Tähän saakka kun ollaan päästy reissua niin aattelin, et ton Rikin vois paketoida vaikka kuplamuoviin niin elämä ois vähän helpompaa, ku ei ois kokoajan joku paikka auki. Onneks on itsetehty ensiapulaukku messis. Aiemmin reissussa sil tuli vähä asfalttiihottumaa kyynerpäähän ja korvan taa ku perse ei osunutkaan penkkiin vaa poika köllähti maahan. Sit se ei osannu kävellä portaita ylös ilman et kolhi oikean pikkuvarpaansa portaisiin niin, et muuttu mustaks :D Täällä bulonella se ui käsipohjaa ja sai käteen ja rintaan pikkuhaavoi. Eilen tuuli ja seistiin puun alla niin, että puusta tippu kaks metrinen oksa meidän päälle niin et eka se tippu rikin otsaan ja sit hitaammin mun olkapäähän. Mussa ei naarmui, mut Rikil taas kuhmu ja vähän asfaltti ihottumaa otassa. Tänään päästin sen yksin kävelee rannalle. Niin eikös se vaa tiirannu horisonttia eikä kattonu eteensä. Ja taas yks varvas kuoriutu nahasta johonkin kiveen. Et nyt on varpas paketoitu :D Nämä ja meidän vatsasairastelut ja matkapahoinvoinnit ja hyttyskutinat on kyllä kiittänyt, ku paketoin pari beautyboxia täyteen lääkkeit, haavanhoito kamaa yms. mukaan.
Voisin vihdoin kirjotella vähän meidän ajasta täällä bulonellakin, kun huomenna ollaan lähdössä jo eteenpäin koh mookille. Meidänhän piti aluks tulla tänne vaa neljäks yöks, mut sitten otettiin pari yötä lisää ja ku ei vielkää haluttu lähtee niin viel pari yötä eli yhteensä oltu 8 yötä tääl.
Me ollaan tosiaan tässä itäkärjes saaren parhaan rannan tuntumassa. Tos viereises ja tässä resortissa on aika tosi paljon ruotsalaisia ja jonku verran suomalaisia. Sit saksa, ranska ja venäjä kans aika hyvinedustettuina. Lisäks oon varma, et toi viereinen bulone resort on kansainvälisen vauva.fi nettisivun suosittelema kohde lapsiperheille. Siel ei muita ookkaan. Varsinkin jos menee niiden raflaan illalla ni olo vähä ku ois menny lastentarhaan :) Suomalaiset nuoret sit on aika hyvin päätyny tähän meidän majapaikkaan. Kaikki suomalaiset jotka tääl on ni on varmaan ostanut saman mondon matkaoppaan ku me, opas nimittäin suositteli tätä paikkaa ihan hirmusesti.
Täällä oikeesti koko reissun kirkkain vesi ja tosi kiva ranta. Nimi white sandy beach on oikein kuvaava, niin on valkost ja hienoo hiekkaa, mist voi ettii hienoi simpukoit. Kirkkaassa vedessä jos näkee ison mustan alueen ni se ei ole kiveä vaan kalaparvi, jotka tullu syömää rannan tuntumaan. Turisteja ei todellakaan oo mitenkään liikaa ja rannalta saa helposti oman rauhallisen paikan. Hauska sinänsä, et tässä rannalla on vaan 3 resorttia ja koulu. Sen sijaan, että saaren paras ranta ois rakennettu täyteen luxus resortteja niin ei. Yks on vaa rannalla ja pari siin tuntumassa. Sit koulu vie ainakin puolet siit rannan eessä olevasta maasta. Ei siin mitään ranta on kuitenkin kaikkien käytös. Ja turistitkin voi tulla siihen rannan viereen niitten urheilukentälle pelaa korista tai jalkapalloa.
Ainoa huono puoli tääl on tuo sähkö. Ei sen takia et sitä saa ilta kuudesta aamu kuuteen vaan sen takia, että se pitää ihan julmetonta vinkuna ujellusta. Tuntuu ku se vinkuna tulis kaikista puista, kun kaikuu jotenkin oudosti. Muualla saarilla sähkö pitänyt sellasta hennompaa ruksutus sirkutus ääntä, mut tääl huutaa ja vinkuu, onneks vaa jonku max pari tuntii ehkä päiväs. Eri puorilla saarta toki vähä eri aikaa. Ihmettelin tossa et mikä ikinä se systeemi onkaan ni eikö sitä saa paketoituu pumpuliin. Rikikin tykkäs ideasta.
Ekana päivänä ku istuin rannalla ja riki oli snorklaamassa vedessä, niin Riki löys merisiilen ja huus siit mulle. Minähän sit huusin sille rannalta, et älä astu sen päälle ja tule pois sieltä. Ne siis kans yks saaren kivuliaista otuksista. Rikikin pelkää niit, ku sitä peloteltu lapsena, et se halvaantuu samantien jos astuu sellasen päälle :D Noh siinähän sit sellai suomalainen nainen tuli kysyy, et ollaanko suomesta ja milloin tultu ja onko meillä lapsia. Minähän töksäytin samantien et "No ei" et ihan kahdestaan ollaan ton vedessä olevan Rikin kaa. Se ku oli luullu, et sellai yksinäinen leikki-ikänen siin vedenrajassa mun ja Rikin välissä olis meidän. Luuli varmaa, et sille huusin et tuu pois sielt, enkä Rikille. En siis päässytkään heidän lapsipiiriinsä, ku ei ollukaan siitä lasta. Jos mul ois ollu ni se lapsi ois varmaan saanu heti kaveriks kaikki tän saaren suomalaiset, ruotsalaiset ja paikalliset merimustalaislapsetkin. Sit se kerto, et heidän ystävä on se kirjailija ja tv persoona, joka mondon oppaassa mainittiin tällä saarella majailevan eli omg ollaan oltu julkkiksen kaa tällä saarella yhtäaikaa...en oo kyl ihan varma kuka se näist on :)
Asiasta kukkaruukkuun eli merimustalaisiin, jotka on tän saaren alkuperäisasukkaita. Kun tästä kävelee kohti saaren toista päätä kukkulan yli niin siellä on kylä. Aluksi on sellai osio mis vähän enemmä turisteille tarkotettuu vaatimatonta bungalow ja ravintola aluetta. Täälhän ei siis oo autoja vaan muutama mini traktori ja lavaskootteri vaa. Eli päätie/polku on leveimmillään metrin levynen ja osin jopa päällystetty. Tuolla ranta on vähän rumempaa mangrovemetsäaluetta eikä enää oikein uimiseen sopivaa. Sitku jatkaa viel vähän syvemmälle saarta niin löytää merimustalaisten vaatimattoman kylän ja vielä syvempää kumipuuviljelmien takaa niiden kalastajakylän. Käytiin siellä tallustelee yks päivä ja nähtiin ku varaani jäi loukkuun kalastajien katiskaan maalla. Hätäänty hirveesti, mut pääs lopult pois onneks. Kalastajat touhus siel keskenään ja hymyili vaan meille hymyillään, joista puuttu yleensä puolet hampaista. Kumipuuviljelmät jännän näkösii ku hirveesti puita joissa roikkuu muovipussi metrin korkeudessa, mihi valunu valkosen keltasen ruskehtavaakin mömmöä. Tosi kiva pikku kylämäinen saari mis pari tosi vaatimatonta kauppaa ja joitakin vaatimattomia ravintoloit ja majapaikkoja. Täällähän ei sillee oo oikeen muuta tekemistä kun rentoutuu ja katella varaaneja ja se on sopinu meille oikein hyvin.
Onnistuttiin saarella saamaan molemmat samana päivänä sellai saarella liikkuva pöpö, joka aiheuttaa päivän vatsataudin. Sama tauti oli kuulemma käyny kaikki lähisaaret läpi. Sama tauti oli myös monella muullakin meidän saarel yhtäaikaa ja sen huomas siit, et saarella alko fantat loppuu ja kukaan ei ollu kerenny hakee puisella pitkähäntäveneellä sitä mantereelta 22 kilsan päästä. Riki selvis taudista tosiaan vuorokaudessa ja väittää, et johtuu siit et söi Katjan ja paikallisten suosittelemaa lämmintä riisikeittoo, mikä siis parantaa taudin ku taudin. Mä sairastin sit pari päivää ku join vaa kylmää ja jätin kuumat keitot nauttimatta.
Harmi lähtee täältä, ku alko olla jo aika kodikasta. Varaaneja tulee ikävä ja tosi hyvää biitsiä. Ja Rikillä tulee kitaraa ikävä. Se ku sai lainata sellasen meidän resortista meidän bungalowiin koko viikoks. Oli se ihan kiva ku oli oma kitaransoittaja kuistilla ja itte luki jotain jänskää kirjaa vaan. Vaikkakin saattaa olla, että ei tarvii vähäänaikaan kuunnella muutamaa J. Karjalaisen biisii, kun ne alko aika hyvin soida koko ajan päässä, kun mun personal kitaristillä oli inspiraatio harjotella sen biisei :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti