienon hotellin ravintolassakin saa enemmän nahkaa, luita ja jänteitä annoksessaan kuin kanaa. Thaimaas syötiin mielellään 3 kertaa päivässä ulkona. Täällä on riittänyt yks kerta ja aamupalat ja iltapalat sitten hedelminä ynnä muina naposteltavina. Ja ollaan alettu skippaa muutenkin noita katukeittiöitä ruokapaikkoina ja koitettu ettii jotain laadukkaampaa, välillä onnistuen :) Rikikään ei enää saa sen lemppari coconushakeja, kun eivät malesiassa harrasta shakeja ollenkaan.
Ekaa kertaa reissun aikana päästiin käyttää metroakin, mikä aina tuntuu ihanan helpolta ja selvältä tavalta matkustaa. Mentiin kattoo petronas towerit ja kiertelee niiden yhteydessä olevaa ostaria. Rikikin alkanut viihtyy tääl Malesiassa ostareill lähinnä sen takia, että niissä aina parhaat ilmastoinnit. Malesian ilma kun tuntuu jotenkin viel kuumemmalta ja kosteemmalta kuin thaimaan. Ostarilt saatiin poikkeuksena tosi hyvää japanilaista ruokaa. Ja no olihan ne petronas toweritkin ihan komeet ku alko hämärtää ja niiden valaistuskin näky paremmin. Petronastorneihinhan pääsis sisällekin opaskierrokselle, mut lippuja pitäis alkaa jonottaa aamukasilta, joten ei jaksettu. Toisena päivänä käytiin berjaya times square ostarilla, mihin oikein rakennettu huvipuistokin sisälle.
Kuala lumpurissa oltiin siis vaan pari päivää kunnes saatiin päätettyä mitä seuraavaksi. Päätettiin ostaa lennot borneon kota kinabaluun. Vikaks yöks mentiinkin sellasen hotlaan mikä oli lähellä lentokenttää ku lennot lähti aamulla niin aikasin, ettei oltais ehkä keskustasta keretty. Eli vika päivä ja yö vietettiin keskellä ei mitään. Mut matkalla sinne nähtiin sepangin formularata. Harmi, et formulakisat siel vissiin vast maaliskuun lopussa.
lauantai 1. helmikuuta 2014
Georgetown, Penang
Langkawilta lähdettiin lautalla kohti Penangin Georgetownia. Langkawis tää lauttaterminaali oli muuten sairaan hieno, ihan ku joku lentokenttä kaikkine myymälöineen ja laukun läpivalaisujen kera. Ekaa kertaa reissussa pelotti hieman mun victorinoxin puolesta, joka oli mun käsilaukussa. Onneks läpivalasu äijät vaa laiskasti makas tuoleissaan, eikä ollu kiinnostuneita mun linkkarista. Riki jo ehotti et siit pitäis katkasta se ison veitsen kärki, niin ei vaikuttais niin terroristi vehkeeltä, mut en haluu. Katkastaessa se kärki korkeintaan lentäis jonku ottaan.
Noh mut kolmen tunnin lauttamatka meni taas kivasti torkkuen pahoinvointipillerin ansiosta.
Valittiin georgetown meidän kohteeks, koska pari suomalaista langkawilla oli kuullu et tääl on isot bileet ku kiinalainen uus vuos vaihtuu eli 30. Ja 31. päivä tammikuuta, koska tääl paljon kiinalaisia. Lisäks olin nähny kivoja kuvia tän paikan vanhoista rakennuksista. Mitä tulee isoihin uudenvuoden bileisiin niin pyh pah sanon minä. Tää kaupunki on ihan kuollut mesta.
Alettiin tääl kyselee ihmisiltä, et missä ois juhlintaa niin eka hostellin mies sano et ei ole ennen 2. Helmikuuta mitään. Et vaikka 30. ja 31. on paikalliset juhlapyhät ja vapaapäivät niin kunnon karnevaali juhlat vast 2. päivä. Ei perse, ei voi pitää paikkaansa! Koska tultiin tänne vaan juhlien takia jotain on pakko olla ja oltiin päätetty lähtee 1. Päivä toiseen kaupunkiin. Noh sen huomas et juhlapyhät oli päällänsä, koska melkein kaikki liikkeet kiinni. Isoissa ostareissakin vaan harva kauppa auki.
Seuraavaks kysyttiin yhelt kiinalaiselta viinakaupan pitäjältä et tietääks se jotain juhlista ja totes et tänään eli 30. päivä ei mitään, mut huomenna jossain tuolla liikennevalojen oikealla puolella on porukkaa :S just!
Meidän hotellin respan mies puolestaan kerto meille yhen puiston missä iltaysistä puolilleöin ois juhlintaa 30. Päivä. No me mentiin sitten sinne ilta kymmenen jälkeen ja siel ei ollu mitään tietoo juhlista. Joitain perheitä vaa chillamassa. Noh olihan se kivan tunnelmallista kävellä pimeessä puistossa.
Käveltiin sit hotellille parin kilsan matka ja nähtiin kyl kuinka katuja koristeltiin hienoilla punasilla paperilyhdyillä, jotka roikku katujen yllä ja pikku esiintymislavoja tehtiin sinne tänne chinatown little india aluetta. Mut mitään merkkejä juhlista muuten ei ollu. Paitsi muutamat yksittäiset ilotuliteet aina jossain päin. Eli suuret juhlat vissiin vast 2. päivä ja me missataan ne :( noh ei aina voi voittaa. Ilmeisesti nää pyhät on perheiden kokoontumista varten ja pyhien jälkeen sitten juhlitaan. Uutta vuotta kun juhlitaan aina 15. Päivään saakka.Meidän georgetown kokemus on ollu siis tällai puoliks suljetussa kaupungissa hengailuu.
On ollu ihan kiva kyl nähä tää kulttuurien kirjo täällä. Samalla kadulla on muslimien moskeija, kiinalaisten temppeli, hindujen temppeli ja anglikaanikirkko. Kiinalaisten temppelis käytiin sisälläkin ja nähtiin ku munkki vaa räpläs kännyä. Kaikki paikalliset kiinalaiset oli jotain suitsukkeita siellä polttelemassa ja mahdollisesti toivomassa jotais. Hengille tuotiin kukkia ja ruokaa.
Muslimien moskeijaankin koitettin mennä, mut ei sinne päässy turistit pyörii. Sinne ois vaa saanu mennä rukoilee. Oli vissiin rukoiluaika. Ulkopuolella oli lisäks iso taulu mikä kerto, et milloin ei saa tulla ja kuka ei saa tulla yms. ohjeita ja kieltoja. Esimerkiksi nainen jolla on menkat niin ei ois saanu tulla moskeijaan. Saastuttais varmaan koko pyhän tilan. Mua vaa kiinnostaa millä ne sitäkin vahtii.....onks niil joku menkkakoira siin ovella haistelemassa ja heti ku se haukkuu niin joku ohjaa sisääntulevan naisen pois :S
Meidän hotellin ihan vieressä on sit tollai hindujen temppeli tai vastaava. Et aina aamulla varhain tyyliin kuuden aikaan hindujen kellot koittaa kalkattaa meidät hereille, mut me käännetään kylkee ja jatketaan unia.
Asiasta kukkaruukkuun eli meidän hotelliin. Ekaa kertaa meil on varmaa oikee hotelli eikä mikää guesthouse. Meil oikein 25 euron queen deluxe huonekin. Queen meinaa siis sitä et meil on parisänky ja deluxe varmaan sitä, että meillä on lämmin vesi suihkussa, länkkärivessa mihin saa heittää paperia, lavuaari mikä ei vuoda, käsienpesusaippuaa, fööni, ilmastointi, peitto, telkkari sätkyvällä kuvalla, puhelin, pöytä, tuoli, peili, ikkuna ja ennen kaikkea huone jossa ei oo yhtään ötökkää tai liskon mentävää aukkoo ulkoilmaan. Huone on aika pieni ja vessaankaan ei oo voitu laittaa oikeeta ovee, kun ei mahtuis aukee ilmastointilaitteen sijainnin takia eli vessassa on haitariovi, joka ei pidä mitään ääntä sisällään. Eikä oo nettii. Mut tää on niin luksusta meille!!! Tääl ei edes haise kakka ja viemärit.....voi olla että ei voida mennä enää mihinkään queen deluxea huonompaan majapaikkaan :D Kuala lumpuristakin varattiin jo 15 euron queen deluxe huone.
Päätettiin siis lähtee täältä kuala lumpuriin huomenna 1.2. Kun ei keksitty viel muutakaan paikkaa. Oltais haluttu ehkä perhentian saarille, mutta ne on kiinni monsuunisateiden takia kokonaan turismilta. Sit ku kysyttiin täältä matkatoimiston tyypeilt, et mitä hienoi paikkoi malesiassa on et minne kandeis mennä niin ne oli ihan huuli pyöreenä. Ehdotteli vaa Thaimaata tai Langkawia missä ollaan jo oltu. Sit ne keksi cameron highlandsin vuoristossa teeviljelmineen, mut siinä kaikki. Ilmeisesti niiden mielestä malesiassa ei oo mitää paikkaa missä kannattais käydä. Eli mieleen tuli jo ajatus että Malesia on paska maa! No eih, annetaan viel mahdollisuus tälle maalle. Mennään kuala lumpuriin ja sielt sit varmaan borneolle tai tioman saarille saas kattoo....
Meidän vikana iltana ei jaksettu metsästää enää olemattomia juhlia. Luovutettiin. Meidän vieressä on sen sijaan monta ostaria ja 1. Avenue ostarilla on 8.kerroksessa eli ylimmässä hieno näköalaikkuna, peliluola, karaokehuoneita, leffateatteri yms. Ostettiin illaksi leffaliput Robocop leffaan. Ensi-illassa täällä aiempana iltana. Saatiin viel sellai kahdenistuttava loossi penkki, eli oltiin kunnon treffeillä. Leffaliput 3-4 euroo kpl tällee perjantai iltana uudessa ostarissa, et ei paha. Teatteri oli kaiken kaikkiaan ihan hieno ja leffakin yllättävän ok.
Pitää viel avautuu tän kaupungin intialaisista. Tekis mieli lyödä melkeen jokaista vastaantulevaa intialaista käsilaukulla ottaan. Oikeesti ne tuijottaa ihan häpeilemättä aina meikäläistä ja varmaa kaikkia naisia päästä varpaisiin aina ku kävelee ohi. Näyttää just silt et miettii et kenen naisen kimppuun sitä nurkan takana hyökkäis. Onneks on Riki. Yksin pelottais ehkä vähä pimees kävellä niiden ohi ku ne maleksii tuol isoissa äijälaumoissa kadulla tuijottaen naisia.
Toinen melkee yhtä ällö asia on päänkokoset rotat, joiden nähtiin tunkeutuvan viemäreistä kadulle. Siinä vieressä istuva kissakin meinas lähtee karkuun, ku viemärist tulee melkeen hänenkokonen otus.
Noh mut kolmen tunnin lauttamatka meni taas kivasti torkkuen pahoinvointipillerin ansiosta.
Valittiin georgetown meidän kohteeks, koska pari suomalaista langkawilla oli kuullu et tääl on isot bileet ku kiinalainen uus vuos vaihtuu eli 30. Ja 31. päivä tammikuuta, koska tääl paljon kiinalaisia. Lisäks olin nähny kivoja kuvia tän paikan vanhoista rakennuksista. Mitä tulee isoihin uudenvuoden bileisiin niin pyh pah sanon minä. Tää kaupunki on ihan kuollut mesta.
Alettiin tääl kyselee ihmisiltä, et missä ois juhlintaa niin eka hostellin mies sano et ei ole ennen 2. Helmikuuta mitään. Et vaikka 30. ja 31. on paikalliset juhlapyhät ja vapaapäivät niin kunnon karnevaali juhlat vast 2. päivä. Ei perse, ei voi pitää paikkaansa! Koska tultiin tänne vaan juhlien takia jotain on pakko olla ja oltiin päätetty lähtee 1. Päivä toiseen kaupunkiin. Noh sen huomas et juhlapyhät oli päällänsä, koska melkein kaikki liikkeet kiinni. Isoissa ostareissakin vaan harva kauppa auki.
Seuraavaks kysyttiin yhelt kiinalaiselta viinakaupan pitäjältä et tietääks se jotain juhlista ja totes et tänään eli 30. päivä ei mitään, mut huomenna jossain tuolla liikennevalojen oikealla puolella on porukkaa :S just!
Meidän hotellin respan mies puolestaan kerto meille yhen puiston missä iltaysistä puolilleöin ois juhlintaa 30. Päivä. No me mentiin sitten sinne ilta kymmenen jälkeen ja siel ei ollu mitään tietoo juhlista. Joitain perheitä vaa chillamassa. Noh olihan se kivan tunnelmallista kävellä pimeessä puistossa.
Käveltiin sit hotellille parin kilsan matka ja nähtiin kyl kuinka katuja koristeltiin hienoilla punasilla paperilyhdyillä, jotka roikku katujen yllä ja pikku esiintymislavoja tehtiin sinne tänne chinatown little india aluetta. Mut mitään merkkejä juhlista muuten ei ollu. Paitsi muutamat yksittäiset ilotuliteet aina jossain päin. Eli suuret juhlat vissiin vast 2. päivä ja me missataan ne :( noh ei aina voi voittaa. Ilmeisesti nää pyhät on perheiden kokoontumista varten ja pyhien jälkeen sitten juhlitaan. Uutta vuotta kun juhlitaan aina 15. Päivään saakka.Meidän georgetown kokemus on ollu siis tällai puoliks suljetussa kaupungissa hengailuu.
On ollu ihan kiva kyl nähä tää kulttuurien kirjo täällä. Samalla kadulla on muslimien moskeija, kiinalaisten temppeli, hindujen temppeli ja anglikaanikirkko. Kiinalaisten temppelis käytiin sisälläkin ja nähtiin ku munkki vaa räpläs kännyä. Kaikki paikalliset kiinalaiset oli jotain suitsukkeita siellä polttelemassa ja mahdollisesti toivomassa jotais. Hengille tuotiin kukkia ja ruokaa.
Muslimien moskeijaankin koitettin mennä, mut ei sinne päässy turistit pyörii. Sinne ois vaa saanu mennä rukoilee. Oli vissiin rukoiluaika. Ulkopuolella oli lisäks iso taulu mikä kerto, et milloin ei saa tulla ja kuka ei saa tulla yms. ohjeita ja kieltoja. Esimerkiksi nainen jolla on menkat niin ei ois saanu tulla moskeijaan. Saastuttais varmaan koko pyhän tilan. Mua vaa kiinnostaa millä ne sitäkin vahtii.....onks niil joku menkkakoira siin ovella haistelemassa ja heti ku se haukkuu niin joku ohjaa sisääntulevan naisen pois :S
Meidän hotellin ihan vieressä on sit tollai hindujen temppeli tai vastaava. Et aina aamulla varhain tyyliin kuuden aikaan hindujen kellot koittaa kalkattaa meidät hereille, mut me käännetään kylkee ja jatketaan unia.
Asiasta kukkaruukkuun eli meidän hotelliin. Ekaa kertaa meil on varmaa oikee hotelli eikä mikää guesthouse. Meil oikein 25 euron queen deluxe huonekin. Queen meinaa siis sitä et meil on parisänky ja deluxe varmaan sitä, että meillä on lämmin vesi suihkussa, länkkärivessa mihin saa heittää paperia, lavuaari mikä ei vuoda, käsienpesusaippuaa, fööni, ilmastointi, peitto, telkkari sätkyvällä kuvalla, puhelin, pöytä, tuoli, peili, ikkuna ja ennen kaikkea huone jossa ei oo yhtään ötökkää tai liskon mentävää aukkoo ulkoilmaan. Huone on aika pieni ja vessaankaan ei oo voitu laittaa oikeeta ovee, kun ei mahtuis aukee ilmastointilaitteen sijainnin takia eli vessassa on haitariovi, joka ei pidä mitään ääntä sisällään. Eikä oo nettii. Mut tää on niin luksusta meille!!! Tääl ei edes haise kakka ja viemärit.....voi olla että ei voida mennä enää mihinkään queen deluxea huonompaan majapaikkaan :D Kuala lumpuristakin varattiin jo 15 euron queen deluxe huone.
Päätettiin siis lähtee täältä kuala lumpuriin huomenna 1.2. Kun ei keksitty viel muutakaan paikkaa. Oltais haluttu ehkä perhentian saarille, mutta ne on kiinni monsuunisateiden takia kokonaan turismilta. Sit ku kysyttiin täältä matkatoimiston tyypeilt, et mitä hienoi paikkoi malesiassa on et minne kandeis mennä niin ne oli ihan huuli pyöreenä. Ehdotteli vaa Thaimaata tai Langkawia missä ollaan jo oltu. Sit ne keksi cameron highlandsin vuoristossa teeviljelmineen, mut siinä kaikki. Ilmeisesti niiden mielestä malesiassa ei oo mitää paikkaa missä kannattais käydä. Eli mieleen tuli jo ajatus että Malesia on paska maa! No eih, annetaan viel mahdollisuus tälle maalle. Mennään kuala lumpuriin ja sielt sit varmaan borneolle tai tioman saarille saas kattoo....
Meidän vikana iltana ei jaksettu metsästää enää olemattomia juhlia. Luovutettiin. Meidän vieressä on sen sijaan monta ostaria ja 1. Avenue ostarilla on 8.kerroksessa eli ylimmässä hieno näköalaikkuna, peliluola, karaokehuoneita, leffateatteri yms. Ostettiin illaksi leffaliput Robocop leffaan. Ensi-illassa täällä aiempana iltana. Saatiin viel sellai kahdenistuttava loossi penkki, eli oltiin kunnon treffeillä. Leffaliput 3-4 euroo kpl tällee perjantai iltana uudessa ostarissa, et ei paha. Teatteri oli kaiken kaikkiaan ihan hieno ja leffakin yllättävän ok.
Pitää viel avautuu tän kaupungin intialaisista. Tekis mieli lyödä melkeen jokaista vastaantulevaa intialaista käsilaukulla ottaan. Oikeesti ne tuijottaa ihan häpeilemättä aina meikäläistä ja varmaa kaikkia naisia päästä varpaisiin aina ku kävelee ohi. Näyttää just silt et miettii et kenen naisen kimppuun sitä nurkan takana hyökkäis. Onneks on Riki. Yksin pelottais ehkä vähä pimees kävellä niiden ohi ku ne maleksii tuol isoissa äijälaumoissa kadulla tuijottaen naisia.
Toinen melkee yhtä ällö asia on päänkokoset rotat, joiden nähtiin tunkeutuvan viemäreistä kadulle. Siinä vieressä istuva kissakin meinas lähtee karkuun, ku viemärist tulee melkeen hänenkokonen otus.
Langkawi, Malesia
Luin joskus jonkun blogista vertauksen, että hänen speedboat kyyti oli ku ois ollu pesukoneessa tai kuivausrummussa. Tämä kuvaus täsmäs oikein hyvin meidän reilu tunnin matkaan langkawille. Oikeesti alusta loppuun ei meinannu perse pysyä penkissä oikeen missään vaiheessa. Vene hakkas ihan sairaasti aaltoja vasten, niin että vene aina lens ilmaan ja rysähti takas meren pintaan. Ryske oli julmeton ja ihmettelen miten sen veneen saumat ei ratkenut liitoksistaan. Onneks tällanen ylöspäin hyppiminen ja ryske ei aiheuta samallalailla pahoinvointia ku heiluminen. Ainoo mikä meinas tehä pahaa jossain vaiheessa oli bensan käry mikä leiju koko veneessä. Bensaa kulukin sitten jonkun verran, koska noin 3 minuuttia ennenku oltiin perillä niin bensa loppu! Onneks bensakanisteri oli penkin alla, et puolet turisteista joutu nostaa perssiin ylös jotta penkki saatiin nostettua, että päästiin käsiks bensatankkiin ja kanisteriin.
Satamaan päästyämme kaikki turistit tungettiin pariin pikkupakuun ja ajettiin jonnekin passien leimausmestaan, missä piti antaa ihan molempien etusormienkin jäljet. Mut tosi sukkelaan meni passisysteemit. Sit samat pikkupakut heitti meidät rannalla.
Meidät jätettiin cenang rannan ytimeen, mistä lähettiin sitten etsimään majapaikkaa. Päädyttiin sellaseen drive-in motelliin...kuullostaa ihan härskiltä mun mielestä...just sellaselta paikalta mis käydää pikaseen ladyboyn kanssa. Mut oikeesti oli tosi siisti. Meillä oma pikku mökki, mikä oli tosi siisti ja syytä oli ollakin, koska oli koko meidän reissun kallein eli 30 euroo yö. "Ihana" puoli meidän mökis oli kans se et jotku kiinalaiset turistit piti aina meidän kuistii jonain lepopaikkana iltasin ja tulivat siihen meidän kuistin tuoleille huutamaan. Ehkä heidän kotona saa mennä naapurin kuistille istuu jos haluu. Lisäks paikalliset mopopojat tuli iltasin päristelee siihen mökin eteen, mut muuten oikein luxus.
Ekana iltana eksyttiin cenang mall ostariin iltapalalle ja löydettiin sielt ihanat tax free kaupat. Langkawi siis verovapaa saari jostain syystä eli viina ja karkit mm. halvempii ku muualla malesiassa. Sinäänsä huvittavaa tuo halpa viina ku saari on kuitenkin muslimien asuttama suurelta osin. No me löydettii ihanii länsimaalasii suklaita ja jotain kai aussi siideriäkin sielt halvalla ekan illan iloksi. Samantien huomas et jotenkin malesiassa paljon länsimaalasempi tunnelma, ku thaimaassa vaikka länkkäri turisteja ei ookkaan yhtä paljon.
Ekaa kertaa ollaan siis paikassa jossa aasialaisia ja lähi-idän turisteja paljon enemmän kuin ihan perus valkonaamoja. Hauska sinäänsä. Huivipäisiä ihmisiä siis aika paljon ja jostain oon kuulu, et esim saudien suosittu kohde. Ja kerran oli mielenkiintoista nähdä, kun cenang rannan vieressä menevän tien varrella käveli kaks länkkäri naista bikineis niin et olivat kietoneet vaan huivin ympärilleen ja kävivät rannalla makoilun ohessa kaupassa. Jalkakäytävällä eräässä kahvilan pöydässä istui sitten huivipäinen nainen...varmaan just saudeista. Nää bikininaiset käveli tämän huivipäisen naisen ohi, niin johon tuli tuima tuijotus. Tää musliminainen iski silmänsä näihin bikinaisii ja käänty kattoo perään oikeen vihasen tuomitsevalla katseella, hyvä ettei tyyliin sylkässy päälle ja huutanut "lortto". Et joo pitää alkaa vissiin taas tässä maassa miettii polvien ja olkapäiden peittämistä tietyissä tilanteissa :)
Langkawille saavuttuamme alettiin miettii vast, et mitä siel tekis. Ja jotenkin saari ei iskeny meihin juuri yhtään. Ranta aika täynnä ja äänekäs kun siel pysty tekee kaikkee vesiaktiviteettii kuten liitovarjoiluu, vesiskootterii, banaanilla menoa yms. Ja iltasin maasturit ajaa rannalla ku ne kerää vesiskootterit ja veneet pois rantavedestä. Riki jäi kaipaa myös edes yhtä chillii rantabaaria, jota ei ollu. Saari muutenkin rikkaille venäläisille ja aasialaisille ja saudeille tehty. Hintataso kaikenkaikkeaan korkeempi ja kaikkee pääs tekee ku oli valmis maksaa. Helikopterilentojakin sai varattuu.
Jotain piti tehdä niin käytiin paikallisella nightmarketilla eli krääsätorilla mist sai halpaa ruokaa. Tori ihan jees mut aika nopee kierretty. Sit käytiin kanssa orientall villagessa. Jossain verrattiin sitä disneylandiks, mut vähä oli köyhän miehen disneyland. Sellai turistirysä mihin rakennettu kai orientaaleja rakennuksia, jotka myi krääsää. Sit siel oli lampii mis sai ruokkii kaloja. Suurin vetonaula, miks mekin siis mentiin oli skycable. Eli sieltä maan tasasta lähti sellai hiihtohissi kaapelivaunu 700 metrii korkean vuoren päälle. Makso jonku 7 egee per naama ja oli ihan jännä kyl. Hieman oli pelottavaa istuu pikkusessa kopissa joka nous yhen kaapelinvarassa 700 metrii ylöspäin vuorelle. Onneks oli aika tasasta kyytiä. Maisemat olikin sit ihan jees sieltä ylhäältä. Oli siis hieman odotettua parempi kokemus meille. Ja hengissä selvittiin ylös ja alas.
Voi olla et meidän suurimmaks osaks negatiiviseen kuvaan saaresta vaikutti se että Riki oli kuumeisessä kakkataudissa koko ajan ja ei sen takii hirveesti kierretty saarta. Voi olla, et jossain ois ollu kivempi pikkuranta. Mut ainakaa tuo cenang rannan ympäristö ei ollu meidän mieleen. Eikä löydetty kyl kauheesti tietoo mistään kiinnostavista kohteista. Jos Riki ois ollu terve oltais ehkä menty dragonfruit viljelmille ku se oli mielenkiintosin asia mitä oisin keksiny tekemiseks tuolla, kun ei oikein rantakaaan miellyttänyt ja en tahtonu pistää rahaa helikopterilentoihin tai muuten tuhlata rahaa kalliiseen saareen.
Satamaan päästyämme kaikki turistit tungettiin pariin pikkupakuun ja ajettiin jonnekin passien leimausmestaan, missä piti antaa ihan molempien etusormienkin jäljet. Mut tosi sukkelaan meni passisysteemit. Sit samat pikkupakut heitti meidät rannalla.
Meidät jätettiin cenang rannan ytimeen, mistä lähettiin sitten etsimään majapaikkaa. Päädyttiin sellaseen drive-in motelliin...kuullostaa ihan härskiltä mun mielestä...just sellaselta paikalta mis käydää pikaseen ladyboyn kanssa. Mut oikeesti oli tosi siisti. Meillä oma pikku mökki, mikä oli tosi siisti ja syytä oli ollakin, koska oli koko meidän reissun kallein eli 30 euroo yö. "Ihana" puoli meidän mökis oli kans se et jotku kiinalaiset turistit piti aina meidän kuistii jonain lepopaikkana iltasin ja tulivat siihen meidän kuistin tuoleille huutamaan. Ehkä heidän kotona saa mennä naapurin kuistille istuu jos haluu. Lisäks paikalliset mopopojat tuli iltasin päristelee siihen mökin eteen, mut muuten oikein luxus.
Ekana iltana eksyttiin cenang mall ostariin iltapalalle ja löydettiin sielt ihanat tax free kaupat. Langkawi siis verovapaa saari jostain syystä eli viina ja karkit mm. halvempii ku muualla malesiassa. Sinäänsä huvittavaa tuo halpa viina ku saari on kuitenkin muslimien asuttama suurelta osin. No me löydettii ihanii länsimaalasii suklaita ja jotain kai aussi siideriäkin sielt halvalla ekan illan iloksi. Samantien huomas et jotenkin malesiassa paljon länsimaalasempi tunnelma, ku thaimaassa vaikka länkkäri turisteja ei ookkaan yhtä paljon.
Ekaa kertaa ollaan siis paikassa jossa aasialaisia ja lähi-idän turisteja paljon enemmän kuin ihan perus valkonaamoja. Hauska sinäänsä. Huivipäisiä ihmisiä siis aika paljon ja jostain oon kuulu, et esim saudien suosittu kohde. Ja kerran oli mielenkiintoista nähdä, kun cenang rannan vieressä menevän tien varrella käveli kaks länkkäri naista bikineis niin et olivat kietoneet vaan huivin ympärilleen ja kävivät rannalla makoilun ohessa kaupassa. Jalkakäytävällä eräässä kahvilan pöydässä istui sitten huivipäinen nainen...varmaan just saudeista. Nää bikininaiset käveli tämän huivipäisen naisen ohi, niin johon tuli tuima tuijotus. Tää musliminainen iski silmänsä näihin bikinaisii ja käänty kattoo perään oikeen vihasen tuomitsevalla katseella, hyvä ettei tyyliin sylkässy päälle ja huutanut "lortto". Et joo pitää alkaa vissiin taas tässä maassa miettii polvien ja olkapäiden peittämistä tietyissä tilanteissa :)
Langkawille saavuttuamme alettiin miettii vast, et mitä siel tekis. Ja jotenkin saari ei iskeny meihin juuri yhtään. Ranta aika täynnä ja äänekäs kun siel pysty tekee kaikkee vesiaktiviteettii kuten liitovarjoiluu, vesiskootterii, banaanilla menoa yms. Ja iltasin maasturit ajaa rannalla ku ne kerää vesiskootterit ja veneet pois rantavedestä. Riki jäi kaipaa myös edes yhtä chillii rantabaaria, jota ei ollu. Saari muutenkin rikkaille venäläisille ja aasialaisille ja saudeille tehty. Hintataso kaikenkaikkeaan korkeempi ja kaikkee pääs tekee ku oli valmis maksaa. Helikopterilentojakin sai varattuu.
Jotain piti tehdä niin käytiin paikallisella nightmarketilla eli krääsätorilla mist sai halpaa ruokaa. Tori ihan jees mut aika nopee kierretty. Sit käytiin kanssa orientall villagessa. Jossain verrattiin sitä disneylandiks, mut vähä oli köyhän miehen disneyland. Sellai turistirysä mihin rakennettu kai orientaaleja rakennuksia, jotka myi krääsää. Sit siel oli lampii mis sai ruokkii kaloja. Suurin vetonaula, miks mekin siis mentiin oli skycable. Eli sieltä maan tasasta lähti sellai hiihtohissi kaapelivaunu 700 metrii korkean vuoren päälle. Makso jonku 7 egee per naama ja oli ihan jännä kyl. Hieman oli pelottavaa istuu pikkusessa kopissa joka nous yhen kaapelinvarassa 700 metrii ylöspäin vuorelle. Onneks oli aika tasasta kyytiä. Maisemat olikin sit ihan jees sieltä ylhäältä. Oli siis hieman odotettua parempi kokemus meille. Ja hengissä selvittiin ylös ja alas.
Voi olla et meidän suurimmaks osaks negatiiviseen kuvaan saaresta vaikutti se että Riki oli kuumeisessä kakkataudissa koko ajan ja ei sen takii hirveesti kierretty saarta. Voi olla, et jossain ois ollu kivempi pikkuranta. Mut ainakaa tuo cenang rannan ympäristö ei ollu meidän mieleen. Eikä löydetty kyl kauheesti tietoo mistään kiinnostavista kohteista. Jos Riki ois ollu terve oltais ehkä menty dragonfruit viljelmille ku se oli mielenkiintosin asia mitä oisin keksiny tekemiseks tuolla, kun ei oikein rantakaaan miellyttänyt ja en tahtonu pistää rahaa helikopterilentoihin tai muuten tuhlata rahaa kalliiseen saareen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)