Bangkokissa herättii jo siihen ku porukka osoitti mieltään huutaen ja pilleihin viheltäen meidän hostellin edessä. Kaikki tiet oli tietysti tukossa ja muutaman kilsan taximatka kesti yli tunnin juna-asemalle ja lopulta käveltiin viimenen reilu kilsa. Hiukka meinas ahistaa se ihmismäärä ja niitten pitämä älämölö, mistä ei ymmärtänyt sanaakaan, mut kaikki meni hyvin ja päästiin meidän yöjunaan.
Meillä siis kakkosluokan makuuvaunussa paikat. Eka meinasin säikähtää ku meidän vastapäätä vaunus oli silmäpuoli kriminaalin näkönen mies, et ei prkl mihin ollaa oikein tultu. Mut onneks se oli liputon ja heitettiin ulos. Muut kanssamatkustajat olikin sit ihan mukavan näkösii paikallisii :)
Olot oli yllättävän mukavat. Alkumatkasta leveet penkin ja sit sellai poika tuli avaa ne penkit pedeiks ja katosta avas yläpedit. Petas oikein meidän sängyt ja kaikkee. Meillä oli vaa tuuletin vaunu, mut ois saanu ilmastoidunkin jos ois maksanu vähä lisää. Junamatka keski reilu 13 tuntii, joista mä tosin nukuin maks. 1,5 tuntii pätkis ku se hiton tuuletin ujels, mut peti oli ihan mukava.
Saavuttiin aamul 1,5 tuntii myöhässä Surat Thaniin, mut myöhässä olo ei ihan hirveesti haitannu ku jouduttiin yllättäen oottaa viel 2 tuntii et bussi lähti satamaan, josta lähti sit Lomprayah katamaraani Kos Samuin kautta tänne Koh Phanganille.
Satamast saatiin lava-auto-taxi ajaa meidät pikkuseen venesatamaan, mist meidän piti päästä veneellä sit tänne meidän bottle beachillä olevaan bungalow-paikkaan, mut yllättäen veneet ei kulkenu sinä päivänä ku aallot oli kai liian isot. Meidän silmään se oli kuitenki iha höpönlöpöö, ku aallot ei ollu ees oikeesti isot. Mut jonku resortin nainen ystävällisesti soitti meidän majotuspaikkaan ja sai meille autokyydiin tilattuu meidän majapaikasta. Hetken mietittiin miks taxi ei vieny meit perille saakka, mut se selviskin meidän hurjan tunnin mittasen automatkan aikana.
Kuski ajo eka saaren aika eteläosaan ja lähti sit kohti pohjosta eli meidän mestoi. Tiedettiin et aiemmin meidän mestoille ei ollu tietä, mutta jo vuonna 2012 ne oli tehny sitä ni aateltiin et ok se on valmis....ja paskanmarjat!
Matka pohjoseen alko ole ihan järjetöntä ylämäkee, mäet jyrkempii ku missää san fransiscossa. Ihme et auto ees kulki sellasii. Tajuttiin täs vaihees et ylitettän joku tosi korkee vuori ja meidän mesta sen takana biitsillä. Noh puolesvälis nousuu huomattiin et paskat se tie on valmis vaa se oli sellasta pomppusta jyrkkää hiekkaa, mistä ne oli tekemässä tietä. Ja aina ku mennään ylös niin tullaan kans alas ja ihan yhtä jyrkkii alamäkii. Sydän oli jo näissä kurkussa ja kakka housuis. Kunnes tuli vähä taas yläalamäkee mut sellasta autonlevystä kinttupolkua pitkin, mistä sade oli vienyt puolet mennessään. Onneks meil oli kunnon isorenkainen lava-auto kahdella vaihdekepil koska millään muulla ei ois päässy eteenpäin. Ja tietty sairaan hyvä kuski, joka löys aina sen kohan tiestä mikä sattu silloin kantaa. Lisäks paikalliset sähköpiuhat meni siel pari metrin korkeudes oksalta toiselle ja välillä vähän ojissakin. Oikeest sellai jännitysreitti keskellä viidakkoo että huhhuh. Maisemat oli kyl sairaan kauniit vuorille ja tiheeseen vihreeseen palmu yms. Trooppiseen metsään. Kuvia varmasti saatte jossain vaihees tännekin.
Päästiin meidän smile bungaloweille ja oikeesti mitkä maisemat. Ollaan vuorten välissä jotka tiheetä metsää ja meidän bungalow rinteessä, joka laskee pienelle ihanalle rannalle. Ihmisiä oikeesti yhtäaikaa rannalla ihan maks kymmenen. Ellei joku turistivene pikasesti käy maks 10 lisäturistin kaa täällä. Puhelinverkkoa ei ole eikä nettiäkään, paitsi maksullinen naapuriresortin ravintolas. Sähkökin vaa ilta kuudesta aamu kymmeneen. Bungalow on täynnä pikkureikii ja pelkään mitä kaikkee sielt öisin tulee meidän mökkiin, mut eka yö ainakin meni hyvin meidän hyttsverkon sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti