Varas siis jonku open water solo climping vai mikä lie retken...eli lähtevät poda islandille kiipeilee ja hyppii vetee. Toi poda island vissiin sellai vedestä nouseva ja vähä ylöspäin levenevä korkea kallio, mitä hyvä kiivetä ja sieltä ylhäält sit pääsee hyppii suoraan veteen. Ja sinne Riki lähtikin. Tänään ihan intopiukeena kiipeilykenkiensä kaa.
Railay beachistä viel sen verran, et se oli kivasti vähän rauhallisempi ku tää ao nang. Me nähtiin siel kans ihan hirmusesti apinoita puissa ja talojen katolla. Söpöintä oli sellai ihana apinavauva. Railaylla varsinkin itäpuolella hinnatkin ruoassa oli taas vähän matalammat ja kaikki oli sellasta kivempaa ränsistyneempää ja kotikutosempaa vaikka turisteille sekin oli aika pitkälti tehty.
Lähettiin kans vähän seikkailee pelottavaan metsään ettii boulderointi kallioita ja löydettiin tosi siistei ja vähän pelottaviakin luolia sieltä kuhisevan metsän keskeltä. Meinas pissat tulla housuun ku puskasta kuulu ja näky suhinaa ja et nyt sielt tulee joku puunrunkoa pitkin apuva! Ja ette arvaa mikä sieltä tuli... Kyllä se oli orava, joka säikätä meitä ainakin yhtä paljon mitä me sitä ja lähti vauhdilla juoksee toiseen suuntaan ja mekin oltiin jo matkalla takas rannalle. Mut siis tosi upeita kallioita ja ylipäätänsä luontoo löytää tuolt ku uskaltaa ees vähä lähtee jotain kälystä kinttupolkuu pitkin johonkin ryteikköön pois rannalta. Riki näis kyl vähä rohkeempana ku minä :)
Tänään Riki tosiaan lähti kiipeilee ja mä jäin tänne ao nangiin. Eka päivä ku ollaan erillään reissun aikana, aika jännää :) mä oon saanu shoppailla pari vaatetta noist turistikaupoista ja käydä subwaysta ostaa lounasleivän, nam ... Rikin kaa ku en ois voinu sinne mennä, ku se ei saa sielt mitää. Et näin villisti vietän tän päivän yksinään, kohta voisin mennä vaikka biitsille. Eli ollaan tehty tänään kaikkee sellasta mihin toinen ei niin välitä pistää aikaa puolin ja toisin :)
Fdsdfgd
perjantai 27. joulukuuta 2013
Koh Taolta Kanarialle.... Öö siis Krabille :)
Joulupäivä oltiin viel Taolla ja käytiin kattoo millainen on ainakin matkaoppaan mielestä Taon ainoa nähtävyys eli saaren edustalla oleva Koh Nang Yuan saariryhmä. Siellä siis hiekkakannakset yhdistää kolme pientä saarta toisiinsa niin, että pystyy kävelee saarelta toiselle, kun vettä nilkkoihin tai polviin saakka.
Saarille mentiin pitkähäntäveneellä ja tän ehkä vartin venematkan aikana tuli kastuttuu aika hyvin ku oli vähä aaltoja. Puolessavälissä mä otin snorkkelien uimalasit silmäsuojiks ku tuntu silt et kaikki aallot tähtäs suoraan mun silmiin :)
Saarethan oli tosi nätit ja aurinkoiset ja snorklaukseenkin hyvät, mutta kyllä huomas, että oli ainoo tai ainoita nähtävyyksiä Taolla. Hiekkaa ei meilkein näkynyt ku siel pikku hiekkakaistaleilla oli tietty satoja turisteja kilpailemassa omasta lepotuolistaan tai hiekkapläntistä mihin mahtuu ottaa aurinkoa.
Lisäks saarelle joutu maksaa sisäänpääsymaksua 100 bahtia per nenä ja omat vesipullot piti jättää narikkaan. Syynä tähän vissiin se, että turistit ei roskais niillä saaria. Epäilempä vain, että oikea syys on se, että se yks ainoa ravintola siellä saa myytyy kolminkertasilla hinnoilla sitä vettä paremmin turisteille :) Sieltä ravintolastahan toki sai ottaa ne lasipullot mukaan sinne rannalle, ihan ku turistit ei niitä vois heitellä jokapaikkaan. Sen lisäks jos olis halunnu käyttää rantasuihkuu ni se ois maksanu taas 50 bahtia per nenä ja joku epäilyttävä tyyppi koitti velottaa meilt vissii aurinkotuolistakin 100 bahtia mut ei maksettu ku oli outo:) vaa käytettii ilmaseks. Ties mikä huijari taas :) Eli ainoa nähtävyys, jolle hintaa tulee ihan reippaasti jos kaikkeen suostuu rahansa pistää.
Illalla käytiin sitten hieronnassa, että pääsin käyttää sen hierontalahjakortin, minkä riki anto joululahjaks mulle. Sillä ei ollu yhtää oma lehmä ojassa, ku pääs sit itekin tietty mun seuraks sinne hierottavaksi :) Mulla oli tunnin pää, olkapää, selkä hieronta ja Riki otti perinteisen thai hieronnan. Tunnin hieronnasta sai siis maksaa 300 bahtia eli n. 7 euroa...ja tää ei ollu ees halvin mahdollinen paikka. 200 bahtillakin sais noi jossain muualla.
Me saatiin oikee hienot pyjamat hieronnan ajaks ja siinä kun vierekkäin maattiin, niin huomasin et mun normihieronnan ja Rikin thaihieronnan ainoa ero tuntu olevan se, että Rikin päällä seisoi nainen ja mun päällä ei seisonut. Ja mun selkä rusautettin kahteen otteeseen, Rikin ei. Ja vaikka mul oli vaa hartia selkä hieronta niin ihan hyvin se käytti aikaa mun pakaroiden ja jalkojen hieromiseenkin. Rintavarustus sai tällä kertaa olla rauhassa, toisinkuin Etelä-Koreassa Seoulissa kasvohoidon yhteydessä :)
Hieronnat oli ihan jees, mitä nyt mulla oikee reisi viel kolme päivää sen jälkeen on ihan jumissa ja kaks päivää sen jälkeen niska oli oikeelta niin jumissa, että päätä särki kokoajan. Onneks oli Rikin Sirdaludia messis mikä autto tohon niskaan. Näitä ongelmia ei ollut siis ennen hierontaa :)
Seuraavana päivänä lähettiin aikasin aamulla eka taxilla satamaan ja siitä katamaraanilla koh phanganille, reilu tunnin odotuksen jälkeen sit toisella katamaraanilla surat donsaihin ja sieltä sit bussilla krabi towniin, jonka jälkeen viel pikkupakulla tänne ao nangiin. Ei menny ku 10 tuntii. Käytiin ostaa apteekistakin hyvää matkapahoinvointi lääkettä, mikä ansiosta torkuttiin enemmän tai vähemmän koko matkan ajan :)
Ja jessus mikä kulttuurishokki iski ku lähettiin ettii ruokapaikkaa illalla. Oikeesti ihan kaikki tai ainakin melkein kaikki vastaantulijat puhuu suomee tai ruotsii. Heti eka ravintola mikä tuli vastaan niin mainosti suomenkielisellä mainostaululla ja sisäänheittäjä huuteli terve! Lähettiin ekana tietty rantaa kohti, ku haluttiin nähä millai ranta tääl o. Toi rantakatu täynnä paikkoi mikä tarjoo swedish lihapullia ja suomenkielisiä kylttejä halvasta hanaoluesta ja molempien lippuja jokapaikassa. Ja sisäänheittäjät ku huomaa, et ollaan suomalaisia niin huutelee mulle " mina rakasta sinua". Hinnat
tietty korkeampia kuin aiemmissa paikoissa. Kaikki liikkeet oikeesti turistikrääsää. Apteekeissa, ravintolois, kaupois, hotelleis yms. suomenkieliset mainokset kadulla. Meinas iskee paniikki et
ollaanko oikeesti tääl 8 yötä. Mut ku sai vatsan täyteen ruokaa ja sai nukuttuu yön ni asiat ei enää
näyttäny niin pahalta :)
Aamulla tajuttiin, että täältä ao nangilta pääsee aika helposti pois joka päivä :) Tää aluehan täynnä tosi hienoja karstikivi vuoria. Jotka kohoaa pystysuorin seinineen ylös merestä tai maasta. Sen takia tää alue on kiipelijöiden suosiossa. Ja pienen venematkan tekemällä pääsee eroon huutavasta musiikista, sisäänheittäjistä, swedish lihapullista ja hanaoluesta.
Me lähettiin railay beachille, jonka länsiranta sellai auringonotto uimaranta ja itäranta on sit mutainen toisinaan vähän haiskahtava mangrovemetsä ranta. Paljon vuoria, joissa kiivetä ja siks paljon kiipeilyreissuja tarjoavia firmoja. Riki varaskin heti seuraavalle päivällä
tiistai 24. joulukuuta 2013
Meidän joulu osa 2
Ipad taas sekoilee, eikä antanu mun jatkaa äskeistä tekstiä niin aloitan taas uuden :)
Loppuilta menikin sitten pussijuomilla rannalla istuen, kuunnellen naapurirantaravintolan musiikkia, katsellen tähtiä ja ihmisten lähettämiä tulisoihtujuttuja taivaalle. Lisäksi oli pieniä ilotulituksia välillä ja sellasi tulenheiluttelijapoikia siellä täällä ravintolan terdejen eessä.
Kotimatkalla nähtiin vielä kuinka yhden ravintolan christmas dinner ohjelmana oli lava mis tyypit potki toisiaan eli ilmeisesti istuivat, söivät ja seurasivat thaiboxingia siin biitsil. Öö ei ehkä ihan se mitä mä oon tottunu tekee jouluna :)
Seuraava paikka mis oli ohjelmaa olikin meidän naapuriravinteli simple life, missä lavalla ladyboyt tanssi pienissä höyhenvaatteissa samba janeiroa :D Juu, empä ole sitäkään aiemmin jouluna nähnyt :D Hotellilla kuunneltiin viel muutamat suomalaiset joululaulut ja naposteltiin herkkuja ja sit olikin hyvä mennä nukkuu. Et sellasta meil täällä kaukana. Mukavan rauhallista oleskelu lämpimässä.
Kuhan Riki tosta herää niin mennään käymään tos vierellä viel pikku saarilla ja saa nähä nähäänkö siel Rikin yläastekaveri Iitu ja sen hollantilainen poikaystävä, ku ne sinne meni jo etumatkaa. Niittenkin kanssa istuttiin tuolla iltaa aatonaattona yöhön saakka. Hauska, et tapasivat Rikin kaa täällä, ku Suomessa eivät oo nähneet vuosiin :)
Loppuilta menikin sitten pussijuomilla rannalla istuen, kuunnellen naapurirantaravintolan musiikkia, katsellen tähtiä ja ihmisten lähettämiä tulisoihtujuttuja taivaalle. Lisäksi oli pieniä ilotulituksia välillä ja sellasi tulenheiluttelijapoikia siellä täällä ravintolan terdejen eessä.
Kotimatkalla nähtiin vielä kuinka yhden ravintolan christmas dinner ohjelmana oli lava mis tyypit potki toisiaan eli ilmeisesti istuivat, söivät ja seurasivat thaiboxingia siin biitsil. Öö ei ehkä ihan se mitä mä oon tottunu tekee jouluna :)
Seuraava paikka mis oli ohjelmaa olikin meidän naapuriravinteli simple life, missä lavalla ladyboyt tanssi pienissä höyhenvaatteissa samba janeiroa :D Juu, empä ole sitäkään aiemmin jouluna nähnyt :D Hotellilla kuunneltiin viel muutamat suomalaiset joululaulut ja naposteltiin herkkuja ja sit olikin hyvä mennä nukkuu. Et sellasta meil täällä kaukana. Mukavan rauhallista oleskelu lämpimässä.
Kuhan Riki tosta herää niin mennään käymään tos vierellä viel pikku saarilla ja saa nähä nähäänkö siel Rikin yläastekaveri Iitu ja sen hollantilainen poikaystävä, ku ne sinne meni jo etumatkaa. Niittenkin kanssa istuttiin tuolla iltaa aatonaattona yöhön saakka. Hauska, et tapasivat Rikin kaa täällä, ku Suomessa eivät oo nähneet vuosiin :)
Meidän joulu Taolla
Eilen oli siis jouluaatto. Otettiin tosi rauhallisesti. Nukuttiin pitkään ja löydettiin meidän aamupalapaikaks saaren ainoo ravintola joka soitti joululauluja. Soitti tosin niit joululauluja niin kovaa, että puolet saaresta varmaan kuuli :)
Sit lähettiin käymään taxilla tuolla satamakaupungissa pankkiasioilla ja ostaa mulle uus suomenkielinen romaani. Siellä yks kauppa, mikä siis myy ties minkäkielisiä kirjoja käytettyinä eteenpäin. Mä oon tässä reissun päällä oppinu taas lukee kirjoja, ku otin pari iskän antamaa pokkaria mukaan. Oon lukenu kokonaisen kirjan varmaan viimeks lukiossa ja nyt on jo toinen menossa ja kolmas oottaa. Sopivan rentouttava puuhaa tänne.
Tämän jälkeen meillä oli yksi jouluinen tehtävä. Molemmat sai 300 bahtia eli n. 7euroa käteistä ja aikaa noin puoli tuntia. Lähdettiin siis joululahjaostoksille tuohon kylälle. Kaupat siis koostuu aika pitkälti turistikaupoista ja niit ei ihan älyttömän montaa oo ainakaan erilaista ja mitään ostareita ei todellakaan oo, tollasia pikkusia vaa.
Tuloksena oli, että mä ostin Rikille lasit ja snorkkelin....räpylät ei mahtunut budjettiin ja en tiiä oisko mahtunu rinkkaankaan. Näin voidaan snorklata vähän useamminkin. Ja Riki kävi hommaa mulle hierontalahjakortin hartia-niska-alueelle tommoseen paikkaan missä aina hirveesti läpsyjä ulkopuolella eli suosittu paikka ja toivottavasti hyväkin. Pitää tänään käydä, koska huomenna jo jatketaan matkaa kohti Krabin Ao nangia.
Läpsyistä ja kengistä ylipäätään sen verran, että täällähän tosiaan suureen osaan liikkeistä ei saa mennä kengät jalassa. Tätä noudattaa niin pikkukaupat, jotku isommat supermarketit, hierontapaikat kuin ravintolatkin. Jännä sinänsä. Aluks oltiin niin epäluulosia, et oltiin varmoi et joku pöllii meidän hienot vaellussandaalit, mut ei aina on löytynyt ku ollaan jostain lähetty. Tääl voi vissii muutenkin jättää kamansa ihanmihin vaa levälleen eikä kukaan vie niitä. Ravintolatkin ku menee kii, niin ei niissä mitään seiniä oo...kuka vaan vois mennä yöllä tuhoo paikat ja pöllii juomat baaritiskin takaa, mut ei. Eli hieman erillainen meno kuin suomessa. Toisten omaisuuteen ei kukaan tunnu koskevan. :)
Eiliseen aattoon palatakseni....Lahjojen vaihdon jälkeen mentiin sit biitsille pariks tunniks hengaa, jonka jälkeen meidän oli tarkotus mennä kattoo sitä Raappanaa sinne yhteen Maya ravintolaan. Ei tosin tiedetty monelt alottaa ja kuulopuheena kuultiin et viidelt. Me ku oltiin siel paikas puol kuuden jälkeen ni ei siel ollu ku pirusti suomalaisii syömässä kinkkuu ja seinällä luki et raappana esiinty 3-6 välisenä aikana. Ok, eli meni jo :) Mentiin viereiseen ravintolaan syömään ni johan vähäajan kuluttua Raappanan mölinä "maassa maan tavalla" kuulu viel parin biisin verran siit yhen ravintolan yli rannan kautta. Eli kuultiin mut ei nähty, mut ei se niin justiinsa :)
Syötiin barracudaa ja snapperia jouluillalliseksi. Tosin mun kokonainen snapperi laitasella ei ollut ehkä parasta kalaa mitä oon ikinä saanu. Onneks paikalle tuli yks musta kulkukissa, joka vissii haisto mun snapperin. Saapu just parhaaseen aikaan ku pohdin, et kehtaanko jättää yli puolet. Noh eipä tarvinnu ku perkasin siitä ruodosta kaikki kalat sille misulle joka istu siin mun viekussa lattialla ja ootti aina nätisti milloin tulee lisää. Ja se tosiaan jakso hyvin vetää varmaa enemmänkin siitä kalasta ku minä. Hyvää joulua vaan sillekin kisulle. Sitku lopetin tarjoilun, ku oli vaa ruodot ja pää jäljellä, niin meinas kissa tulla viel pöydälle tarkastaa, että loppuko varmasti, hän haistaa et siel on viel jotain
ja vatsaa mahtuis vielä.
Sit lähettiin käymään taxilla tuolla satamakaupungissa pankkiasioilla ja ostaa mulle uus suomenkielinen romaani. Siellä yks kauppa, mikä siis myy ties minkäkielisiä kirjoja käytettyinä eteenpäin. Mä oon tässä reissun päällä oppinu taas lukee kirjoja, ku otin pari iskän antamaa pokkaria mukaan. Oon lukenu kokonaisen kirjan varmaan viimeks lukiossa ja nyt on jo toinen menossa ja kolmas oottaa. Sopivan rentouttava puuhaa tänne.
Tämän jälkeen meillä oli yksi jouluinen tehtävä. Molemmat sai 300 bahtia eli n. 7euroa käteistä ja aikaa noin puoli tuntia. Lähdettiin siis joululahjaostoksille tuohon kylälle. Kaupat siis koostuu aika pitkälti turistikaupoista ja niit ei ihan älyttömän montaa oo ainakaan erilaista ja mitään ostareita ei todellakaan oo, tollasia pikkusia vaa.
Tuloksena oli, että mä ostin Rikille lasit ja snorkkelin....räpylät ei mahtunut budjettiin ja en tiiä oisko mahtunu rinkkaankaan. Näin voidaan snorklata vähän useamminkin. Ja Riki kävi hommaa mulle hierontalahjakortin hartia-niska-alueelle tommoseen paikkaan missä aina hirveesti läpsyjä ulkopuolella eli suosittu paikka ja toivottavasti hyväkin. Pitää tänään käydä, koska huomenna jo jatketaan matkaa kohti Krabin Ao nangia.
Läpsyistä ja kengistä ylipäätään sen verran, että täällähän tosiaan suureen osaan liikkeistä ei saa mennä kengät jalassa. Tätä noudattaa niin pikkukaupat, jotku isommat supermarketit, hierontapaikat kuin ravintolatkin. Jännä sinänsä. Aluks oltiin niin epäluulosia, et oltiin varmoi et joku pöllii meidän hienot vaellussandaalit, mut ei aina on löytynyt ku ollaan jostain lähetty. Tääl voi vissii muutenkin jättää kamansa ihanmihin vaa levälleen eikä kukaan vie niitä. Ravintolatkin ku menee kii, niin ei niissä mitään seiniä oo...kuka vaan vois mennä yöllä tuhoo paikat ja pöllii juomat baaritiskin takaa, mut ei. Eli hieman erillainen meno kuin suomessa. Toisten omaisuuteen ei kukaan tunnu koskevan. :)
Eiliseen aattoon palatakseni....Lahjojen vaihdon jälkeen mentiin sit biitsille pariks tunniks hengaa, jonka jälkeen meidän oli tarkotus mennä kattoo sitä Raappanaa sinne yhteen Maya ravintolaan. Ei tosin tiedetty monelt alottaa ja kuulopuheena kuultiin et viidelt. Me ku oltiin siel paikas puol kuuden jälkeen ni ei siel ollu ku pirusti suomalaisii syömässä kinkkuu ja seinällä luki et raappana esiinty 3-6 välisenä aikana. Ok, eli meni jo :) Mentiin viereiseen ravintolaan syömään ni johan vähäajan kuluttua Raappanan mölinä "maassa maan tavalla" kuulu viel parin biisin verran siit yhen ravintolan yli rannan kautta. Eli kuultiin mut ei nähty, mut ei se niin justiinsa :)
Syötiin barracudaa ja snapperia jouluillalliseksi. Tosin mun kokonainen snapperi laitasella ei ollut ehkä parasta kalaa mitä oon ikinä saanu. Onneks paikalle tuli yks musta kulkukissa, joka vissii haisto mun snapperin. Saapu just parhaaseen aikaan ku pohdin, et kehtaanko jättää yli puolet. Noh eipä tarvinnu ku perkasin siitä ruodosta kaikki kalat sille misulle joka istu siin mun viekussa lattialla ja ootti aina nätisti milloin tulee lisää. Ja se tosiaan jakso hyvin vetää varmaa enemmänkin siitä kalasta ku minä. Hyvää joulua vaan sillekin kisulle. Sitku lopetin tarjoilun, ku oli vaa ruodot ja pää jäljellä, niin meinas kissa tulla viel pöydälle tarkastaa, että loppuko varmasti, hän haistaa et siel on viel jotain
ja vatsaa mahtuis vielä.
maanantai 23. joulukuuta 2013
Me nähtiin hirmusesti kaloi!
Tultiin just snorkeloimasta. Meidän piti siis alunalkaen lähtee snorklaa koh tao diversin sukeltajien kanssa tänään jonnekin merelle, mut siel toimistol sellai kiva Jenni kerto meille, että hän ei haluu myydä meille kakkaa...eli näkyvyys on huono snorklaajille siel minne he olivat menossa. Mut sen sijaan ettei jäädä tyhjinkäsin niin voi vuokraa meille snorklauskamat ja antaa Topin kaupanpäälle meille oppaaksi siihen sairee beachen edusta koralleille, kun siinä ehkä jotain näkyis.
Täällä ollu siis jonkin sortin myrskyy ja kovaa aallokkoo niin, et vesi aika sameena ja näkyvyys huonoo.
Topi oli siis halpatyövoimaa eli joku sukellusopiskelija harjottelija, joka tuli antaa meille vinkkei minne kandee mennä ja kattoo meidän perään :) Näil sukellusmestoilla vissii uus sääntö tääl ettei vuokraa räpylöit jossei oo opasta, koska niin monet uimataidottomat vaa tallaa niillä räpylöillä satoja vuosia vanhat korallit paskaks. Lisäks meidän opas kerto meille minkänäkösiä ja missä on merisiilit, jotka koittaa työntää pitkät piikkinsä meidän jalkoihin. Terävät piikit kuulemma helposti hajoo jalkaan sisälle moniks pikkupiikeiks, joka kivuliasta ja erittäin tulehdusaltista. Lisäks meidän alla meni sellasii isohampaisii kakkakaloi, jotka haukkaa isoi paloi koralleist irti saatikka sit ihmislihasta, jos sattuu ärsyyntyy ihmiseen hänen reviirillään. Eli ihan hyvä, et meil oli tällai vahti meidän kaa, et osattii välttää näit. Rannassa näkyvyyttä ei ollu yhtään, mut onneks ku uitiin vähä kauemmas niin alko näkyykin kaikki tosi isoi kalaparvii yms. Hyvin viihdyttiin siellä yli tunnin ajan ihmetellessä kaikkee kaunista merenelämää. Jaksettiin viel hirmusissa aalloissa onneks uida rantaan takas. Käytiin sit viel Topin kaa kahvilla siin niitten viereises ravintelis, mis ilmeisesti kaikki suomalaiset aina hengaa. Jutskattii niitä näitä ja tyytyväisinä tipattiin viel vähän meidän halpatyövoima opasta hyvästä yktyisopastuksesta. Se kerto meille muuten, et Raappana esiintyy yhes baarissa tääl huomenna jouluaatton, et voi olla et käydää kattoo sitä ku o ilmanenkin viel.
Lähetään nyt taas tohon biitsille, ku siin hyvä boulderointi kivi Rikille ja se hihkuu, et haluu kiipee :)
Täällä ollu siis jonkin sortin myrskyy ja kovaa aallokkoo niin, et vesi aika sameena ja näkyvyys huonoo.
Topi oli siis halpatyövoimaa eli joku sukellusopiskelija harjottelija, joka tuli antaa meille vinkkei minne kandee mennä ja kattoo meidän perään :) Näil sukellusmestoilla vissii uus sääntö tääl ettei vuokraa räpylöit jossei oo opasta, koska niin monet uimataidottomat vaa tallaa niillä räpylöillä satoja vuosia vanhat korallit paskaks. Lisäks meidän opas kerto meille minkänäkösiä ja missä on merisiilit, jotka koittaa työntää pitkät piikkinsä meidän jalkoihin. Terävät piikit kuulemma helposti hajoo jalkaan sisälle moniks pikkupiikeiks, joka kivuliasta ja erittäin tulehdusaltista. Lisäks meidän alla meni sellasii isohampaisii kakkakaloi, jotka haukkaa isoi paloi koralleist irti saatikka sit ihmislihasta, jos sattuu ärsyyntyy ihmiseen hänen reviirillään. Eli ihan hyvä, et meil oli tällai vahti meidän kaa, et osattii välttää näit. Rannassa näkyvyyttä ei ollu yhtään, mut onneks ku uitiin vähä kauemmas niin alko näkyykin kaikki tosi isoi kalaparvii yms. Hyvin viihdyttiin siellä yli tunnin ajan ihmetellessä kaikkee kaunista merenelämää. Jaksettiin viel hirmusissa aalloissa onneks uida rantaan takas. Käytiin sit viel Topin kaa kahvilla siin niitten viereises ravintelis, mis ilmeisesti kaikki suomalaiset aina hengaa. Jutskattii niitä näitä ja tyytyväisinä tipattiin viel vähän meidän halpatyövoima opasta hyvästä yktyisopastuksesta. Se kerto meille muuten, et Raappana esiintyy yhes baarissa tääl huomenna jouluaatton, et voi olla et käydää kattoo sitä ku o ilmanenkin viel.
Lähetään nyt taas tohon biitsille, ku siin hyvä boulderointi kivi Rikille ja se hihkuu, et haluu kiipee :)
lauantai 21. joulukuuta 2013
Terkkui Koh Taolta - Ripuli on märkää kakkaa :)
Ollaan oltu nyt muutama päivä täällä Koh Taolla ja päälimmäisenä mielessä pyörinyt, että "Ripuli on märkää kakkaa" :) Eli muhun iskenyt turistiripuli ja Riki sympatiasta ja empatiasta syö niin tulisia ruokia, että silläkin hiukka poltteleepi tuo vessassa käynti.
Onneksi meillä hotelli hyvällä paikalla, et voitu kierrellä kuitenkin tätä Sairee beach ja village aluetta niin, että tarvittaessa pääsee nopeesti "kotiin" vessaan. Ollaan siis otettu aika iisisti.
Käytiin kuitenkin pari päivää sitten varaamassa snorkkelointi reissu huomiselle suomalaisen Koh Tao Divers firman kautta. Niitten toimipiste tos suht lähellä ja oikeesti ku lähesty sitä toimipistettä niin olo oli ku Suomessa. Kaikki tuntu sil pikku kadulla ja biitsillä puhuvan suomea ja talon seinässäkin oli ilmoitus suomalaisesta joulunvietosta jouluaattona jossain ravintelissa. Tällä saarella muutenkin hirmusesti suomalaisia. Rikikin törmäs sattumalta rannalla sen vanhaan yläaste kaveriin.
Sit eilen uskallettiin vihdoin vuokrata skootteri. Käytiin kysyy meidän respan miehelt, et suosittelisko se jotain vuokraamoo. No sehän suositteli meille sitten Taxia, koska skootterointi vaarallista ja ku joutuu luovuttaa passin niille vuokra-ajaksi niin se on sitten hyvä vipuvoima velottaa sulta 10000 bahtia ( reilu 200 euroa) pienistäkin naarmuista ja tiet on kauheita ja niin edelleen, et ottakaa taxi.
Tästä pelottelusta huolimatta käytiin vuokraa skootteri. Lisää alko pelottaa ku sopimuksessa luki, et velottavat 85000 bahtia meiltä jos hävitetään skootteri eli jos joku pöllii. :( otettiin kuvat skootterista ja vedettiin hirveet pottakypärät päähän ja lähettiin liikkeelle.
Riki sai ajaa ehkä reilun kilsan ja musta oli ihan hirveetä olla kyydissä, koska oon aina ollu se joka kyytsää skootterilla. Kauheen hutera ja suojaton olo. Onneks Riki oli niin ihana, että suostu mun antaa ajaa ja olla itte kyydissä. Näin mulla turvallisempi olo ku jalatkin yletty maahan ja olin rutistuksissa rikin ja skoottrein välissä. Lisäks Riki varmaa tajus et olisin ollu ihan hirvee apukuski ja tais se mua kontrollifriikikski sanoo :)
Köröteltiin eka etelän pikku rannalla Chalok Baan Kao baylle juomaan shakit. Siitä lähettiin kohti itärannan Tanote bay rantaa, koska siel iso kivi mist pääsee hyppii veteen.
Jessus mikä matka! Osin päällystämätön kuoppanen tie, jota pitkin piti ylittää tollai 200-300 metrii korkee vuori. Hiton jyrkkää, ihme et skootteri jakso ja alamäet ihan yhtä jyrkkää et puolet matkasta liuttiin vaan kaikki jarrut pohjassa rinnettä alas kuoppia ja kiviä väistellen ja toivottiin et ei kaaduta tai törmätä vastaantuleviin, ku osin tie aika kapeekin. Meinattiin ihan vaa kerran kaatuu, ku käännöksessä tiessä tuli pudotus ja pohja osu maahan ja käsi jarrulta lipes vähän kaasulle, mut onneks oli 4 toimivaa jalkaa tasapainottamassa ja ei kaaduttu.
Tanotella tuuli ihan pirusti, et ei siel aalloissa kukaan uskaltanu kalliolt hyppii alas. Riki ihasteli boulderointi kiviä ja nautittiin hetki maisemista ennen ku jatkettiin matkaa Hin wong baylle.
Hing wong bayn reissu ei mitenkää helpompi. Ylitettiin eka se vuori taas poispäin, sit köröteltiin suoraa ylämäkialamäki tietä pohjoseen ja todettiin, et ei hitto taas pitää ylittää 300m korkee vuori viel vähän pienempää ja pomppusempaa ja jyrkempää tietä. Ja sen tien piti oppaan mukaan olla hyvässä kunnossa, mut ketunkassit sanon minä. Päästiin paikan parkkipaikalle mikä oli varmaa puolessavälissä rinnettä niinku laskusuuntaan ja tajuttiin et kävellään sitä hiton jyrkkää pikku tietä
viel alas aikamoinen matka. Meinas takakenossa kävellessä alaspäin jo reidet kramppaa eli ilolla jäin oottaa ylöspäin menoa.
Maisemat oli kyl tosi kauniit. Kaunis kallioiden ympäröimä lahti missä tosi rauhallista. Yleensä hyvä snorklauspaikka, mut tosiaan oli aika kovat aallot, niin ei voinu snorkkeloida ku ois iskeytynyt heti kiviin. Eli nautittiin taas maisemista ja kerättiin voimia ylöspäin patikointia varten.
Ylöspäin mentiinkin sitten niin etukenossa, että jossain kohdissa oli melkeen nelivedon paikka, ettei taaksepäin kellahda ja vieri vauhdilla takas alas :) Mut siitäkin selvisin ja onneks rinteessä parkkipaikan kohdalla oli kiva pikku näköalatasanne ja kiska mistä mukava mies kissan ja koiran kera möi meille kylmää limpparii ja jääteetä, että oli vielä voimia puristaa skootterin jarruja kotimatkan ajan. Voin suositella kyllä kauniina ja rauhallisena näköalapaikkana ja tosiaan pienemmällä tuulella snorkkelointiinkin, jos haluu päästä väenpaljoutta karkuun.
Palautettiin skootteri ja kyllä oli kädet väsyneet ku puristanu koko päivän jarrukahvoja. Riki toki moneen otteeseen tarjos, että hän voi ajaa jos kädet väsyy, mut kontrollifriikkinä halusin ajaa. Ja ihan hyvin ajoinkin kaks päällä näillä teillä. Me eikä skootteri saatu yhtää lisänaarmuja ja ei jouduttu mitään maksaakaan skootterista ylimääräsiä. Ehkä ens skootterinvuokraus kerta ei oo enää niin jännä ja Riki saa oman skootterin, et pääsee kans ajaa :)
Onneksi meillä hotelli hyvällä paikalla, et voitu kierrellä kuitenkin tätä Sairee beach ja village aluetta niin, että tarvittaessa pääsee nopeesti "kotiin" vessaan. Ollaan siis otettu aika iisisti.
Käytiin kuitenkin pari päivää sitten varaamassa snorkkelointi reissu huomiselle suomalaisen Koh Tao Divers firman kautta. Niitten toimipiste tos suht lähellä ja oikeesti ku lähesty sitä toimipistettä niin olo oli ku Suomessa. Kaikki tuntu sil pikku kadulla ja biitsillä puhuvan suomea ja talon seinässäkin oli ilmoitus suomalaisesta joulunvietosta jouluaattona jossain ravintelissa. Tällä saarella muutenkin hirmusesti suomalaisia. Rikikin törmäs sattumalta rannalla sen vanhaan yläaste kaveriin.
Sit eilen uskallettiin vihdoin vuokrata skootteri. Käytiin kysyy meidän respan miehelt, et suosittelisko se jotain vuokraamoo. No sehän suositteli meille sitten Taxia, koska skootterointi vaarallista ja ku joutuu luovuttaa passin niille vuokra-ajaksi niin se on sitten hyvä vipuvoima velottaa sulta 10000 bahtia ( reilu 200 euroa) pienistäkin naarmuista ja tiet on kauheita ja niin edelleen, et ottakaa taxi.
Tästä pelottelusta huolimatta käytiin vuokraa skootteri. Lisää alko pelottaa ku sopimuksessa luki, et velottavat 85000 bahtia meiltä jos hävitetään skootteri eli jos joku pöllii. :( otettiin kuvat skootterista ja vedettiin hirveet pottakypärät päähän ja lähettiin liikkeelle.
Riki sai ajaa ehkä reilun kilsan ja musta oli ihan hirveetä olla kyydissä, koska oon aina ollu se joka kyytsää skootterilla. Kauheen hutera ja suojaton olo. Onneks Riki oli niin ihana, että suostu mun antaa ajaa ja olla itte kyydissä. Näin mulla turvallisempi olo ku jalatkin yletty maahan ja olin rutistuksissa rikin ja skoottrein välissä. Lisäks Riki varmaa tajus et olisin ollu ihan hirvee apukuski ja tais se mua kontrollifriikikski sanoo :)
Köröteltiin eka etelän pikku rannalla Chalok Baan Kao baylle juomaan shakit. Siitä lähettiin kohti itärannan Tanote bay rantaa, koska siel iso kivi mist pääsee hyppii veteen.
Jessus mikä matka! Osin päällystämätön kuoppanen tie, jota pitkin piti ylittää tollai 200-300 metrii korkee vuori. Hiton jyrkkää, ihme et skootteri jakso ja alamäet ihan yhtä jyrkkää et puolet matkasta liuttiin vaan kaikki jarrut pohjassa rinnettä alas kuoppia ja kiviä väistellen ja toivottiin et ei kaaduta tai törmätä vastaantuleviin, ku osin tie aika kapeekin. Meinattiin ihan vaa kerran kaatuu, ku käännöksessä tiessä tuli pudotus ja pohja osu maahan ja käsi jarrulta lipes vähän kaasulle, mut onneks oli 4 toimivaa jalkaa tasapainottamassa ja ei kaaduttu.
Tanotella tuuli ihan pirusti, et ei siel aalloissa kukaan uskaltanu kalliolt hyppii alas. Riki ihasteli boulderointi kiviä ja nautittiin hetki maisemista ennen ku jatkettiin matkaa Hin wong baylle.
Hing wong bayn reissu ei mitenkää helpompi. Ylitettiin eka se vuori taas poispäin, sit köröteltiin suoraa ylämäkialamäki tietä pohjoseen ja todettiin, et ei hitto taas pitää ylittää 300m korkee vuori viel vähän pienempää ja pomppusempaa ja jyrkempää tietä. Ja sen tien piti oppaan mukaan olla hyvässä kunnossa, mut ketunkassit sanon minä. Päästiin paikan parkkipaikalle mikä oli varmaa puolessavälissä rinnettä niinku laskusuuntaan ja tajuttiin et kävellään sitä hiton jyrkkää pikku tietä
viel alas aikamoinen matka. Meinas takakenossa kävellessä alaspäin jo reidet kramppaa eli ilolla jäin oottaa ylöspäin menoa.
Maisemat oli kyl tosi kauniit. Kaunis kallioiden ympäröimä lahti missä tosi rauhallista. Yleensä hyvä snorklauspaikka, mut tosiaan oli aika kovat aallot, niin ei voinu snorkkeloida ku ois iskeytynyt heti kiviin. Eli nautittiin taas maisemista ja kerättiin voimia ylöspäin patikointia varten.
Ylöspäin mentiinkin sitten niin etukenossa, että jossain kohdissa oli melkeen nelivedon paikka, ettei taaksepäin kellahda ja vieri vauhdilla takas alas :) Mut siitäkin selvisin ja onneks rinteessä parkkipaikan kohdalla oli kiva pikku näköalatasanne ja kiska mistä mukava mies kissan ja koiran kera möi meille kylmää limpparii ja jääteetä, että oli vielä voimia puristaa skootterin jarruja kotimatkan ajan. Voin suositella kyllä kauniina ja rauhallisena näköalapaikkana ja tosiaan pienemmällä tuulella snorkkelointiinkin, jos haluu päästä väenpaljoutta karkuun.
Palautettiin skootteri ja kyllä oli kädet väsyneet ku puristanu koko päivän jarrukahvoja. Riki toki moneen otteeseen tarjos, että hän voi ajaa jos kädet väsyy, mut kontrollifriikkinä halusin ajaa. Ja ihan hyvin ajoinkin kaks päällä näillä teillä. Me eikä skootteri saatu yhtää lisänaarmuja ja ei jouduttu mitään maksaakaan skootterista ylimääräsiä. Ehkä ens skootterinvuokraus kerta ei oo enää niin jännä ja Riki saa oman skootterin, et pääsee kans ajaa :)
Full moon partyt ja phanganilta lähtö oksulaivalla
Edellisen tekstin jälkeen oltiin siis vielä pari päivää tuolla Phanganilla. Ei niin välitetty niistä turistikeskuksista niin chillailtiin pari päivää meidän kotirannan lähettyvillä. Ja mäkin opin pikkuhiljaa elää noiden gekkojen kaa. Koputin aina oviin ennenku menin vessaa tai omaan hotellihuoneeseemme ja näin viestitin gekoille, et nyt hittoon sieltä....Mä oon tulossa. Monesti toimi. Aina ei ku jotku seinät täynnä niitä, joiden ohi oli vaan pakko mennä ilman et sain kolisteltuu. Lisäksi vähensin meidän majapaikan ravintolassa katsoon kattomista niin etten nähnyt niitä kymmeniä gekkoja jotka siel vipels ihan kokoajan
Rikin kaveri Joni tuli meidän vikana iltana kanssa Koh Phanganille ja lähettiin yhdessä sitten maailmankuuluihin Full Moon Partyihin. Eli jo vuodesta 87 tai 88 niin porukka kokoontunut aina täydenkuun aikaan haad rin beachille bilettämään ja bileiden maine kasvanut niin, että porukka tulee suureksi osaksi vain näiden bileiden takia saarelle.
Ihan jees, mut ei mun mielestä nyt NIIN ihmeelliset bileet. Rannalla baarit vierekkäin soitti kovaa musaa ja jotku tehny tanssilavoi hiekkaan. Ihmisiä ihan pirusti. Neonväreillä maalattiin viivoja, lippuja ja kaikkee mahdollista kroppiin. Alkoholia myytiin halvoissa ämpäreissä ja niitä tulikin juotua sen verran, että seuraavana päivänä ei ollu kiva matkustaa laivalla :( Eksyttiin Jonista joskus yöllä ku lähettiin "kotiin" ja Joni jakso jäädä jatkaa biletystä.
Seuraavana päivänä siis kamat kasaan hieman heikossa hapessa ja kohti satamaa. Siitä seuraskin elämämme tuskasin päivä. Heikko happi ja 1.5 tunnin erittäin heiluva laivakyyti EI ole hyvä yhdistelmä... Ei meille eikä monille muillekaan. Laivassa Koh Taolle näytti olevan aika monia sellasia, jotka oli kans ollu eilen bileissä. Henkilökunta alko heti jakaa muovipussei porukoille ennen ku porukat ees pyys niitä. Alkumatkasta porukat nauro, mutku ekat kunnon heilunat ja töyssyt tuli niin johan alko naamat muuttuu valkosiksi ja pussit täyttyy kymmenillä ihmisillä laivassa. Porukka makas lattioilla pussi naamassa ja pyys aina välillä uutta pussii :) Riki nimeskin laivan oksulaivaksi. Mahto olla henkilökunnalla kivaa, olivat varmaan lyöneet vetoa ennen laivan lähtöö, et kuinka monta pussia menee. Meilläkin saatto mennä jokunen ehkäpä ja loppu päivä ehkä meni reissusta toipuessa :)
Rikin kaveri Joni tuli meidän vikana iltana kanssa Koh Phanganille ja lähettiin yhdessä sitten maailmankuuluihin Full Moon Partyihin. Eli jo vuodesta 87 tai 88 niin porukka kokoontunut aina täydenkuun aikaan haad rin beachille bilettämään ja bileiden maine kasvanut niin, että porukka tulee suureksi osaksi vain näiden bileiden takia saarelle.
Ihan jees, mut ei mun mielestä nyt NIIN ihmeelliset bileet. Rannalla baarit vierekkäin soitti kovaa musaa ja jotku tehny tanssilavoi hiekkaan. Ihmisiä ihan pirusti. Neonväreillä maalattiin viivoja, lippuja ja kaikkee mahdollista kroppiin. Alkoholia myytiin halvoissa ämpäreissä ja niitä tulikin juotua sen verran, että seuraavana päivänä ei ollu kiva matkustaa laivalla :( Eksyttiin Jonista joskus yöllä ku lähettiin "kotiin" ja Joni jakso jäädä jatkaa biletystä.
Seuraavana päivänä siis kamat kasaan hieman heikossa hapessa ja kohti satamaa. Siitä seuraskin elämämme tuskasin päivä. Heikko happi ja 1.5 tunnin erittäin heiluva laivakyyti EI ole hyvä yhdistelmä... Ei meille eikä monille muillekaan. Laivassa Koh Taolle näytti olevan aika monia sellasia, jotka oli kans ollu eilen bileissä. Henkilökunta alko heti jakaa muovipussei porukoille ennen ku porukat ees pyys niitä. Alkumatkasta porukat nauro, mutku ekat kunnon heilunat ja töyssyt tuli niin johan alko naamat muuttuu valkosiksi ja pussit täyttyy kymmenillä ihmisillä laivassa. Porukka makas lattioilla pussi naamassa ja pyys aina välillä uutta pussii :) Riki nimeskin laivan oksulaivaksi. Mahto olla henkilökunnalla kivaa, olivat varmaan lyöneet vetoa ennen laivan lähtöö, et kuinka monta pussia menee. Meilläkin saatto mennä jokunen ehkäpä ja loppu päivä ehkä meni reissusta toipuessa :)
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Terkkuja gekonpaska bungaloweilta
Voin vaikka alottaa siit et jostain käsittämättömästä syystä mä vihaan näitä gekkoja prkl. Rikin mielest ne on siistejä, ku ne pääsee minne vaan ja must se on ihan hiton ällöö. Tänään ku oltiin kylillä ja tultiin "kotiin" tänne meidän gekonpaska bungaloweille niin yks oli käyny paskoo meidän sänkyyn keskelle. Rikiku piti mua friikkiinä aamulla ku paketoin meidän patjan sillee et yläpuolen hyttysverkko meni joka kulmasta patjan alle, et kukaa ei pääse sinne. Onneks tein sen ni oli kakkinu vaa verkon päälle, eikä käyny pesii ja kakkii meidän koko sänkyy. Tääl kaikis talon seinis on vähintään tollaset ilmastointi reiät seinäs kaikis vessois mist gekot pääsee juoksee sisään ja ulos, siks meidän vessan ovi aina kii ja hakkaan ovee aina ennen ku meen vessaan, et gekot kerkeis mennä pois, koska poissa silmistä ja poissa mielestä tai ainakin yritän niin. Nää on kyl muutenkin. Nii ilmavii tönöi et aina joku rako mist pääsee.
Bottle beach, mist lähettiin eilen niin oli ihana paikka viidakon reunassa ku apinat hyppi siel meidän bungalowien väleis. Mut hitto vikana aamuna, ku kävin pissillä niin jonkun räpylä tunki lavuaarin takaa....siis ihan liian iso jalka, ainakin 3-4 cm oli tassun halkasija ja vaikutti olevan jumissa....fy faan! Sit alko ihan pirun nopee pakkaus ku oli check out päivä. Kielsin Rikii hakemast ketää henkilökunnan tyyppii hakee sitä pois ennen ku oon pakannu, et se joku olio ei tuu sielt mun kamoihin ja mun luo. Ikinä en oo pakannu nii nopee ja ehkä tuli tiuskastuu rikille et vauhtii vauhtii, sen verran ahisti. Ok kamat pakattu niin Riki sai luvan hakee poitsun pihalt tekee sille jotain.
Työntekijä poitsu tuli luudan kanssa, siirs lavuaarin pois tieltä ja tökkäs sitä räpylää pari kertaa. Mä olin toisessa huoneessa ja näin ku hitto seinän yli tulee halvatunmoista vauhtii sellai ehkä 30 senttii pitkä lisko. Hyi!!! Poitsukin tajus, et tuli makkarin puolelle ku minä kiljuin ja se juoksi peräs ja ohjeestani meni patjan taa hakkaa luudalla sitä liskoo.... Sit se tappo sen hirmuliskon siihen paikkaansa ja kävi heittää mettään. Siihen verrattuna nää gekonkakka bungalowien pikku kakkiaiset on onneks kuitenkin aika pienii.
Tänään meinattii vuokraa skootterit, mut ne ois halunu Rikin passin ja ei haluttu antaa ja sit lähettiin taxilla haad rin:iin ja unohdettiin se ajatus, kun taxin lavalla istuessa liikenne ja nää urpot renkaitten päällä alko pelottaa. Ajaa miten sattuu shortseissa ilman kypärää, aijai....pieni tätivaihe iskee päälle. Mut arvostan omaa päätäni sen verran et en oo valmis uhraa sitä tääl viel.
Haad rin oli pienempi mitä ootettiin ja täynnä neon värisiä vaatteita myyviä liikkeitä. Kaikis vaatteis tietty lukee full moon party, juhlat siel taas ylihuomenna. Oikee sellai nuorison kanaria. Ihan täynnä länsimaalaisia bilettäjiä. Kaikki puhuu saksaa, ranskaa tai englantia. Ranta ollu varmaa tosi kaunis joskus 50 vuotta sitten. Mut nyt aika roskanen ja iltaa kohti kaikki baarit alkaa kilpailee kuka soittaa musaa kovimmalla. Jees kohde ihmiselle, joka haluu maata rannalla ja bilettää, mut siinä se sit oli. Sit tietty rahalla saa vuokrata vesiskootterii ja muuta vesivempelettä ja pitkähäntävene taxii eri puolille saarta.
Bottle beach oli tosi jees siellä omassa rauhassaan. Mut tääl etelämmäs ihan hirveesti ulkomaalasia nuoria ja kaikki kaupat myy turistitavaraa. Tekemistä on kyl varmastiviikon lomalle, jos valmis kuluttaa rahaa. On elefanttisafarii, wipeout koh phangan rataa, jousiammuntaa, thai-nyrkkeily otteluita, mönkijällä ajoo, herbal saunaa ja ties mitä action retkee
ympäri saarta.
Rannat usein kuitenki aika likasia kaikesta styrox-roskasta ja lasinsirpaleista yms. Meidänkin gekonkakka bungalowin eli green peace bungalowin eessä on ranta. Aamulla vesi on ihan ravintolaan saakka, mutta iltaa kohden vesi laskee tosi paljon ja rikkinäiset lasi pullot ja purkit paljastuu hiekkapohjasta. Rannoista aina ehkä osa siistii ja muuten sitten ei niinkään.
Bottle beachia suosittelen, mut sen jälkeen tää itä rannikko ja etelän bilemekka haad rin ei ehkä ihan meille. Mun mielestä kaunis saari, mutta osin liikaa turismille muovattu.
Pari päivää vielä täällä, katsotaan kerkeekö vielä ihastuttaa joku muuki ku moneen otteeseen mainittu bottle beach.
Bottle beach, mist lähettiin eilen niin oli ihana paikka viidakon reunassa ku apinat hyppi siel meidän bungalowien väleis. Mut hitto vikana aamuna, ku kävin pissillä niin jonkun räpylä tunki lavuaarin takaa....siis ihan liian iso jalka, ainakin 3-4 cm oli tassun halkasija ja vaikutti olevan jumissa....fy faan! Sit alko ihan pirun nopee pakkaus ku oli check out päivä. Kielsin Rikii hakemast ketää henkilökunnan tyyppii hakee sitä pois ennen ku oon pakannu, et se joku olio ei tuu sielt mun kamoihin ja mun luo. Ikinä en oo pakannu nii nopee ja ehkä tuli tiuskastuu rikille et vauhtii vauhtii, sen verran ahisti. Ok kamat pakattu niin Riki sai luvan hakee poitsun pihalt tekee sille jotain.
Työntekijä poitsu tuli luudan kanssa, siirs lavuaarin pois tieltä ja tökkäs sitä räpylää pari kertaa. Mä olin toisessa huoneessa ja näin ku hitto seinän yli tulee halvatunmoista vauhtii sellai ehkä 30 senttii pitkä lisko. Hyi!!! Poitsukin tajus, et tuli makkarin puolelle ku minä kiljuin ja se juoksi peräs ja ohjeestani meni patjan taa hakkaa luudalla sitä liskoo.... Sit se tappo sen hirmuliskon siihen paikkaansa ja kävi heittää mettään. Siihen verrattuna nää gekonkakka bungalowien pikku kakkiaiset on onneks kuitenkin aika pienii.
Tänään meinattii vuokraa skootterit, mut ne ois halunu Rikin passin ja ei haluttu antaa ja sit lähettiin taxilla haad rin:iin ja unohdettiin se ajatus, kun taxin lavalla istuessa liikenne ja nää urpot renkaitten päällä alko pelottaa. Ajaa miten sattuu shortseissa ilman kypärää, aijai....pieni tätivaihe iskee päälle. Mut arvostan omaa päätäni sen verran et en oo valmis uhraa sitä tääl viel.
Haad rin oli pienempi mitä ootettiin ja täynnä neon värisiä vaatteita myyviä liikkeitä. Kaikis vaatteis tietty lukee full moon party, juhlat siel taas ylihuomenna. Oikee sellai nuorison kanaria. Ihan täynnä länsimaalaisia bilettäjiä. Kaikki puhuu saksaa, ranskaa tai englantia. Ranta ollu varmaa tosi kaunis joskus 50 vuotta sitten. Mut nyt aika roskanen ja iltaa kohti kaikki baarit alkaa kilpailee kuka soittaa musaa kovimmalla. Jees kohde ihmiselle, joka haluu maata rannalla ja bilettää, mut siinä se sit oli. Sit tietty rahalla saa vuokrata vesiskootterii ja muuta vesivempelettä ja pitkähäntävene taxii eri puolille saarta.
Bottle beach oli tosi jees siellä omassa rauhassaan. Mut tääl etelämmäs ihan hirveesti ulkomaalasia nuoria ja kaikki kaupat myy turistitavaraa. Tekemistä on kyl varmastiviikon lomalle, jos valmis kuluttaa rahaa. On elefanttisafarii, wipeout koh phangan rataa, jousiammuntaa, thai-nyrkkeily otteluita, mönkijällä ajoo, herbal saunaa ja ties mitä action retkee
ympäri saarta.
Rannat usein kuitenki aika likasia kaikesta styrox-roskasta ja lasinsirpaleista yms. Meidänkin gekonkakka bungalowin eli green peace bungalowin eessä on ranta. Aamulla vesi on ihan ravintolaan saakka, mutta iltaa kohden vesi laskee tosi paljon ja rikkinäiset lasi pullot ja purkit paljastuu hiekkapohjasta. Rannoista aina ehkä osa siistii ja muuten sitten ei niinkään.
Bottle beachia suosittelen, mut sen jälkeen tää itä rannikko ja etelän bilemekka haad rin ei ehkä ihan meille. Mun mielestä kaunis saari, mutta osin liikaa turismille muovattu.
Pari päivää vielä täällä, katsotaan kerkeekö vielä ihastuttaa joku muuki ku moneen otteeseen mainittu bottle beach.
torstai 12. joulukuuta 2013
Bangkokist viel vähän ja bottle beachin eläimet
Koitin lataa kuvia mut ei onnistunut tällä super"nopeella" netillä.
Bangkokiin palatakseni voin kertoo viel, et koitettin mennä sinne jonnekin pää nähtävyys great palaceen tai joku mikä lie missä kuningas joskus asunut. Oltiin kuultukin, et kaikki huijarit on siin matkal kertoo et se on kiinni ja et he voi viedä meidät muualle. Noh pari korttelii ennen ku oltiin ees muureilla niin huijarit iski. Ihan muina miehinä kävelee vastaan ja antaa ystävällisen vinkin et palatsi kii, mut he voi näyttää jonku muun kohteen. Jos ikinä meette tonne, niin tiedoks, et kusetusta. Palatsi tyyliin joka päivä auki ja nää ystävälliset neuvot on vaa yritystä viedä jonnekin "aitojen" korujen kauppoihin tai jotain. Seuraava huijari vastaantulija sano sit et rikin housut liian lyhyet, ei kande mennä, ku housut säärimittaset.....Arvaa uskottiinko, no ei! Päästiin portille niin siellä toki seinäs pukeutumiskoodit ja et ei liian lyhyis housuis ja et sisällä ilmanen pukeutumishuone mis voi ottaa peittävää vaatetta. Siitä huolimatta siin ees jotain paikallisii tavis huijareita sanoo kaikille jolla sääret tai olat paljaana, et ei voi mennä noin ja et jos maksavat 30 bhatia niin he lainaa vaatteita siit. No ei uskottu sitäkään vaa käveltiin sisään ja siel tosiaan ilmanen pukuhuone ja ne yhet menestyksekkäästi siin ulkopuolella huijas vähintään jokatoista turistii. Noh kaiken tämän jälkeen päätettiin et ei haluta maksaa 350 bhatia per naama ja tyydyttiin kattoo paikkaa vaa portilta :)
Melkeen vieressä oli kuotenkin varmaan melkein ainakin yhtä hieno rakennus eli kansaivälinen meditaatio hall tai center, johon sisäänpääsy ilmanen. Paikka, jota kauheen monet turistitkaan ei ollu löytänyt tai eivät olleet tajunneet mennä sisään. Porttien sisäl hieno temppeli ja kultasia buddha-patsaita ja iso sali mis alotettiin chanting eli joku tällai mantran tyylinen jatkuva lausumis seremonia. Paikalliset ja pari turistii istu isos salis risti-istunnassa ja oli tosi hengellisiä kun noita-akalta kuullostava rouva toisti pitkään jotain lauseita. Mekin oltiin menossa 20 minsaa mukana ja sit riitti. Siel oli ihana kissakin kiertää istuvia ihmisiä. Suosittelen tätä kohteena. Oli hieno ja ihan rauhottava suoja auringon paahteelta.
Palataan tänne bottle beachille. Täällä yhä erittäin "kauheeta" :) Tänään nähtiin meidän bungan terassilla istuskellessamme 4 apinaa, jotka tuli viereisiin puihin ja maahaan hengailee. Sit nähty ällöi liskoi ja tuhatjalkasii ja kuollu torakkakin :) Rauha maassa ja nautitaan paratiisista drinksuja siemaillen pilkkopimeessä ravitolan rantaterdellä aaltojen kohistessa....ja liskoja vähän peläten :)
P.s. Viime yön Riki halus nukkuu linkkari sängyn vieres, koska kerroin sille mun kauhuleffa idean, siitä kuinka meidät vois ihan hyvin listii tänne ilman et kukaan tietäis tai et päästäis karkuun. Sit Rikin mielikuvitus käynnisty ja oli varma et kaikki äänet pimees meidän mökin ulkopuolella oli sarjamurhaajan ääniä. Oikeesti palmun lehdet tuulessa lepatti meidän bungan seinään ja joku apina ehkä juoksi ohi.
Bangkokiin palatakseni voin kertoo viel, et koitettin mennä sinne jonnekin pää nähtävyys great palaceen tai joku mikä lie missä kuningas joskus asunut. Oltiin kuultukin, et kaikki huijarit on siin matkal kertoo et se on kiinni ja et he voi viedä meidät muualle. Noh pari korttelii ennen ku oltiin ees muureilla niin huijarit iski. Ihan muina miehinä kävelee vastaan ja antaa ystävällisen vinkin et palatsi kii, mut he voi näyttää jonku muun kohteen. Jos ikinä meette tonne, niin tiedoks, et kusetusta. Palatsi tyyliin joka päivä auki ja nää ystävälliset neuvot on vaa yritystä viedä jonnekin "aitojen" korujen kauppoihin tai jotain. Seuraava huijari vastaantulija sano sit et rikin housut liian lyhyet, ei kande mennä, ku housut säärimittaset.....Arvaa uskottiinko, no ei! Päästiin portille niin siellä toki seinäs pukeutumiskoodit ja et ei liian lyhyis housuis ja et sisällä ilmanen pukeutumishuone mis voi ottaa peittävää vaatetta. Siitä huolimatta siin ees jotain paikallisii tavis huijareita sanoo kaikille jolla sääret tai olat paljaana, et ei voi mennä noin ja et jos maksavat 30 bhatia niin he lainaa vaatteita siit. No ei uskottu sitäkään vaa käveltiin sisään ja siel tosiaan ilmanen pukuhuone ja ne yhet menestyksekkäästi siin ulkopuolella huijas vähintään jokatoista turistii. Noh kaiken tämän jälkeen päätettiin et ei haluta maksaa 350 bhatia per naama ja tyydyttiin kattoo paikkaa vaa portilta :)
Melkeen vieressä oli kuotenkin varmaan melkein ainakin yhtä hieno rakennus eli kansaivälinen meditaatio hall tai center, johon sisäänpääsy ilmanen. Paikka, jota kauheen monet turistitkaan ei ollu löytänyt tai eivät olleet tajunneet mennä sisään. Porttien sisäl hieno temppeli ja kultasia buddha-patsaita ja iso sali mis alotettiin chanting eli joku tällai mantran tyylinen jatkuva lausumis seremonia. Paikalliset ja pari turistii istu isos salis risti-istunnassa ja oli tosi hengellisiä kun noita-akalta kuullostava rouva toisti pitkään jotain lauseita. Mekin oltiin menossa 20 minsaa mukana ja sit riitti. Siel oli ihana kissakin kiertää istuvia ihmisiä. Suosittelen tätä kohteena. Oli hieno ja ihan rauhottava suoja auringon paahteelta.
Palataan tänne bottle beachille. Täällä yhä erittäin "kauheeta" :) Tänään nähtiin meidän bungan terassilla istuskellessamme 4 apinaa, jotka tuli viereisiin puihin ja maahaan hengailee. Sit nähty ällöi liskoi ja tuhatjalkasii ja kuollu torakkakin :) Rauha maassa ja nautitaan paratiisista drinksuja siemaillen pilkkopimeessä ravitolan rantaterdellä aaltojen kohistessa....ja liskoja vähän peläten :)
P.s. Viime yön Riki halus nukkuu linkkari sängyn vieres, koska kerroin sille mun kauhuleffa idean, siitä kuinka meidät vois ihan hyvin listii tänne ilman et kukaan tietäis tai et päästäis karkuun. Sit Rikin mielikuvitus käynnisty ja oli varma et kaikki äänet pimees meidän mökin ulkopuolella oli sarjamurhaajan ääniä. Oikeesti palmun lehdet tuulessa lepatti meidän bungan seinään ja joku apina ehkä juoksi ohi.
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Jatkoo edelliseen, ku ipad sekoilee :)
Tääl ei oo mitään kauppoi, vaan vissiin 3 bungalow mestaa kaislakattosine ravintoloineen. Tosi vaikee tänne on päästä, jos vesiteitse ei pääse, mut on kyl sen arvoinen. Monet turisti ei kyl oo eksyny tänne ainakaan nyt nauttii tästä ihanan kauniista ja rauhallisesta paratiisista.
Respan mukava mies kysy et halutaanko veneel vai autol check out päivänä pois ja toiveeni oli et jos mahollista niin veneel, koska ei perkele selvittiin siit tiest jo kerran hengissä niin en menis luottaa et selvitään toinenkin kerta samalla viikolla....vähintään saisin sydärin jännityksestä et millo kuollaan.
Ollaan siis 4 päivää täällä keskellä ei mitään ja opetellaan rentoutuu. Kaikki vaikuttaa täydelliselt, paitsi kaikki ötökät jotka ihan luonnon värisii ja hyvin maastoutunut ja aina vaa suhahtaa ku joku menee varpaiden ohi...onneks tähänmennes ollu vaa rapui ja heinäsirkkoi ja muita pikkusii. Löydettiin naapurimajotuksesta yleinen vessakin minkä saa vedettyy ja mis on paperii ja roskin ni kaikki hyvin. Meidän bungalowissa ku on vaa pönttömalja mitä ei saa vedettyy ja kaikki pitää äyskärillä koittaa saada huuhdottuu alas ja paperii ei ole eikä mitää mihi sen laittais ku ei oo roskista sille. Ja vissiin omatkin paikat pestää vaa kädellä ja äyskärillä. En oo ihan niin luontoihminen viel et lähtisin kokeilee sitä....käyn sen sijaan naapusrissa :)
Näihin kuviin ja tunnelmiin heipodei :)
Respan mukava mies kysy et halutaanko veneel vai autol check out päivänä pois ja toiveeni oli et jos mahollista niin veneel, koska ei perkele selvittiin siit tiest jo kerran hengissä niin en menis luottaa et selvitään toinenkin kerta samalla viikolla....vähintään saisin sydärin jännityksestä et millo kuollaan.
Ollaan siis 4 päivää täällä keskellä ei mitään ja opetellaan rentoutuu. Kaikki vaikuttaa täydelliselt, paitsi kaikki ötökät jotka ihan luonnon värisii ja hyvin maastoutunut ja aina vaa suhahtaa ku joku menee varpaiden ohi...onneks tähänmennes ollu vaa rapui ja heinäsirkkoi ja muita pikkusii. Löydettiin naapurimajotuksesta yleinen vessakin minkä saa vedettyy ja mis on paperii ja roskin ni kaikki hyvin. Meidän bungalowissa ku on vaa pönttömalja mitä ei saa vedettyy ja kaikki pitää äyskärillä koittaa saada huuhdottuu alas ja paperii ei ole eikä mitää mihi sen laittais ku ei oo roskista sille. Ja vissiin omatkin paikat pestää vaa kädellä ja äyskärillä. En oo ihan niin luontoihminen viel et lähtisin kokeilee sitä....käyn sen sijaan naapusrissa :)
Näihin kuviin ja tunnelmiin heipodei :)
Aah niin ihana bottle beach koh phanganilla
Päästiin kuin päästiinkin hengissä mielenosotusten keskeltä Bangkokista tänne Koh Phanganille.
Bangkokissa herättii jo siihen ku porukka osoitti mieltään huutaen ja pilleihin viheltäen meidän hostellin edessä. Kaikki tiet oli tietysti tukossa ja muutaman kilsan taximatka kesti yli tunnin juna-asemalle ja lopulta käveltiin viimenen reilu kilsa. Hiukka meinas ahistaa se ihmismäärä ja niitten pitämä älämölö, mistä ei ymmärtänyt sanaakaan, mut kaikki meni hyvin ja päästiin meidän yöjunaan.
Meillä siis kakkosluokan makuuvaunussa paikat. Eka meinasin säikähtää ku meidän vastapäätä vaunus oli silmäpuoli kriminaalin näkönen mies, et ei prkl mihin ollaa oikein tultu. Mut onneks se oli liputon ja heitettiin ulos. Muut kanssamatkustajat olikin sit ihan mukavan näkösii paikallisii :)
Olot oli yllättävän mukavat. Alkumatkasta leveet penkin ja sit sellai poika tuli avaa ne penkit pedeiks ja katosta avas yläpedit. Petas oikein meidän sängyt ja kaikkee. Meillä oli vaa tuuletin vaunu, mut ois saanu ilmastoidunkin jos ois maksanu vähä lisää. Junamatka keski reilu 13 tuntii, joista mä tosin nukuin maks. 1,5 tuntii pätkis ku se hiton tuuletin ujels, mut peti oli ihan mukava.
Saavuttiin aamul 1,5 tuntii myöhässä Surat Thaniin, mut myöhässä olo ei ihan hirveesti haitannu ku jouduttiin yllättäen oottaa viel 2 tuntii et bussi lähti satamaan, josta lähti sit Lomprayah katamaraani Kos Samuin kautta tänne Koh Phanganille.
Satamast saatiin lava-auto-taxi ajaa meidät pikkuseen venesatamaan, mist meidän piti päästä veneellä sit tänne meidän bottle beachillä olevaan bungalow-paikkaan, mut yllättäen veneet ei kulkenu sinä päivänä ku aallot oli kai liian isot. Meidän silmään se oli kuitenki iha höpönlöpöö, ku aallot ei ollu ees oikeesti isot. Mut jonku resortin nainen ystävällisesti soitti meidän majotuspaikkaan ja sai meille autokyydiin tilattuu meidän majapaikasta. Hetken mietittiin miks taxi ei vieny meit perille saakka, mut se selviskin meidän hurjan tunnin mittasen automatkan aikana.
Kuski ajo eka saaren aika eteläosaan ja lähti sit kohti pohjosta eli meidän mestoi. Tiedettiin et aiemmin meidän mestoille ei ollu tietä, mutta jo vuonna 2012 ne oli tehny sitä ni aateltiin et ok se on valmis....ja paskanmarjat!
Matka pohjoseen alko ole ihan järjetöntä ylämäkee, mäet jyrkempii ku missää san fransiscossa. Ihme et auto ees kulki sellasii. Tajuttiin täs vaihees et ylitettän joku tosi korkee vuori ja meidän mesta sen takana biitsillä. Noh puolesvälis nousuu huomattiin et paskat se tie on valmis vaa se oli sellasta pomppusta jyrkkää hiekkaa, mistä ne oli tekemässä tietä. Ja aina ku mennään ylös niin tullaan kans alas ja ihan yhtä jyrkkii alamäkii. Sydän oli jo näissä kurkussa ja kakka housuis. Kunnes tuli vähä taas yläalamäkee mut sellasta autonlevystä kinttupolkua pitkin, mistä sade oli vienyt puolet mennessään. Onneks meil oli kunnon isorenkainen lava-auto kahdella vaihdekepil koska millään muulla ei ois päässy eteenpäin. Ja tietty sairaan hyvä kuski, joka löys aina sen kohan tiestä mikä sattu silloin kantaa. Lisäks paikalliset sähköpiuhat meni siel pari metrin korkeudes oksalta toiselle ja välillä vähän ojissakin. Oikeest sellai jännitysreitti keskellä viidakkoo että huhhuh. Maisemat oli kyl sairaan kauniit vuorille ja tiheeseen vihreeseen palmu yms. Trooppiseen metsään. Kuvia varmasti saatte jossain vaihees tännekin.
Päästiin meidän smile bungaloweille ja oikeesti mitkä maisemat. Ollaan vuorten välissä jotka tiheetä metsää ja meidän bungalow rinteessä, joka laskee pienelle ihanalle rannalle. Ihmisiä oikeesti yhtäaikaa rannalla ihan maks kymmenen. Ellei joku turistivene pikasesti käy maks 10 lisäturistin kaa täällä. Puhelinverkkoa ei ole eikä nettiäkään, paitsi maksullinen naapuriresortin ravintolas. Sähkökin vaa ilta kuudesta aamu kymmeneen. Bungalow on täynnä pikkureikii ja pelkään mitä kaikkee sielt öisin tulee meidän mökkiin, mut eka yö ainakin meni hyvin meidän hyttsverkon sisällä.
Bangkokissa herättii jo siihen ku porukka osoitti mieltään huutaen ja pilleihin viheltäen meidän hostellin edessä. Kaikki tiet oli tietysti tukossa ja muutaman kilsan taximatka kesti yli tunnin juna-asemalle ja lopulta käveltiin viimenen reilu kilsa. Hiukka meinas ahistaa se ihmismäärä ja niitten pitämä älämölö, mistä ei ymmärtänyt sanaakaan, mut kaikki meni hyvin ja päästiin meidän yöjunaan.
Meillä siis kakkosluokan makuuvaunussa paikat. Eka meinasin säikähtää ku meidän vastapäätä vaunus oli silmäpuoli kriminaalin näkönen mies, et ei prkl mihin ollaa oikein tultu. Mut onneks se oli liputon ja heitettiin ulos. Muut kanssamatkustajat olikin sit ihan mukavan näkösii paikallisii :)
Olot oli yllättävän mukavat. Alkumatkasta leveet penkin ja sit sellai poika tuli avaa ne penkit pedeiks ja katosta avas yläpedit. Petas oikein meidän sängyt ja kaikkee. Meillä oli vaa tuuletin vaunu, mut ois saanu ilmastoidunkin jos ois maksanu vähä lisää. Junamatka keski reilu 13 tuntii, joista mä tosin nukuin maks. 1,5 tuntii pätkis ku se hiton tuuletin ujels, mut peti oli ihan mukava.
Saavuttiin aamul 1,5 tuntii myöhässä Surat Thaniin, mut myöhässä olo ei ihan hirveesti haitannu ku jouduttiin yllättäen oottaa viel 2 tuntii et bussi lähti satamaan, josta lähti sit Lomprayah katamaraani Kos Samuin kautta tänne Koh Phanganille.
Satamast saatiin lava-auto-taxi ajaa meidät pikkuseen venesatamaan, mist meidän piti päästä veneellä sit tänne meidän bottle beachillä olevaan bungalow-paikkaan, mut yllättäen veneet ei kulkenu sinä päivänä ku aallot oli kai liian isot. Meidän silmään se oli kuitenki iha höpönlöpöö, ku aallot ei ollu ees oikeesti isot. Mut jonku resortin nainen ystävällisesti soitti meidän majotuspaikkaan ja sai meille autokyydiin tilattuu meidän majapaikasta. Hetken mietittiin miks taxi ei vieny meit perille saakka, mut se selviskin meidän hurjan tunnin mittasen automatkan aikana.
Kuski ajo eka saaren aika eteläosaan ja lähti sit kohti pohjosta eli meidän mestoi. Tiedettiin et aiemmin meidän mestoille ei ollu tietä, mutta jo vuonna 2012 ne oli tehny sitä ni aateltiin et ok se on valmis....ja paskanmarjat!
Matka pohjoseen alko ole ihan järjetöntä ylämäkee, mäet jyrkempii ku missää san fransiscossa. Ihme et auto ees kulki sellasii. Tajuttiin täs vaihees et ylitettän joku tosi korkee vuori ja meidän mesta sen takana biitsillä. Noh puolesvälis nousuu huomattiin et paskat se tie on valmis vaa se oli sellasta pomppusta jyrkkää hiekkaa, mistä ne oli tekemässä tietä. Ja aina ku mennään ylös niin tullaan kans alas ja ihan yhtä jyrkkii alamäkii. Sydän oli jo näissä kurkussa ja kakka housuis. Kunnes tuli vähä taas yläalamäkee mut sellasta autonlevystä kinttupolkua pitkin, mistä sade oli vienyt puolet mennessään. Onneks meil oli kunnon isorenkainen lava-auto kahdella vaihdekepil koska millään muulla ei ois päässy eteenpäin. Ja tietty sairaan hyvä kuski, joka löys aina sen kohan tiestä mikä sattu silloin kantaa. Lisäks paikalliset sähköpiuhat meni siel pari metrin korkeudes oksalta toiselle ja välillä vähän ojissakin. Oikeest sellai jännitysreitti keskellä viidakkoo että huhhuh. Maisemat oli kyl sairaan kauniit vuorille ja tiheeseen vihreeseen palmu yms. Trooppiseen metsään. Kuvia varmasti saatte jossain vaihees tännekin.
Päästiin meidän smile bungaloweille ja oikeesti mitkä maisemat. Ollaan vuorten välissä jotka tiheetä metsää ja meidän bungalow rinteessä, joka laskee pienelle ihanalle rannalle. Ihmisiä oikeesti yhtäaikaa rannalla ihan maks kymmenen. Ellei joku turistivene pikasesti käy maks 10 lisäturistin kaa täällä. Puhelinverkkoa ei ole eikä nettiäkään, paitsi maksullinen naapuriresortin ravintolas. Sähkökin vaa ilta kuudesta aamu kymmeneen. Bungalow on täynnä pikkureikii ja pelkään mitä kaikkee sielt öisin tulee meidän mökkiin, mut eka yö ainakin meni hyvin meidän hyttsverkon sisällä.
lauantai 7. joulukuuta 2013
Päivä jona ei oikein tehty mitää fiksuu, mut se on ihan ok tääl Bangkokissa
Taas mentiin nukkuu 12 jälkeen illalla ja herättiin siin 3.30 eikä oo sen jälkeen saatu unta. Nukuttiin tosin eilen taas univaikeuksien jälkeen johonkin iltapäivä kolmeen. Hieman on kuuppa sekasin tästä reissaamisesta ja aikaerosta.
Onneks tää Bangkok on meistä ihan hyvä jetlagista selviämis paikka. Ei oo liikaa pakollisia nähtävyyksiä jotka pitäis nähä, joten voi hyvin nukkuu kolmeen saakka päivällä. On kuitenkin ihan mukava kaupunki olla illalla hereillä, käydä syömässä ja drinksul ja silleen :)
Eilen käytiin Pantip Plaza ostarilla eli 5 kerrosta pelkkää elektroniikkaa....näytti kyllä muutaman nörtin taivaalta ja Riki sano, että muistutti assembly-messuja. Siel syötiin tän reissun tulisin ruoka tähänmennessä. Täti sano et "little bit spicy" ja Rikillä alko kitalaki turpoo jo ekasta haarukallisesta.... Noh mitä tästä opin...ne allergialääkkeet kannattaa olla laukussa ei hostellissa :) No mut kyl se Riki siit selvis, oli vaa vähä liian tuju aamupala kello 17.00.
Sit lähettiin kävelee kohti Lumpini parkia eli kaupungin keskuspuistoa, jossa on varaaneja kuulemma. Puolessavälissä matkaa mä aloin kuitenkin voimaan huonosti. Tuskanhiki puski läpi kauttaalta, olo oli ku joku ois istunut mut rintakehän päälle vaikka siis kävelin. Hengittäminen ja eteenpäin pääseminen jotenkin vaikeutu ja vanne alko kiristää päätä.....eli Taxi kotiin ja puisto jäi seuraavaan kertaan. En tiiä oliko joku myöhäisreaktio sille Rikin ruoalle josta söin suurimman osan vai mikä tuli.
Se on muuten jännä nää taxi-meter taxit täällä. Aamulla ku lähtee liikkeelle niin niillä on mittari päällä ja matkata voi puol tuntii ruuhkassa eikä matka maksa yli 100bhatia eli n. 2,5 euroo millään. Mutku illalla väsyneenä ja eilen aika pahoinvoivanakin tahtois päästä kotiin, niin Perkele mittari ei toimi ja lähetään pyytää vähintään kolminkertasia hintoja...Noh en oo jaksanu alkaa vääntää et ollaan maksettu ehkä tuplaliksa, eli hurjat 5 euroo kotimatkasta, mut ehkä se on enemmän näille ku meille. Varsinkin kun asutaan täällä vanhassa kaupungissa mihin ei metrot, taivasjunat tai muutkaan julkiset oikein kulje ja jostain syystä taxitkaan ei suurella innolla tänne haluu ajaa.
Hostellilla nesteytys ja sokeritankkaus ja sit jaksettiin lähtee illallistaa ja drinksuille tonne Soi Rambuttrille eli khao san roadin huudeille. Meinattiin eka mennä paikallisten nuorten suosimalle kuppilakadulle Th Phra Athit:lle siihen viereen joen tuntumaan, mutta siellä oli niin kovaa soittavia livebändejä, että ei tällai vanhaja väsynyt selvinpäin oleva suomalainen kyennyt jäämään sinne . Ois ollu varmaan tosi kiva paikka hyvine bändeineen parin drinksun jälkeen.
Noh kello on jo 5.40 tääl aamul, et viel pitää oottaa pari tuntii, et päästään tutustuu Grand palaceen ja muihin pakollisiin kuuluviin nähtävyyksiin.
Iltasanomienkin sivuilla kivasti eilen luki, et alkavat taas osoittaa mieltään täällä maanataina, ku kuninkaan synttärit juhlittu. Ja ehkä häiritsevät julkista liikennettä. Peukut pystyyn siis, että päästään lähtee maanatai iltana yöjunalla sinne koh phanganille.
Onneks tää Bangkok on meistä ihan hyvä jetlagista selviämis paikka. Ei oo liikaa pakollisia nähtävyyksiä jotka pitäis nähä, joten voi hyvin nukkuu kolmeen saakka päivällä. On kuitenkin ihan mukava kaupunki olla illalla hereillä, käydä syömässä ja drinksul ja silleen :)
Eilen käytiin Pantip Plaza ostarilla eli 5 kerrosta pelkkää elektroniikkaa....näytti kyllä muutaman nörtin taivaalta ja Riki sano, että muistutti assembly-messuja. Siel syötiin tän reissun tulisin ruoka tähänmennessä. Täti sano et "little bit spicy" ja Rikillä alko kitalaki turpoo jo ekasta haarukallisesta.... Noh mitä tästä opin...ne allergialääkkeet kannattaa olla laukussa ei hostellissa :) No mut kyl se Riki siit selvis, oli vaa vähä liian tuju aamupala kello 17.00.
Sit lähettiin kävelee kohti Lumpini parkia eli kaupungin keskuspuistoa, jossa on varaaneja kuulemma. Puolessavälissä matkaa mä aloin kuitenkin voimaan huonosti. Tuskanhiki puski läpi kauttaalta, olo oli ku joku ois istunut mut rintakehän päälle vaikka siis kävelin. Hengittäminen ja eteenpäin pääseminen jotenkin vaikeutu ja vanne alko kiristää päätä.....eli Taxi kotiin ja puisto jäi seuraavaan kertaan. En tiiä oliko joku myöhäisreaktio sille Rikin ruoalle josta söin suurimman osan vai mikä tuli.
Se on muuten jännä nää taxi-meter taxit täällä. Aamulla ku lähtee liikkeelle niin niillä on mittari päällä ja matkata voi puol tuntii ruuhkassa eikä matka maksa yli 100bhatia eli n. 2,5 euroo millään. Mutku illalla väsyneenä ja eilen aika pahoinvoivanakin tahtois päästä kotiin, niin Perkele mittari ei toimi ja lähetään pyytää vähintään kolminkertasia hintoja...Noh en oo jaksanu alkaa vääntää et ollaan maksettu ehkä tuplaliksa, eli hurjat 5 euroo kotimatkasta, mut ehkä se on enemmän näille ku meille. Varsinkin kun asutaan täällä vanhassa kaupungissa mihin ei metrot, taivasjunat tai muutkaan julkiset oikein kulje ja jostain syystä taxitkaan ei suurella innolla tänne haluu ajaa.
Hostellilla nesteytys ja sokeritankkaus ja sit jaksettiin lähtee illallistaa ja drinksuille tonne Soi Rambuttrille eli khao san roadin huudeille. Meinattiin eka mennä paikallisten nuorten suosimalle kuppilakadulle Th Phra Athit:lle siihen viereen joen tuntumaan, mutta siellä oli niin kovaa soittavia livebändejä, että ei tällai vanhaja väsynyt selvinpäin oleva suomalainen kyennyt jäämään sinne . Ois ollu varmaan tosi kiva paikka hyvine bändeineen parin drinksun jälkeen.
Noh kello on jo 5.40 tääl aamul, et viel pitää oottaa pari tuntii, et päästään tutustuu Grand palaceen ja muihin pakollisiin kuuluviin nähtävyyksiin.
Iltasanomienkin sivuilla kivasti eilen luki, et alkavat taas osoittaa mieltään täällä maanataina, ku kuninkaan synttärit juhlittu. Ja ehkä häiritsevät julkista liikennettä. Peukut pystyyn siis, että päästään lähtee maanatai iltana yöjunalla sinne koh phanganille.
perjantai 6. joulukuuta 2013
Ekat paripäivää
Piti alottaa uus teksi, koska ipad ja sen kosketusnäyttö ei antanut mun jatkaa tota tekstiä.
Ok päästiin meidän Samsen skyline hostellille, mikä on ihan jees. Patjat on oikeesti kovia ku kivet, suottaa olla että jos liian pitkään nukkuu samalla kyljellä ni painehaavat alkaa pukkaa. Lentokoneen istumisen jälkeen tosin nääkin tosi loistavat. Ja maksaa vaa 6euroo per naama per yö yksityishuone.
Nukuttiin eka melkee koko päivä ja sit lähettiin kaupungille kattoo kunikaan syntymäpäiväjuhlia. Paitsi että ei lähettykään, koska minä lukitsin oven ja jätin avaimet huoneeseen lukkojen taa. Aateltiin, et ei täs mitää mennään respan kivalle nuorelle hieman pikkurillimäiselle pojalle kertoo niin se tulee vara-avaimel avaa oven. Noh poitsu otti alhaalta kourallisen avaimia mukaan meirän 5. Kerrokseen (ei hissiä) ja arvaatte varmaan, että ykskään niistä avaimista ei sopinu lukkoon. Noh poika juoksi alas ja ylös ku löys viel yhen, noh ei sopinu sekään :). Siin vaihees meidät ohjattiin kattoterdelle kattoo kuninkaa syntymäpäiväjuhlien ilotulituksii ja lentävii tulipalloja. Tämän jälkeen palattiin kattoo miten nää miehet hoitaa tilannetta. Noh miehiä oli kolme ja ne koitti ruuvarilla murtautuu meidän lukituista ikkunoista sisään onnistumatta. Sit ooteltiin taas hetki, kunnes paikalle tuli sellai symppis keski-ikänen tiirikkamies. Meinas siinäkin usko loppu, ku se varmaa vartin ronklas lukkoo ennen ku mitää tapahtu.....mut sit vihdoin se ovi aukes.....ja me oltiin niin pahoillamme ja kiitollisia. Onneks thaimaalaiset tottunu turisti söhläilyyn ja hymyilee vaan :D eihän heiltä menny ku reilu tunti oven avaamiseen....ehkä hommaavat meidän jälkeen vara-avaimen tähänkin huoneeseen :D
Lähettiin sitten kohti reppureissaajien khao san roadia, mikä täynnä kojua ja kuppilaa ja turisteja. Sieltä onnistuttiin löytämään itsemme alueelle missä suurimmat kuninkaan synttärit vissiin oli pidetty. Kaikki ihmiset lähetti sellasia valkosia tulipaperijuttuja taivaalle ja niin mekin. Kaikilla ihmisillä keltanen paita, oisko joku kuningasväri ja joka puolella sellasii alttareit kuninkaan kuvalla ja kaikki niin rakastaa kuningastaan.
Riki näki sairaan ison lepakon ja oli ihan intopiukeena ja minä ällöttynyt ajatuksestakin :)
Seuraava päivä alko vasta siinä kolmen aikaan päivällä, koska me nukuttin n. 15 tunnin yöunet. Lähettiin ostaa juna-asemalt yöjunaliput maanataille täältä koh phanganille ja liput joulun ja uudenvuoden välis koh taolta krabille.
Sen jälkeen otettiin metro sukhumvit kadulle, jonka poikkikadulla kuuluisin katuruokakatu. Uskallettin tänään tai siis eilen vetää siis ihan kunnon katuruokaa, eikä ainakaan viel vatsassa plörise.
Matkalla pysähyttin kauniseen puistoon hetkeks. Ja hitsi luultiin et joku yhtäkkii manas kaikki ihmiset siinä puistossa. Ku silmän räpäyksestä niin kaikki jähmetty paikoilleen seisomaan, ku tikut kakas. Noh me matkittiin vaan ilman, et heti tajuttiin mist kyse. Puiston kaiuttimista soi ilmeisesti joku kuninkaallinen hymni klo 18.00 ja kaikki jähmetty kuuntelee ja ilmeisesti kunnioittaa kuningasta tai kuningatarta tai jotain....puiston nimi oli siis joku queen.... Ja keskel puistoo oli sellai kultanen alttari ja kuva patsas jostain kuningattaren näkösestä. :S
Täällähän voi joutuu putkaa, jos erehtyy pissii kuningas patsaan eessä tai millään muotoo loukkaa kuningasta esim. astumalla kolikon päälle, jossa kuninkaan kuva. Näimme mekin siis parhaaksemme halvaantua paikoillemme ja kunnioittaa jotain putkan pelossa :D
Puiston lammikos oli jotain isoi tappajamonnikaloja tms. jotka kävi näykkii pinnassa ja paikalliset nauro ku säikähdin ja kiljasin, ku yks sellai tuli viereen loiskauttaa vettä. Ilmottivat vaan, et ei ne ketään syä... Niinhän ne luuli tai koitti ainakin mulle uskotella.
Taximatkallakin takas "kotikatujen" suuntaan taxikuski, joka ei suostunut käyttää mittarii tarjos meille toffeeta. Noh otettiin vastaan, koska ois ollu kai loukkaus olla ottamatta, mut piilotettiin ne taskuun/laukkuun, koska oon lukenu et vieraitten tarjoamia ruokia ei ehkä kande syyä. Olis ihan salee koittanut huumata ja ryöstää meidät, koska ei käyttänyt taximittariakaan :D Joo tiiän oon ehkä lukenut liikaa kauhutarinoita netistä. Pistän niiden piikkiin, en sen piikkiin et olisin vähä vainoharhanen :D
Ok päästiin meidän Samsen skyline hostellille, mikä on ihan jees. Patjat on oikeesti kovia ku kivet, suottaa olla että jos liian pitkään nukkuu samalla kyljellä ni painehaavat alkaa pukkaa. Lentokoneen istumisen jälkeen tosin nääkin tosi loistavat. Ja maksaa vaa 6euroo per naama per yö yksityishuone.
Nukuttiin eka melkee koko päivä ja sit lähettiin kaupungille kattoo kunikaan syntymäpäiväjuhlia. Paitsi että ei lähettykään, koska minä lukitsin oven ja jätin avaimet huoneeseen lukkojen taa. Aateltiin, et ei täs mitää mennään respan kivalle nuorelle hieman pikkurillimäiselle pojalle kertoo niin se tulee vara-avaimel avaa oven. Noh poitsu otti alhaalta kourallisen avaimia mukaan meirän 5. Kerrokseen (ei hissiä) ja arvaatte varmaan, että ykskään niistä avaimista ei sopinu lukkoon. Noh poika juoksi alas ja ylös ku löys viel yhen, noh ei sopinu sekään :). Siin vaihees meidät ohjattiin kattoterdelle kattoo kuninkaa syntymäpäiväjuhlien ilotulituksii ja lentävii tulipalloja. Tämän jälkeen palattiin kattoo miten nää miehet hoitaa tilannetta. Noh miehiä oli kolme ja ne koitti ruuvarilla murtautuu meidän lukituista ikkunoista sisään onnistumatta. Sit ooteltiin taas hetki, kunnes paikalle tuli sellai symppis keski-ikänen tiirikkamies. Meinas siinäkin usko loppu, ku se varmaa vartin ronklas lukkoo ennen ku mitää tapahtu.....mut sit vihdoin se ovi aukes.....ja me oltiin niin pahoillamme ja kiitollisia. Onneks thaimaalaiset tottunu turisti söhläilyyn ja hymyilee vaan :D eihän heiltä menny ku reilu tunti oven avaamiseen....ehkä hommaavat meidän jälkeen vara-avaimen tähänkin huoneeseen :D
Lähettiin sitten kohti reppureissaajien khao san roadia, mikä täynnä kojua ja kuppilaa ja turisteja. Sieltä onnistuttiin löytämään itsemme alueelle missä suurimmat kuninkaan synttärit vissiin oli pidetty. Kaikki ihmiset lähetti sellasia valkosia tulipaperijuttuja taivaalle ja niin mekin. Kaikilla ihmisillä keltanen paita, oisko joku kuningasväri ja joka puolella sellasii alttareit kuninkaan kuvalla ja kaikki niin rakastaa kuningastaan.
Riki näki sairaan ison lepakon ja oli ihan intopiukeena ja minä ällöttynyt ajatuksestakin :)
Seuraava päivä alko vasta siinä kolmen aikaan päivällä, koska me nukuttin n. 15 tunnin yöunet. Lähettiin ostaa juna-asemalt yöjunaliput maanataille täältä koh phanganille ja liput joulun ja uudenvuoden välis koh taolta krabille.
Sen jälkeen otettiin metro sukhumvit kadulle, jonka poikkikadulla kuuluisin katuruokakatu. Uskallettin tänään tai siis eilen vetää siis ihan kunnon katuruokaa, eikä ainakaan viel vatsassa plörise.
Matkalla pysähyttin kauniseen puistoon hetkeks. Ja hitsi luultiin et joku yhtäkkii manas kaikki ihmiset siinä puistossa. Ku silmän räpäyksestä niin kaikki jähmetty paikoilleen seisomaan, ku tikut kakas. Noh me matkittiin vaan ilman, et heti tajuttiin mist kyse. Puiston kaiuttimista soi ilmeisesti joku kuninkaallinen hymni klo 18.00 ja kaikki jähmetty kuuntelee ja ilmeisesti kunnioittaa kuningasta tai kuningatarta tai jotain....puiston nimi oli siis joku queen.... Ja keskel puistoo oli sellai kultanen alttari ja kuva patsas jostain kuningattaren näkösestä. :S
Täällähän voi joutuu putkaa, jos erehtyy pissii kuningas patsaan eessä tai millään muotoo loukkaa kuningasta esim. astumalla kolikon päälle, jossa kuninkaan kuva. Näimme mekin siis parhaaksemme halvaantua paikoillemme ja kunnioittaa jotain putkan pelossa :D
Puiston lammikos oli jotain isoi tappajamonnikaloja tms. jotka kävi näykkii pinnassa ja paikalliset nauro ku säikähdin ja kiljasin, ku yks sellai tuli viereen loiskauttaa vettä. Ilmottivat vaan, et ei ne ketään syä... Niinhän ne luuli tai koitti ainakin mulle uskotella.
Taximatkallakin takas "kotikatujen" suuntaan taxikuski, joka ei suostunut käyttää mittarii tarjos meille toffeeta. Noh otettiin vastaan, koska ois ollu kai loukkaus olla ottamatta, mut piilotettiin ne taskuun/laukkuun, koska oon lukenu et vieraitten tarjoamia ruokia ei ehkä kande syyä. Olis ihan salee koittanut huumata ja ryöstää meidät, koska ei käyttänyt taximittariakaan :D Joo tiiän oon ehkä lukenut liikaa kauhutarinoita netistä. Pistän niiden piikkiin, en sen piikkiin et olisin vähä vainoharhanen :D
Matka alkaa
Päätin nyt alkaa kirjoittaa tätä blogia, kun 3 ihmistä on jo ehottanut ja kello on 5.34 yöllä enkä saa unta, koska eilen nukuin 15 tuntia...fiksua. Lisäksi perhekin saa tietää ollaan hengissä tätä ehkä lukemalla. Ok, mistä sitä aloittais....Noj josko aloittaisin ihan alusta.
Lähettiin siis reissuun rinkkojemme kanssa 4.12 yölennolla tänne Bangkokiin. En voi sille mitään, että oon niin lapsellinen, että toi nimi jotenkin saa mut aina hymyilemään :)
Meinasin jo vetää lentokoneessa itkupotkuraivarit, koska en päässy Rikin viereen istumaan. Riki oli siis käytävän toisella puolen ja mun vieressä istu outo mies, joka ehottomasti halus istuu ikkunapaikalla vaikka ulkona ihan säkkipimeetä ja hän ei vaihda paikkaansa...selvä :( Ihan meinasin olla sitä mieltä, että yksinmatkustavien ei pitäis olla ekana netissä varaamassa paikkojaan, niin että "ryhmässä" matkaavat ei pääse vierekkäin pentele! Noh se siitä vuodatuksesta. Päästiin hengissä perille, vähän vaa oli turbulenssia matkan varrella ja nukuttua en saanu juuri yhtään 9h 20min lennolla.
Lentokentältä saatiin ihan hullu taxikuski, oikein mukava, mutta vauhtia oli kokoajan vähintään 130km/h. Lisäks puikkelehti kaiken liikkuvan ja liikkumattoman välissä tällä samalla nopeudella ja vilkusta ei varmaan puhettakaan tässä koko maassa. Liikennehän muutenkin ihan hullua, et juu ei olla täällä ainakaan skoottereita vuokraamassa. Punasilla valoilla ei mitää merkitystä, eikä oikeestaan aina silläkään että ajatko omaa kaistaasi oikeaan suunta, varsinkaan skootterilla. Nää skootterikuskit varsinkin tunkee kaikista pikku autojen välisistä koloista vauhdilla ilman mitään pelkoa. Skootterissahan helposti matkustaa koko perhe eli 2 lasta ja aikuista saman menopelin päällä....nähty on.
Lähettiin siis reissuun rinkkojemme kanssa 4.12 yölennolla tänne Bangkokiin. En voi sille mitään, että oon niin lapsellinen, että toi nimi jotenkin saa mut aina hymyilemään :)
Meinasin jo vetää lentokoneessa itkupotkuraivarit, koska en päässy Rikin viereen istumaan. Riki oli siis käytävän toisella puolen ja mun vieressä istu outo mies, joka ehottomasti halus istuu ikkunapaikalla vaikka ulkona ihan säkkipimeetä ja hän ei vaihda paikkaansa...selvä :( Ihan meinasin olla sitä mieltä, että yksinmatkustavien ei pitäis olla ekana netissä varaamassa paikkojaan, niin että "ryhmässä" matkaavat ei pääse vierekkäin pentele! Noh se siitä vuodatuksesta. Päästiin hengissä perille, vähän vaa oli turbulenssia matkan varrella ja nukuttua en saanu juuri yhtään 9h 20min lennolla.
Lentokentältä saatiin ihan hullu taxikuski, oikein mukava, mutta vauhtia oli kokoajan vähintään 130km/h. Lisäks puikkelehti kaiken liikkuvan ja liikkumattoman välissä tällä samalla nopeudella ja vilkusta ei varmaan puhettakaan tässä koko maassa. Liikennehän muutenkin ihan hullua, et juu ei olla täällä ainakaan skoottereita vuokraamassa. Punasilla valoilla ei mitää merkitystä, eikä oikeestaan aina silläkään että ajatko omaa kaistaasi oikeaan suunta, varsinkaan skootterilla. Nää skootterikuskit varsinkin tunkee kaikista pikku autojen välisistä koloista vauhdilla ilman mitään pelkoa. Skootterissahan helposti matkustaa koko perhe eli 2 lasta ja aikuista saman menopelin päällä....nähty on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)